sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Anna minulle ranta

Muuan isämeitä

Anna meille - tarkoitan:
älä ota pois.
Vaikeata lastesi
luopua ois.

Elämäämme helpottaa
vaikket koskaan vois,
tätä pientä onneamme
älä ota pois.
Eila Kivikk'aho

Kuvan rannalla on aikainen kevät. Kotirannan koivut eivät ole vielä ehtineet hiirenkorvalle. Sipulikukat, helmililjat ja tulppaani ovat valmiina vapauduttuaan talven lumesta. Nämä ovat lapsuusmuistoja vai unelmia, joista Velho herättää esittämällä rekisteröintidokumentin meidän rannan käytöstä. Se on talousmetsää, rannataviiva ei ole meille tärkeä. Velhot mielessään olivat ajatelleet muuta käyttöä uimarantaamme. Kuulen rukouksena Arvo Turtiaisen: Puhetta Porthanin rinteellä runossa 
ANNA MINULLE RANTA

Anna minulle ranta puhdasta vettä
kivi rannalle, jotta voisin istahtaa
riisua kenkäni, vilvoittaa
pitkästä matkasta uupuneet jalkani.
Anna minulle rakastettu rinnalleni rannalle
Anna meille iltahetken rauha
oivaltaaksemme
että juuri näin pitää olla
että ilman matkaa tähän kaikki
olisi ollut
käsittämätöntä
ja että juuri tässä, juuri näin
pelko
jota kuolemaksi kutsutaan
riisuu naamionsa
ja osoittautuu ystäväksi.

Tässä runossa on lyhyesti kaikki, mihinkä luulin osuuteni olevan lapsuudenkodissa. En anellut sen käyttöä materiaalisesta maailmasta Vihtaniemelle rytinällä tulleilta Velhoilta, jotka omaa etua tavoitellessaan lietsovat vaikka sotaa.
- puhdasta vettä
- kivi rannalla, jolle voin lupaa kysymättä istahtaa
- rakastettu
- mielenrauha
- usko elämään on uskoa kuolemaan ystävänä.

Jakajan käsi heilahti, kun on tultu viihde- ja vapaa-aikaan. Nuo hullut haaveet on ollut totta koko ajan, mutta toiset ovat käyttäneet oikeuttani. Matkani ovat saaneet uusia suuntia. Kesäleirit Kuortinkartanossa, retket meren rantaan Tammivalkamassa, Pärnussa ja Monastirissa. Muistini kirkastuu sitä mukaa kun vauhtini hidastuu. Tänään seilaan uudestaan Hurtigrutenilla Kirkkoniemeen ja takaisin. Maissa tiettömän taipaleen takana Norjan vuoristossa. 

Miksi meillä eivät saa ihmiset palata juurilleen, on varmasti neuvostoajan malli, tyhjentää kylät ja tuoda uudet asukkaat tilalle. Aika näyttää, mitä tuleman pitää aaltoliikkeen käännyttyä pohjalukemiin. Ei tullut Vihtaniemelle keidasta eikä kameleita. Ne ovat jossakin kaukana, missä tuuli hiekkaa kuljettaa ja perhe kameleineen lähtee etsimään vettä. Olenko yrityksessäni ollut edelläkävijä vai yritykseni estäjätkö edustavat uutta aikaa ja toimintamallia. 

Pitää lukea historiaa uudelleen eikä vain vuosilukuina ja sankarikuolemina. Se on ollut elämää ja elämää tässä eletään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Kuoliko punaisena vangittu setäni turhaan 29-vuotiaana? Minulle on pelastukseksi tullut hyytyminen lähtöruutuu tietokoneen ääressä. Samoin hyytyi Kimi Räikkönen ferrarinpunaisessa uudessa tallissa. Olen ferrarinpunainen ja verkkokirjoitustaitoinen. Kirjoitan punaisen uhan kuolemaan johtavana työtapaturmana. 

Olisi jo aika muuttua ääni kellossa. Kuka puhuu, missä puhuu, mitä puhuu ja kenestä puhuu? Poliitikolle on tärkeätä olla näkyvillä, joten on sama, mitä hänestä puhutaan kunhan puhutaan. Nyt on minun aikani. "Leivisköistäni tilin teen, kuinka käytin mä kanteleen." Olen kiittänyt kukkasista, jotka teilläin kukoisti, mutta vielä enemmän kiitän niistä ohdakkeista, jotka minua eniten haavoittivat. Se on ollutkin tarkoitus: loukata, lyödä ja halventaa. Halventaminen suunsoitossa on kielletty, kirjoitti lakimies siitä kysyessäni. Sanat palaavat sanojalle takaisin bumerangina. En tarvitse tulkkia tunteilleni, joita sanasi minussa ovat herättäneet.

Ei kommentteja: