keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Illallinen yhdelle

Illallinen yhdelle hovimestarin huolehtiessa tarjoilusta ja poissa olevien puolesta skoolatessa on tiedossa. Jättitykkejä ilotulitulitusta varten on levitetty koko maahan räjäyttämään ilon ylimmilleen taivaalle. Huomenna tiedän enemmän, mitä raketit ovat saaneet aikaan sodassa ja rakkaudessa. Molemmissa on kaikki keinot luvallisia.

tiistai 30. joulukuuta 2008

Tähän asti on Herra minua auttanut

Matkalla vanhuuteen olen tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun vastata myöntävästi isän ilmoitukseen avun tarpeesta: 
- Minä tulen. Se oli yhtä spontaani päätös kuin nuoruudessa saatu postikortti: 
- Ich komme. Lähdin postiin viemään vastausta. Hän olikin jo tullut ja törmäsin häneen tiellä. Kun hän palasi kotimaahansa, hän kirjoitti kauhistuneena valtaa käyttävien mahdista rakentaa Berliininmuuri. Jäimme onneksi muurin tälle puolelle. 
Osallistuin isän kanssa tiekunnan kokouksiin. Siellä pahempi Pekka ilmoitti: Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. Oli vuosi 1986 ja kunnan pikkuvirkamiehet olivat päättäneet, että vanhempieni elämäntyö otetaan kunnan kautta yksityiseen käyttöön. 

Olen vieläkin sukupolvenvaihdoksen tiellä, että "Minun mummola, minun lasteni mummola on jonakin päivänä minun lastenlasten mummola." Olen sivusta seurannut asioiden etenemistä sen jälkeen kun pyytämäni tietoimitus päättyi joukkoraiskauskohtaukseen. Tilanne laukesi kuudelle ukolle esitettyyn kysymykseen: 
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne? Isäni jätti minulle yhteiskunnallisen tehtävän siirtää hiljaista tietoa seuraavalle sukupolvelle. Koskaan en enää ole kirjoissa enkä kansissa syntymäkunnassani. Tie Vihtaniemeen on viety julman jumalan vallan ja rahan mahdilla päätökseen. 

Pesäpuu itkee. Minua on puhuteltu aamuyön tunteina. Pappi, lääkäri ja Juudaksen evankeliumi on saanut aikaan julkaisun "Suuria sanoja pieniä askelia". Minulta se on vaatinut paljon pieniä askelia. Jäljellä on Veripelto, muukalaisten hautausmaa. 
Länsirannalla on ohjukset pantu laulamaan. Minun metsäni puhuu inhimillisesti. Peura on kiitollinen menneestä ja luottavainen tulevaan. Lehtipuu laulaa. Myyrä pistää saatuja joululahjoja nettimyyntiin. Tällainen on sirkuttajan ensimmäinen joulu vapaassa maassa 67 häkissä vietetyn joulun jälkeen. Jouluseimi on metsässä suutarinjoulukuusen suojassa rahapuiden ympäröimänä. Seimikätkyen vihreässä ruohossa ei kukaan ole nukkunut. Oravan käpytutti muistuttaa ajasta, kun olin pikkuinen vielä. Metsänseimi kertoo koko 2000-vuotisen elävän kulttuuriperinnön. 

En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Sitä voi jokainen minun elämääni sotkeutunut miettiä omalta kohdaltaan. Onko ollut ämpäri- vai susiruma jatkaessaan matkaansa pönttö päässä tai käsipuolena. "Käydäänkö pahemman Pekan viimeinen tuomionpäivä savolaisessa maaoikeudessa?" Oli suuri vääntö siitä, voiko valtakunnan vanhukselta saada allekirjoituksen eronpyyntöön presidentin tehtävästä. Rauhanruhtinas vahvisti edustajien laatiman lain valtaapitävien homman hanskassa pysymisen varalta. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Tämä kumoaa kaiken luterilaisen työmoraalin, ovathan kaikki työnimikkeet alasajettavia itsensä ja läheistensä elättämis(välittämis)elinkeinoja. Bisnesenkelillä ja radioateljeen bisnesenkelillä on ero. Kummatkin elävät samaa aikaa opintomatkalla kiinalaisessa helvetissä. Minä olen puoleni valinnut eikä minulla ole mitään syytä menettää mielenrauhaani.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Viattomien lasten päivä

Perinteinen joulu on takana. Maailma toistaa samaa historiaa kuin ajanlaskumme alusta lähtien se pyörähti käyntiin. Herodes vihastui, kun huomasi tietäjien palanneen kotimaahansa omaa reittiään. Kotimatka oli heille tuttu, mutta uutta tähteä seuratessaan he poikkesivat kuninkaalta kysymään hovista, missä on vastasyntynyt. Huhu oli pelätty vallankaappaus ja uhka Herodeksen syrjäyttämisestä. Ortodoksikirkko käsittelee joulun pääsiäisen kautta. Jopa musiikkivieras näki meitä kohdanneen rauhanpalkinnon olleen ennustettu kirjoituksissa: ihmeellinen neuvonantaja, rauhanruhtinas. 

Minusta kuitenkin maailman tuhosta on kyse, sillä Jumalakin vihastui maailman menoon ja ihmisiin. Pelasti Ukko-Noan perheineen ja kaikki eläinlajit pareittain. Lähetti kyyhkyn tiedustelulennolle. Arkki karahti kiville, eikä se ollut mikätahaansa irtokivi, vaan Araratinvuori. Siellä Ukko-Noa odotteli rauhankyyhkyn paluuta, joko vesi olisi laskenut, että vihreä oksa olisi tuomisina. Sateenkaari on kuitenkin liiton merkkinä, ettei toista maapallon hukuttamisyritystä tule siltä taholta. Ihmisille on jätetty vastuu rakastaa tai vihata toisiaan. Olen ollut väsynyt tänään. Nukkunut ehkä viimeiset uupumuksen rippeet pois. "Koulutie" ja "On opittava uudelleen" runojen välillä on minun henkilöhistoriani. 

Huomenna Tiekartta Länsirannalla saa viimeisen silauksen seitsÄmÄt veljekset-veljeskunnan toimesta. Se on julman jumalan tahto. Minulle syntymäkuntani anti on ollut viisi luokkaa kansakoulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Vanhempani pitivät minut ajan tasalla loma-aikoina. Sukupolvenvaihdos mummolassa ei saa tapahtua tämän päivän herodesten aikana. Sain siitä lakikirjan irtolehden lakipykälästä, mihinkä he lahjotun enemmistöpäätöksen perustavat. Minulle tulee valitusoikeus. Räikkö Räähkän kohtaloon olette itsenne sitoneet. Juudaksen evankeliumi oli ennakkosopimus kavaltamisesta. Siihen ei lainkirjain pysty.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Ihmisen torso jouluna

Koko aamun olen saanut elää maailmaa sata vuotta sitten. Viimeisinä joulu- ja juhlapyhinä isä poistuu tavoittamattomiin sota-ajan juhlapyhiin. Valmistelin joulua ottaen isän huomioon päivän mittaan. Isä söi äänettömästi ja kaikki tapahtui aavemaisesti. Kaksi viikkoa kului aikaa pyhityksestä. Isä palasi takaisin sanoen: Sellainen oli sotajoulu. Olin neuvoton hänen suhteensa. Eikö siitä sodasta voida puhua arkena? Sotahan on leikkiä, sanoi isäni kokemuksesta, kuinka lapsellisesti valtiovalta ja kunta kohteli sotaveteraanejaan. 75-vuotiaan Suomen kunniaksi isälleni annettiin lupa pilkkiä Juojärvellä ilmaiseksi. Ja monta muuta torsoa tunnustusta. 

Hautajaiskulkueessa sureva ystävä pyysi poistamaan Stalinin kuvan kadun varrelta. Hänen takiaan oli vainaja viettänyt 25 vuotta vankileirillä. Eino Leino heinäkuun lapsena tunsi samoin kuin minä nähdessäni päivänvalon punaisessa heinäkuussa. Loppuikäni voisin samaistua katsomalla Leninin testamenttiä Varlam Shalamovin tuntemuksilla luita ja ytimiä myöten. 
En jaa tunnetiloja kuunnelessani tunnelmamusiikin toivekonsertteja. Siellä kertojat välittävät omia tunteilujaan niin korkealta ja kovaa, että en kuule, mitä he sanovat. Politiikkaan pyrkivän "mahtavaa" huuto saa minun korvatulpat laukeamaan, kun mitään en ymmärrä. Mitä kuvien poistaminen minussa saa aikaan. Olen tilannut hienoja lehtiä puhelintyrkytyksenä. Ensimmäisen lehden saatuani peruutan sen kiireesti, onhan siellä oravahampaisen eläkkeläisen kuva. Sitä ihmistä en halua nähdä koskaan, en edes kuvissa, elävissä enkä kuolleissa. 

Monet vastaväittäjät ja halventajat vaihtavat jo kadun toiselle puolelle minut nähdessään. Tunnistan heidät läpinäkyvistä, negatiivinruskeista pallopäistä, kun he valitsevat kiertotien. Valheiden verkko kiristyy ympärilläni, kun perustetaan uusia lautakuntia päämäärien loppuunviemiseksi. Kannattajat saadaan lahjomalla enemmistöpäätöksen taakse. SetsÄmÄt veljekset-veljeskunta paisuu kuin Marjan pikku sammakko syötyään hiivapalan. Oikein pulskaa joulua, ökyrikkaille ähkyä. Olen onnellinen, kun vanhempani ovat kuolleet. Eivät tuntisi tätä aikaa joulunajaksi. Tänään aika seisoo ja nytkähtää kukonaskelin kevättä kohti. Taivas itkee kuin Jeesus ne harvat mainitut kerrat, kun Lasarus oli kuollut.

perjantai 19. joulukuuta 2008

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle

Sain sulta kukkaset toukokuun ja linnunlaulun ja lehdet puun. Minä en soita. Minä en laula. Minä en tanssi. Kieltäytyminen oli ehdoton ei. Kympin tyttö oli nujerrettu taidelajeissa. 
Tänä aamuna nuo muistot palasivat mieleen kuultuani joululauluna englantilaisen kansansävelmän. Pyyntöni äitienpäivälaulusta toteutui itkuhälyttimen kautta. Tyttö oli kiivennyt yläkertaan pianon ääreen yksikseen soittamaan. Toinen toi vielä jäljellä olleen itkuhälyttimen, että kuulisin englantilaisen kansansävelmän soitettuna. Olen ollut tuhma, sen on pukki kuullut itkuhälyttimestä. Tai ehkä ne ovat ilkeät kanssamatkustajat, jotka syyttävät minua rahojen loppumisesta. Minulta pitää vielä ottaa miljonääri-isän jättämästä metsästä yksikkömaksuja rasitetien osalta, kun yksiköt maksan jo olemattomasta lomakiinteistöstä. 

Minä hullu luulin, että Vihtaniemen 7 talvisavua hankkivat tien ihmisiä varten. Kunnan velhot ajattelevat rahastaa metsäverolla, metsäomaisuuden hoidolla ja meidän uimarannalla, että sekin on heille vain metsää, kun puut kasvavat rannalla. Minulle siitä on tullut kaukaa kierrettävä miinakenttä ja rypäleaseiden salakätkö. Mökkiläisille on tontit omarantaisia, mutta meidän rantaa himoitaan EU-rahanpesukohteeksii viihde- ja vapaa-ajankeskuksena. Peitetarina rannan käytölle on UPM:n metsäkoneiden varastoimista varten ja Länsirannan pelastuslaitoksen pelastusharjoituksia varten. 

Jumalakaan ei tästä vehtuusta tykkää, sanoi iäkäs naisleski, kun pappi vaati makaamaan leskensänkyä eteenpäin. Leski oli löytänyt toisen yksinäisen ja he halusivat mennä vihille päästäkseen samaan huoneeseen palvelutalossa. Minulle tämä on asumusero; jakaa pöytä ja peti. Paras matka pitkän junamatkan jälkeen oli veneretki kirkonkylästä kotirantaan. Kunta ja mökkiläiset ovat tien kimpussa, kuinka meiltä alkuperäisiltä pakolla saadaan maksuja. Katselenkin järjestettyjä jokiristeilyjä Tonavalle, kun kunta lahtaa meidän maaomaisuutta lihoiksi. 
Puhu pukille! Saat risuja, kun kilttejä lapsia ei löydy. Rauhan palkinto ei poistanut sotaa, vaikka se tuli rauhaa rakastavasta suomalaisesta osaamisesta. Se on käsky kiellon päälle viijjennen ukkaasin varoitellessa; Elä tapa. Suorastaan vaatii tappamaan toisiaaan vielä enemmän kuin silloin hiljaisissa kylissä naapurusten yhteiselon aikana. Joulu jatkui alle 2-vuotiaiden poikalasten joukkomurhana. Pyhä perhe pakeni vieraalle maalle ja viaton joulun lapsi päätyi ryövärien keskellä ristinpuulle. 

Tuusniemellä on sanonta. Siinä on minun pippiin, pappiin. Houkutella nyt Jumalan poika kultaneulasyötillä kanahautaan. Ukkosenjohdatin oli viritetty kirkontorniin ja maadoitettu viereiseen syvänteeseen. Meidän aikamme barabbaille on erottaminen johtajan paikalta liian helppoa kuin Saddamin hirtäminen. Joten annetaan eroavalle restentille ja Lilliukselle optiot, että tietävät rahallisen arvonsa yrittäessään könytä kuin kameli neulansilmän läpi rikkaitten taivaaseen. Minulla ei ole sijaa tässä majatalossa, johon syntyneenä syön lottovoittoani kuin pakkopullaa. Historia toistaa itseään. Vuosi 1918 muistuttaa, ettei torpparin pojilla ollut oikeutta elää. Silloinkin päättivät maanomistajat, että köyhät pitää tappaa. 

Nyt heidän jälkeläisensä toteuttavat isiensä pahoja tekoja, joita kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Tätä pitää toteuttaa maassa maan tavalla tai maasta pois. Sen olen omaishoitajana tehnyt, mutta täällä toteuttavat runomaratoonarit samaa viidakonlakia Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Elän Thomas Mannin kanssa samaa aikaa, jolloin hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Tiedän siitä ajasta enemmän kuin meidän rauhankyyhkymme tekemisistä. Lähteekö hän arkista tiedustelulennolle katsomaan, joko vedenpaisumus on ohitse. Siitä merkiksi kyyhkyllä oli vihreä oksa nokassa, kun arkki kiikkui Araratinvuorella Ukko-Noan aikoihin.

torstai 18. joulukuuta 2008

Kutsulla ja kutsulla on ero

"Minä tulen." Kutsu kuului ja vastasin siihen näillä sammoilla sanoilla kuin Äiti Teresa ja prinsessa Diana. Jouduin suurennuslasin alle. Kaikki mahdollinen tieto aikaisemmasta elämästäni kaivettiin esiin. "Älä tule meitä opettamaan" oli savolainen tervetulotoivotus. Sukupolvenvaihdokseen aikani päättyi. Jälkimainingit käyvät korkealla Länsirannalla tiekarttana. Maaoikeus sen viimekädessä päättää, asuvatko alkuperäiset Vihtaniemen asukkaat perintömaalla vai välitetäänkö kaikki uusrikkaiden venäläisten ja rahoitusyhtiön käyttöön. Siitä päätetään 30.12.2008. En tule kokoukseen halvennettavaksi, ovathan velhot lahjoneet mökkiläisensä enemmistöpäätöksen taakse. Sain kesällä kutsun suurlähetystön puutarhaan juhlimaan seurakuntani 150-vuotissyntymäpäivää. Iloitsin kutsusta ja ilmoitin tulevani. Jokuveli toivotti kaunista keliä juhlaan ja välitti juhlimisohjeen Leinolta.

Pöytälaulu
Kiitos ja kunnia vatsamme hyvän,
aiomme ottaa naukun nyt syvän,
kiittäen Luojaa kaikista töistä,
niin elon päivistä kuin elon öistä.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Luojanpa jälkeen nyt luonnon on vuoro,
siis sitä kohden nyt kurkkumme kuoro,
kiitämme päivää, kiitämme kuuta,
myös kodin armahan pihlajapuuta.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Laulakaamme vihdoin nyt luomakunnan kukkaa,
naista, mi miestään ei heitä, ei hukkaa,
ruusuja kasvaa ne rakkauden vuoret,
olkohon vaimomme vanhat tai nuoret.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa.

Viimeinen vihdoin on veikkouden malja,
olkohon eessämme viini tai kalja,
yhdessä istuen oomme me vahvat
kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa.

Äiti jätti siunauksen jälkeensä kuolinaamunaan ja tämä runo seurasi samaan ajankohtaan kesän alkaessa kirkon juhliin. Se mitä syntymäkunta minulle tarjoaa, muistuttaa ensimmäisestä joulusta. Itämaan tietäjät kyselivät vastasyntynyttä kuninkaalta, mutta menivät toista tietä takaisin kotimaahansa. Kuningas vihastui ja määräsi surmattavaksi kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset. Samaa toteuttaa syntymäkuntani kuvitelluksi yhteiseksi(omaksi) edukseen. Laskeudun joulupaastoon ja tiedän jo harhoina näkemäni julman jumalan kiusaukset. Toistan kysymyksen: Mitä olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan? Ja kiusaajalle kysymys: Mitä perkeleitä te olette lisäämään maksuja ja sanktioita Mummonmökin kustannuksella? Olisin mielelläni tiettömän taipaleen takana Norjassa kuin uusrikkaana kunnanmökkiläisenä Vihtaniemellä lisäämässä mökkiin sijoitetulle pääomalle lisäarvoa. Voi käydä tässä huumassa kuin Islannille, että saari on myytävänä. Tai massaliikee huutaa tullessaan: Urraaa!

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Hätäpäivitys

Yhteiskunnassa on vakavasti otettava tietoturva-aukko. Meille kokemuksena on Siperian opetus. Mielipiteen takia vangittu kertoo siitä toteuttaessaan Leninin testamenttiä. Tuomion päätyttyä jää vielä leirille - työleirille. Siinä meille työllistämismalli. Tehtäväksi on annettu puhdistaa aukea kenttä lumesta. Lumi lapioidaan puiseen lumikolaan, jolla se siirretään pois. Työt pysähtyvät. Lumen alta paljastuu hautaamattomia ruumiita. Leiriläiset eivät halua jatkaa. Käsky kuuluu kerätä ruumiit pois. Tilalle tulee kaalipelto. Nälkiintyneille sanotaan, eikö kaalikeitto maistuisi. 
Toinen työkohde on puron puhdistaminen. Tois puol jokkee leiriläiset keräävät kivet kottikärryyn. Kuljettavat ne lankkua pitkin tois puol jokkee. Siellä toiset leiriläiset heittävät kivet takaisin puroon. 

Isäni osallistuminen hätäaputyönä ohitustientekoon oli nytkähdys eteenpäin. Se oli yhtä suuri apu hevoselle kuin Kiviset ja Soraset keksivät pyöristää kiven. Se liikkui paremmin kuin nelikulmainen kivenjärkäle. Isä hankki kumipyöräkärryt. Ne olivat käytössä pienviljelyksillä siihen asti, kun eteen tuli peltojen paketoiminen ja lehmistä luopuminen. Perunamaa sai tarkastuksessa tuomion liian suurena. 
Muilutetun jälkeläinen oli saanut kapon tehtävän valvoa annettuja ohjeita. Ei muistanut nälkäaikoja, jolloin sukulaiset tulivat maalle Karjalan kaupungista mielessä lapsuusmuisto, että torpassa isän kodissa oli ollut ruokaa. 

Kesä oli jo pitkällä, kellarikuopassa oli vielä vanhoja perunoita. Minun oli määrä niitä noutaa. Kääntyessäni ovea kohti näin saaren asukkaan seisovan oviaukossa. Pelästyin hänen ulkomuotoaan. En ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Suuri perhe asui kunnanmökissä saaressa. Lapsia lie ollut ainakin 16. Siihen perheeseen upposi kaikki ylimääräiset perunat ja kalat. Perunamaata piti pienentää, ettei tule ylituotantona yli oman tarpeen jaettavaksi niille, joilla ei ollut perunamaata. 
Tämä kehitys on tullut tiensä päähän. Siitä kertoo hitaasti etenevä leipäjono kirkon ovea kohti kotikaupungissani. Minua eivät jäljet pelota. Maanmittaustoimisto on tehnyt tehtävänsä. Ilmoitti uudet venäläiset naapurit ja sijoitusyhtiön rasitetienkäyttäjiksi. 
Jos rajan takana joukkohautakiintiö on täynnä, niin Tuusniemen oekeet immeiset lähettävät hätäpäivityksen. Täällä on vielä tilaa, jos teillä on rahaa eväänä maksaa meille virkamiehille kynnysrahoja. Minulla on veripelto muukalaisten hautausmaaksi. 

Ruotsissa on ainakin 11 maailman luonto- ja kulttuuriperintökohdetta säästettäväksi tuleville sukupolville. Ruotsissa ei ole Siperian opetuksesta pelkoa, onhan Suomi-neito tyydyttänyt suurimman nälän luopumalla toisesta käsivarresta, vyötäröstä ja hameenhelmasta. Itsenäisyys säilyi melkein viimeiseen mieheen uhrattujen henkien hinnalla. Mitään ei ole opittu. Siitä pitävät tienliehtarit Räikkö Räähkinä huolen. Tarvitaan savolaenen koira, joka vähän voi viivyttää ennustettua maailman loppua. 

Savolainen koira Afrikassa

tiistai 16. joulukuuta 2008

Tilattu kuolintodistus ja muukalaisille hautausmaa

En tuota vielä nähnyt maailmanperintökohteen tuhoamisena, kun tilasin lääkäriltä isälle kuolintodistuksen, että saan haudata. Lääkäri vastasi niin varmasti, että hoidot ja tutkiminen lopetetaan. Isä äänesti vielä naispresidenttiä viimeisenä elonpäivänään. Nyt kavennetaan presidentin valtaoikeuksia tulevilta päämiehiltä, että näennäiset perässähiihtäjät voivat hetken aikaa mellastaa. Niin tekivät Kekkosen viimeisinä vuosina silloiset sopulit. 
Mitä me haikailemme järjestäytyneessä yhteiskunnassa. En ainakaan rahaa, sillä sitä minulla ei ole koskaan ollut enempää kuin tänä päivänä. Ja kohta leikataan taas eläkkeitä meiltä elätettäviltä, jotka olemme itsemme elättäneet pienillä palkoilla. Silloin olikin rauha, mielenrauha tehdä työtä ja nukkua yönsä. 
Maanmittaustoimistolta tullut kirje vahvistaa todeksi sen, kun isä tuli vanhaksi ja sairaaksi. Silloin kunnanvelhot lähtivät merkkaamaan tieuria kuin poronkusemia. Tiet on juosten kustuja jälkiä pitkin rasitetieksi merkitty. Nimismiehen kiharat oikesivat, että muukalaisten hautausmaalle voi kansainvaellukset alkaa. 
Karjalan korvissa sinne kotinsa jättäneet etsivät rakkaittensa hautoja. Löytävät tuttuja paikkoja, mutta muistomerkit on häpäisty. Maanmittaustoimisto pitää siitä huolen, että isän perintökohde on merkitty rajapyykein. Ja minä pidän huolen, että eriuskoiset saavat rakentaa moskeijansa. Kullata kupolit ja asettaa vartijat portille vartioimaan hautarauhaa aikansa. Sota tästä tulee. 
Kukaan erimieltä oleva ei enää suostu tulemaan rauhanneuvotteluihin talvella suljettuun kartanoon. Rauha pitää neuvotella siellä missä käydään sotaa. Taitaa vain olla niin, että rahalla ja rauhalla ei ole kotimaata. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani. En niin kuin maailma antaa. Se julistetaan joulurauhana Suomen Turusta, jos Jumala suo.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kuolemaan tuomitun päiväkirjasta

Viijjees ukkaasi on vanhempi kuin ihmisoikeuksien julistus. Julistus on vielä viittä vaille alaikäinen. Kun täytit 61 vuotta vanhan lain mukaan, oli ikäraja ehdoton. Silloin lakia sovellettiin minun työhistoriaan yrittäjien, maatalousyrittäjien, perhehoitajien ja omaishoitajien kanssa. Uusi laki nosti ikää kolme vuotta 64 vuoteen. Sama kohderyhmä. Tänään alkaa suuren suomalaisjoukon työtön yö. Lain allekirjoittaja palkitaan ja poika nimitetään toimitusjohtajaksi. Olen noudattanut elämässäni neljättä ukkaasia lapsenuskolla. Nyt olen arvonimeltä "Varhennettu Vanhus" ja siirryn päivän juhlaan viijjennellä ukkaasilla: Elä tapa.

"Tappoo voep usseemmallae konstilla. Tappamista eijjoo hengen ottaminen toesalta, vuan tappoo voep paljo vähemmälläe. Sitä suattaa sannoo lojjaattoo pahasti taekka tehhä' viäryyttä toeselle, nolata ja mitätöejä toesta. Sammoo tappamista se on sekkii." 
Nyt kuulen äidin äänen omalla äidinkielellä. Onneksi kieleni on vierasta, savolaisten vammaisten omaa kieltä, joka on liian vaikeaa tämän päivän kapulakielitaitoisille. 
Päiväkirjassani on v 1918, punaisen syntyperänsä tähden vangittu ja kuollut setäni ei saanut nimellistä hautapaikkaa. Isä oli silloin 12 v. Isoisä kuuli talollisen suusta: Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika. 
Isoisä oli isän kanssa kutsuttu räätäliksi isoon taloon kylmä kuin hollitupa. Sotaanlähtökutsua souti itkien tuomaan 12 -vuotias kauppa-apulainen puhelimen äärestä. Meitä oli kolme pientä ja liikuntakyvytön isoisä ja äiti. Isän oli lähdettävä. Isä kertoi tehtävänjaosta. Oli uhka joutua sota-oikeuteen, kun ei ollut kansalaiskuntoisuutta syntyperänsä mukaan. Pääsi kirjuriksi ja myöhemmin lääkintämieheksi. 
12-vuotiaana lähdin opintielle kauaksi kotoa. Viideksikymmeneksi vuodeksi lakkasin olemasta "unessa useasti kadullas koulutie". Palasin kotiin vanhempieni hoitajaksi. Koko kylä eli vielä uhmaikäistä elämäänsä. Myöhemmin minulle selvisi, mitä puberteetti tarkoitti muualla maailmassa. Se on suomennettu mieskuntoisuudeksi. Siinä on sen sanan vitsi, meillä tarkoittaa murrosikäistä ja muualla aikuiselle kuuluvaa mieskuntoisuutta. 
Tämän sain kokea kansankynttilänä toisen vuoden lopussa. Johtajaopettaja juomakaverinsa avustuksella ottivat minut kiinni ja raahasivat lammelle. Onneksi siellä ei ollut krokotiilejä. Olen hankkinut uuden kirjoitustaidon, maksulliset pelivälineet rahastusta varten. Saan lukea netin turvatalossa suvun kuolemaan tuomittujen päiväkirjaa 12-vuotiaan lapsen silmin. Minulla on taito hyppysissä käydä neuvotteluja. Se on hengityspiste kaulakuopassa. Olen kokeillut sitä muutaman kerran hellästi painamalla sormenpäällä. Siihen on aivopesu ja virkayskä loppuneet. Turvatalossa on kolme summeria, jotka eivät yöllä toimi. Sisälle pyrkijät hautaan eroottiseen hautausmaahan parvekkeella. 
Tyhjän saa pyytämättä nainen, jolle myönnettiin äänioikeus ensimmäisenä maailmassa. Onneksi meillä on puberteetti-iässä olevia miehiä. Minulle Obama on oikeanvärinen ja -ikäinen, Amerikan uusi presidentti. Perästä kuuluu, sanoo torventekijä simultaanitulkin välityksellä ihmiseltä ihmiselle.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Joulu 2008 - toiveajattelua

"Elä vuan puota." Itsenäisyyspäivän saarnassa piispa varoitteli minun omalla tunne- ja äidinkielellä "elä vuan puota". Minun mielleyhtymänä on eduskuntatalon pylväikkö ja rappuset. Tähän asti ei edemmäs, on sinun ylpeitten aaltojesi raja; Kuka sinne on valittu äänillä tai suurella rahalla hoitamaan meidän yhteisiä asioita, hän lyö kynsille tai korville asiastaan puhuville. Lakimiehen vastauskirjeestä luen puheiden puuroutumisesta ja rönsyilemisestä istuntosalin kirnussa, se on meidän keskustelun ja kyselemisen tapa.
Mutta halventaminen on kielletty. Kopioin kirjeen pienoisparlamentin pahimmille suunsoittajille palautteeksi. Jos he eivät itse ymmärtäneet puheitansa loukkaaviksi ja halventaviksi, niin avasin heidän silmänsä ja korvansa, että puheiden tarkoitus oli vain halventaa. 

Olin tallannut liian suuria varpaita omaishoito- ja veteraaniasiassa. Tämän päivän lakimies sanoo, että kunnat voisi korjata tekemänsä virheet oma-aloitteisesti palauttamalla minulle omaishoidontuen, jonka kierrättävit isän kautta palvelumaksuna takaisin kunnan kukkaroon. Se oli minun työn arvostus, kun perittiin omaishoidontuki takaisin verona ja palvelumaksuna. Onko enää yhtään virkamiestä, joka ei ottaisi itselleen yhteisestä kukkarosta kukkaronvartijaksi päästessään. 
Talousrikoksista on paljon takavarikoitua omaisuutta. Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat hätää kärsimässä. Omaa osallisuutta olen pienentänyt. Katson vain tehtyjä töitäni ja käsiäni, tunnen niiden täyttyvän kyynelistä. En ole tullut kuulluksi, kun lopettamisilmoituksia ei ole otettu täydestä. Ulosottomies on kolkutellut maksujen perään. 

Pikkujouluaikana kaikki ovat tillintallin taivasalla rapulassa, etteivät ymmärrä minun sanomaa. Se on loppu nyt. Vasta maksettuani huudan suureen ääneen. Minulle riittää. Se on loppu nyt. Sosiaalijohtaja kuulee huutoni. Hyssyttelee: 
- Elähän nyt. Silittää päätäni. Kysyin tutultani, onko hän koskaan korottanut ääntänsä. Ei ollut uskaltanut. Kehoitin kokeilemaan asiansa puolesta. Politiikka ei hoida kuin omaa asiaansa. Yhteispeli puuttuu tässä pirstaloituneessa maailmassa. Palaan lapsuuskodin joulujuhlaan, kuolinpesällä ei ole edustajaa elossaolevien sisarusten joukossa. Kellariin meneminen kannatti. Varaston tyhjennys jatkuu. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt.

Joulu eilen, tänään, huomenna

Elettiin joulunalusaikaa, kaamos Kittilässä, neljätoista vuotta sitten. Omaishoito jatkui uuden lain alla. Puolitoistavuotias Kesätyttö sai pikkusiskon, josta on tullut Talvityttö, ei kuitenkaan hankipoikasta kuin metsäjänikselle. Sinä jouluna syntyi Kympinmaailma, onhan Kesätyttö myös Kympinlapsi. Tältä lomamatkalta on punainen kortti muistona. Kortissa vanha hevoskaakki ja rehevä ajuri pulloineen ja piiskoineen. Teksti "Olen jo tulossa! Ja minulla on sinulle yllätys". Suunnitelmat on runnottu läpi setsÄmien veljesten avustuksella ja uhkaamalla, jos nyt et suostu, sinulta otetaan korkeimman voimalla ilmaiseksi. 

Kun ylhäältä kysyit, niin ylhäältä Kehittyvien maakuntien Suomessa vastataan. Niitä vastauksia nyt palkitaan koko maailman riehaantuessa juhlintaan. Minä olen hätää kärsimässä kreikkalaisten nuorten kanssa, kun on huoli työstä. Kuka sitä saa tehdä ja mitä voidaan työksi sanoa. Minulle on 10 ukkaasia elämänohjeena. Niitäkin mitätöidään. Sinä hullu, tänä yönä vaaditaan sinulta sielusi pois. Näin on käynyt lähipiirissä jokaiselle vuorollaan. 

Sairaalajaksojen välillä syöpälapsi leikki sairauden pois. Siskon kanssa ikävöimme yhdessä ja koira kolmantena, kun oltiin kotimiehinä. Muistan viimeisen kerran klinikan lääkärinä. Tytöt toivat kaikki nukkensa, pehmolelunsa ja kaiken rikkiolevan minun parannettavaksi. Ja kaikki paranivat. 
Tuli lelukirjat. Mummolle voi esittää lahjatoivomukset. Hämmästyin sitä puhuvien lehmien, hevosten ja nukkien määrää. Ei tarvitsisi mummonkaan yksikseen puhua, mutta minulle ei tullut puhekumppania. Hongkongilaista babybornia hoidettiin aikansa. Minä sain neuloa pieniä vaatteita. Nukke homehtui sisältä ja oli muutenkin vaikeasti hoidettava. Yhtä vaikea leikki kuin minun työllistäminen omaishoitajana vammaisten palvelukeskuksen pesulaan. 

Isän hoitoa ei järjestetty päivän ajaksi. Minut olisi kuitenkin mielellään nähty työllistettynä tarjotuissa kohteissa. Kiitos ei, omaishoitajana tein 5,4:n työaikalakia noudattavan hoitajan työt. Lain mukaan se ei työtä ollutkaan ja sanoja kopsauttaa omaan nilkkaansa lakikirjalla. Molla-Maija on pehmeämpi, halvempi ja rakkain. 
Viime kesänä löysin vielä kolme vastasyntynyttä, joille sain neuloa puserot enimpään mielitekooni.

Posti kantaa hongkongilaisia luetteloita ja mainoksia turhuuden markkinoilta. Oikeat kirjeet posti onnistuu hukkaamaan. Johtuuko se palvelujen ulkoistamisesta. Rahastaja tiskin takana puhuu sinne ja tänne vilkaisematta minua maksajana. Edes katse, hymystä puhumattakaan, on liikaa pyydetty. Nyt muistan hymy ei ole hyllyssä vaan hameen alla, kun tekonaurua yritetään saada aikaan. 

Olen polkuni päässä erään ja uuden alussa nettipaneelissa. Kuinka monta tallautuu pyhiinvaeltajien jalkoihin saatanan kivitysreissulla, sitäkin seuraan netissä. Kokenut kaikki tietää, sen voin kertoa omasta kokemuksesta. Kuka ei vielä kaikkea ole Hong Kongista kokenut, sen pitää tarttua tilaisuuteen kuin sika limppuun. Sian limpunkin ovat onnistuneet myrkyttämään. Voi, Eemelin possuressua, sai kuitenkin maistaa käyneistä kirsikoista humalan kylkiäisenä. Antoi Eemelin kanssa raittiuslupauksen istuen ja tarjosi etusorkkaa varmistukseksi.

Joulukuun kuudes 1997

Opit tuntemaan "toisen ihmisen vasta kun olet jakanut perinnön hänen kanssaan." Kuulin eilen suuren viisauden seuratessani ruotsalaisen dekkarikirjailijan rahojen ja tekijänoikeuksien kohtaloa. Koiraveljespotretissa olemme perillisinä rivissä. Minulle on jäänyt puinen hahmo, jota veli pitää pystyssä. Hyvä niin. Parempi puu kuin kaluttu luu, sillä puupäät pysyvät pinnalla. Olimme viettäneet isän kanssa kaukohautajaisia. Yksi meistä oli kuollut. 

Hautajaistietona oli huhu, että leski on jättänyt hautaamisen hautaustoimiston tehtäväksi. Tämän kuultuani juoksin kysymään kirkkoherralta, voiko näin tehdä. Isä ja sisarukset ovat elossa. Olin kuin Koskelan poikien äiti pyytämässä, voiko sen järjestää suvun tavan mukaan. 
Leski on shokissa, mutta ei kuolemasta vaan epätietoisuudesta perintönsä suhteen. 

Muistotilaisuus järjestyi ja sain tuhkauurnan postissa. Isän syntymäpäivänä laskimme sen äidin arkun päälle. Isä oli onneton itsenäisyyspäivänä. Kaikki vaiheet on käytävä läpi, vieläpä nähtävä ensimmäinen perinnönjako, jota hän pelkäsi. Kaikki tapahtuu lain mukaan. Omistussuhteet sekoitetaan. Äidin kuolinpesä on kuolinpesänkuolinpesä yhden osakkaan kohdalta. Kukkaronvartijat ovat sen päättäneet päästäkseen kukkaronherraksi. Tunnen omistajan, olen jakanut perinnön hänen kanssaan. 

Kun olin lapsi, en ymmärtänyt isän kysymystä, mistä syystä kahdeksan sisarusta sai huudon aikaan. "Mikä perinnönjako siellä on käynnissä?" Sitä seuranneen hiljaisuuden voi kuulla kuin rauhanjulistuksen jälkeen tykit lakkasivat puhumasta. Savuna taivaalle ja pölynä maahan ei pidä suurta meteliä ihmisoikeuksien 60. syntymäpäivänä.
Kun katson uudelleen suurennettua kuvaa vihkon takakannesta, huomaan seitsemän koiraveljestä. Olin nähnyt vain silmillä varustetun puutolpan ja laskin sen yhdeksi seitsemästä. Yksi veljeksistä nosti päänsä maan alta. Siinä kuvassa olemmekin kaikki kahdeksan, seitsemän inhimillistä koiranhahmossa ja yksi tienviittana, johon koko rivi nojaa. Se on sananselitystä.

Joulukuun 6. päivä 1941

"Kolmas kerta toden sanoo" lausahduksen olen kuullut aina uudelleen oppirahoja maksaessani. Itsenäisyyspäivän teemana on sovinto ja Itämeri. Palaan yksilötasolla piispa Riekkisen tervehdykseen rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisesta. Jo itsenäisyytemme alussa oli julma jumala vaatimassa osaansa. Se oli aiheuttanut jännitysvapinan meidän mummo-Marin heikolle hermoille. Omalla ajattelukyvyllä en voi tuntea syyllisyyttä köyhän syntyperäni mukaan. Isovanhempien hautakivessä on setäni nimellä muistolaatta. Tämä on minun sovintoni sen ajan syytöksiin punakaartilaisena. Vasta verkkokirjoitustaito sen minulle avasi. 

Olen ferrarinpunainen Kimi Räikkösen tavoin. Hyydyin tietokoneen ääressä lähtöruutuun kuin Kimi uudessa tallissa. Sitten ampaisen viime sotaan katsomalla elokuvan "Tuntematon sotilas" ties monennenko kerran. Vielä tällä vuosituhannella avoimessa yliopistossa tutuksi tullut tohtori kehui suojeluskuntalaiseen taustaansa nojaten: "Mikä sinä luulet olevasi?" En luullut itsestäni liikoja, vaan tiesin henkilöhistoriani alusta alkaen. 
Hän oli ollut sotapoika ja hänestä tuli sotaherra ja maanpuolustuksen asiantuntija ylennyksineen. Häneltä puuttui taustatuki tietämättään, kun ilmoitti olevansa ateisti. Tähänkö meidän isänmaanpuolustus perustuu. Sankareina kaatuneet kummisetäni tulivat rintamalta puupalttoossa suoraan kirkkomaahan saman kuorma-autonlavalla, jolla isäni tuli antamaan nimeä tyttärelleen. 

Lomalla ja lomalla on suuri ero, mihinkä sen lomansa käyttää. Vanhempiemme tarkoitus oli pitää huolta lapsistaan. Isä tarvittiin kuitenkin maata puolustamaan. Liikuntakyvytön isoisäkin oli tärkeässä tehtävässä. Hän sai olla minulle vierihoitaja. Se on verenperintöä lähteä omaishoitajaksi, kun oli sen aika. Poliittisesti paluu vanhempien luokse osoittautui vielä kirjoittamattomaksi laiksi. Siinä asiassa ei ole tultu hullua hurskaammiksi eikä päästy pesäpuuta pidemmälle. Ei edes rauhanneuvotteluihin asti. 

Mätäpaise pitää puhkaista eikä sitä tehdä sammutetuin lyhdyin vaan paljastamalla julman jumalan palvojien metkut. Pitäisikö heidät teljetä vuolemaan puu-ukkoja verstashuoneeseen kuin meidät on sidottu omaishoitoon. Ottakaa oppi Vaahteramäen Eemelistä. En enää elä Öllin isän oppivuosia. Tutustun nettilukioon ja muuhunkin verkon antamiin mahdollisuuksiin poistumatta kotoa. Nyt seuraan kuinka ystäväni mahtaa selvitä pyhiinvaeltajien saatanan kivittämisestä. On varauduttu rakentamalla 3-kerroksinen muuri, etteivät kivet osu ihmisiin. Minua yläkerran ukot ampuvat kovilla huomaamatta, että kivet palaavat bumerangeina osuen kuolettavasti heittäjäänsä. Tarkka-ampujakin makaa niin kuin petaa, armolahjoilla tai ilman.

torstai 4. joulukuuta 2008

Suomen latvasta lahot puuvanhukset

Mitä kertoisi pihapiirin kivipaasi, jos hautausurakoitsija tulisi koneineen kaivamaan ensimmäiselle muukalaiselle hautaa ikkunan alla. Laakea kivi peittyy nurmen alle. Toinen reuna on suora pudotus alas. Se antaa suojaisen paikan Ukonhatulle. Nurmen puolella on kulunut syvennys muistuttamassa ajasta, jolloin kalliota hiersi irtokivi jäämassojen liikkuessa. Kallion suojassa kasvoi pihlaja. Se oli suuri puu. Miksi se siitä kaadettiin? Se varjosti pieniä ikkunoita ja oli uhka kaatua kodin päälle. Pyhä puu on ollut poissa kauan. Tilalla kukki aikansa omenapuu. Sekin on paleltunut. Vain kuivunut, sitkeä runko on jäljellä. 

Toinen puuvanhus on mummolaan johtavan polun varrella. Kotikoivusta on tullut laho pökkelö. Ei enää tuota lehtiä. Ehkä linnut vielä viivähtävät sen kuivilla oksantyngillä. Niillä on pesä hylätyssä postilaatikossa. Kaivon luona on samanlainen koivu. Onneksi ne ovat saaneet olla paikallaan. Tehometsänhoito ei ole vaatinut niitä kaadettavaksi. Kuolleenkourat koivikosta ovat hävinneet. En ole käynyt katsomassa Väliaidassa, onko salaman vaurioittama koivu pystyssä. Salamanisku muistutti pomminräjähdystä. Peruskallio tärisi ja astiakaappi helisi jyrähdyksen jälkeen loppusoitoksi. Piikkilanka-aita oli sulanut pieniksi murusiksi. Henkilö- ja eläinvahingoilta säästyttiin. 

Järven takana salama poltti Sus'niemen koulun. Siitä kaavailtiin kielikoulua, kun kansakoulut lakkautettiin. Kauempana pihapiiristä kaikki näkemisen arvoinen on kuollut, käärmekuusi ja lähde lakannut hengittämästä. Yhtään poikaoksaa en muista nähneeni muualla kuin metsäretkillä. Tyttöoksan tuntomerkkejä ei julkaistu, vaikka niitä maisterismieheltä udeltiin.

"Melankolian kolme huonetta" saa minut ajattelemaan, kuinka meille siellä syntyneille ja kasvaneille ihmisille on käynyt. Minun outo surumielisyys saa merkityksensä seitsÄmÄstä veljeksestä. Valkoinen talo on vaiennut. Mäntyniemi, Kultaranta ja Kesäranta heräävät kesäisin eloon. Sukuviiri liehuu juhannuksena salossa. Siniristilippu on puolitangossa kuolleille suvun jäsenille ja omille menetyksilleni. Etiketti elää suvussa kulkevana perimätietona. Minun vuorollani siirtää hiljaista tietoa seuraavalle sukupolvelle ja realisoida oman perinnön arvo, on tullut ryppy rakkauteen. Siltä osin kertaan kunnan, tiekunnan, uusrikkaiden kunnanmökkiläisten ja maaoikeuden päätöksistä ja kirjeistä, kuinka kaikki tapahtui. 

Olen oppinut tuntemaan heidät kaikki, olen jakanut perintöäni ja maailman perintöä heidän kanssaan, Jäljellä on uusille naapureille muukalaisten hautausmaa. Sitä venäläiset eivät tuoneet tullessaan. Kohentelen seteleihin käärittyjä muumiota muistuttavia nippuja nuotiolla, jota käräjäkivet ympäröivät. Survivor-seikkailuni on päättynyt. Pelastuin siitä bailout-tempulla heittoistuimen lauettua. Kukaan ei kuullut mayday-kutsuani. Yhteydet on katkaistu liian kalliina ylläpidolle.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kivelän edunvalvontayhdistys

YEAT:n näyttökansiossa olen kuvannut omaishoidon kautta tapahtuvan sukupolvenvaihdoksen SWOT-analyysin neljällä kuvalla. Kuvat on tuotu eteeni kuin tarjottimella. 
Vahvuuteni - Heikkouteni, Mahdollisuudet - Uhat. 

Mauri Kunnas tuli tietoisuuteen niinä aikoina. Hänellä on seitsemän koiraveljestä ruutuvihkon kannessa. A. Kiven "Die sieben Brüder" saksaksi on luettavana. Onhan minulla puolivuosisataa kestänyt opintomatka ilmiöön "Zu Hausen Pflegen" ja "Hilfe für die Helfer". Saksaksi olen saanut ainoan kiitoksen, että minullakin on elämisen ja tekemisen arvo. "Liebe Maire":lle kirje naisen käsialalla tuli postissa, kun luukusta tuli logo e-mailissa. Positiiviset veljekset taustatukena kestän kiinalaisen helvetin omaishoitoon ja sukupolvenvaihdokseen vaikuttaneet seitsÄmÄt veljekset. SeitsÄmÄt ei ilmaise veljesten lukumäärää vaan laatua, kuinka he minua kohtelivat toteuttaessani neljättä ukkaasia. 

Sain luvan kirjoittaa verkossa omasta omaishoitokokemuksesta. Epäily hiipi mieleen ja kysyin: "Voinko kirjoittaa niin kuin sen kävin läpi?" Vastaus oli vakuuttava: "Minä olen tämän paneelin manageri." Minut oli juuri erotettu kirkosta, järjestön keskustelupalstalta oli hävinnyt kirjoitukseni ja rekisteröitymiseni. Koulutusta kokemuskertojaksi viriteltiin ja akateemisuus oli ehtona osallistua maksulliselle verkkokirjoituskurssille. Omaishoitajan pestiä en ota enää vastaan käytännön työnä. Vertaistukena samassa venessä voin olla epävirallisen organisaation Verkkokirjoittajan talossa ja Munkkiklubilla. 

Kuva ruutuvihkon kannessa on viimeinen muistikuva käynnistä lapsuuskodissa pyytämässäni tietoimituksessa. Se seitsÄmÄs perkele irroittelee perälasin ikkunaruutua ja heittää sen menemään. Aikaa on kulunut 18 joulua tällä opintomatkalla. 
Olen ubiikkiyhteiskunnassa. Taakse ovat jääneet suku, kunta ja valtio. Niistä tuli laillisesti ja laittomasti minun sukupolvenvaihdoksen suuret uhat. Niitä ei voinut kiertää ei alittaa eikä ylittää. Menin niistä läpi ryöstettynä, raiskattuna kuin olisin ollut Bosniassa tai jossakin sotaakäyvässä maassa. 

Kivelän edunvalvontayhdistykselle on sosiaalinen tilaus. Neljännen ukkaasin selitysosassa muistutetaan meitä esivallan tottelemisesta. Niin kauan kun he oik'pelillä hoitavat tehtävänsä, se on tehtävä. Mutta nyt on tullut vääryyksiä ilmi. Ukkaasi kieltää menemästä mukaan pahantekoon. Kehoittaa pistämään kivet kuppiin ja vaatii ääneen ihmettelemään asioiden hoitoa. 
Savolaisittain en sano: "Kyllä ne ovat viisaita." Tyhmiä ne ovat kuin hölmöläiset kantaessaan valoa säkillä ikkunattomaan tupaansa. Tuli viisas Matti neuvoineen. Ahneudessaan hölmöläiset kaatoivat koko seinän saadakseen enemmän valoa. Olisiko se itärajan mittainen aukko siirtää venäläiset rajan tälle puolelle asumaan. 

Kun Matista aika jättää, sitä pähkäilevät lapsenlapset kuin Katainen nieleskellessään liikutustaan. Pitää tauon ja jatkaa: Sitä minäkin olen paljon miettinyt. Kanervan pesti loppuu ulkoministerinä ja mieskunto muuttuu sairauslomaksi uhosta huolimatta. Tarina alkaa alusta. Venäläinen sotilaskarkuri (korjattu tieto 22.4.2014 sotaherra) Duus antoi nimensä Tuusniemelle. Tirkkovits kertoo tarinan Vihtaniemestä, jonka hän vaihtoi elämän korkeakouluun Lauttasaaren Vattuniemessä. Etäisyys asioihin tuo syvemmän perspektiivin elämäkertaan. Kuinka täytekakku maistuisi vuoden jokaisena päivänä. Lähetyssaarnaaja vaihtaa asentoa sähköisesti verkossa ja ilmoittaa sen kaikelle kansalle. Luukku on täynnä roskapostia 10,2 Mt ja ja ylittyy - 9 kt. Ilmoitusasia: Sähköpostilaatikkosi on täynnä. Osta lisätilaa. Se on tämän joulun sanoma.

Vaalivilppi

Pois se meistä, että meilläkö olisi ollut vilpillinen vaalirahasotku. Vain poliitikon ajatusmaailmassa kaikki on mahdollista lakien laatimisessa ja niiden noudattamista vaadittaessa. Elä tässä herran pelossa ja nuhteessa. Vaalivilpistä kuulen jo klo 6.00 aamulla. Thaimaasssa lentokenttähässäkkä jatkuu. Se koskee n. 350 000 turistia. Luku on sama mitä MOT:issa ilmoitettiin olevan omaishoitajia. Olisipa se omaishoitajan onnenpotku jatkaa lomaa vaalivilpin tähden suljettujen lentokenttien Thaimaassa. Kaikki 300 000 omaishoitajaa yhtä aikaa lomalla tietämättä, milloin palataan kotiin. Täällä täyttyisi toinen lentokenttä 300 000 hoidettavasta, jotka eivät tiedä tilannetta. Siinä toteutunut visioni, kun hoitaja ei enää jaksa. Lähettää hoidettavan "Ei tarvitse palauttaa" - lappu kaulassa sairasautolla sinne jonnekin. 

Täydennän MOT:in ohjelman kahden naisen ryhmää huutavan äänenä korvessa. Puolen tunnin puheenvuorossa tuli selväksi, missä mennään lain puitteissa. Hoidin äidin kunnallisella kotihoidontuella. Isän hoitoon tuli uusi laki. Otin yhteyttä Om.hoit.järjestön lakimieheen. Kuinka onnistuu vanhan isän asuminen omassa kodissa ja minun käyminen siellä omaishoitajana. Sain lakimieheltä lakikirjan kopioituja sivuja laista, kuinka ylipäätänsä asutaan omassa rivitalo-osakkeessa. Sosiaalijohtaja kehotti hankkimaan pesutornin, kun isän vaatteet eivät enää saaneet kuivua kuivaushuoneessa. 

Toinen sosiaalijohtajan lausunto koski omaishoidontukea. Se perittiin isältä takaisin minun tekemästä työstä. Takaisinperinnällä haluttiin osoittaa minun työn arvostus, kuinka suuressa arvossa isäni piti tekemääni työtä. Se pakkoperittiin isältä samoin kuin minulta isän kuoltua minun perintöosani. Nyt venäläiset ovat tulleet naapuriin ja minä keikun kuvioissa mukana veripeltoni kanssa. 
Verottajalta sain lapsuuskodin kiinteistöveroa kysyessäni monistettuja lakikirjan sivuja. Kunta oli vienyt kaikki lahot lapsuuskodit rekisteriin lomakiinteistöinä. Kymmenen vuoden aikana sain lakikirjasta irtolehtipainoksen, kun lain soveltajilta puuttui maalaisjärki. Omaishoidossa päättäjät tulkitsevat lakeja rangaistakseen omaishoitoperhettä. 
Sitä samaa toteuttaa Kela viilatessaan pilkkuja varhennetuille vanhuksille. Järjestötaho on mennyt mukaan varmistaakseen projektirahat omaan käyttöön. Minulla on muistikuva, kuinka rauhanneuvotteluissa päästiin loppuratkaisuun. Kapinallisille annettiin pieni pala maata viljeltäväksi, että saavat toimeentulonsa. Luopuivat iloisin mielin aseistaan. Siihen tarvitaan synnynnäinen johtaja, joka näkee, mistä kenkä puristaa. Olemme vedenjakajalla, minne päin suunta muuttuu meillä ja muualla. Jääköön tämä aika vilpistelyn ajaksi historiaan!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Kaamos Lemmenjoen kansallispuistossa

Seuraan linnunradalta auringon asemaa suhteessa maahan. Pohjoisnapa on kääntänyt selkänsä auringolle. Lapin asukkaiden selviämisstrategia noudattaa toista vaihetta. Kesällä kalastetaan ja jatketaan sukua. Kaamoksessa jatketaan sukua. Etelässä syntyvyysaalto alkaa sähkökatkoksesta ja juhannuksesta. Viime mainittu on viinan villitsemää. Turismi on tärkeä Thaimaalle. Hallituksen kaatamisyritys johtaa lentokenttien sulkemiseen. 

Omaishoitajan työpanos on korvaamaton vanhuksille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille. Rahoitustarkastus laskeskeli kymmenien miljoonien mummonmarkkojen säästöä yhteiskunnalle. Kunnan tehtäviin kuuluva sosiaalipolitikka maksaa omaishoitajalle kotihoidontukea oli vaihtoehto kalliille laitospaikalle. Omaishoitaja tuli autetuksi. 

Olen seurannut alusta asti, kuinka viranomaishoitoon päädyttiin. Historiikki kertoo tähtihetkistä. Tuleva johtotähti allekirjoitti sopimuksen aikana, jolloin valtaa käytti palkittu rauhantähti. Työtä ei ole yrittäjän, maatalousyrittäjän, perhehoitajan ja omaishoitajan työ. Se ei kerrytä työhistoriaa. Kauneuskirurgi lisää uskottavuutta omaishoitajien työnarvosta. Kuinka monta sataa miljoonaa säästyy valtiolle, kun omaishoitajille ei makseta mitään. On vain merkittävät omaishoitajat, jotka huomioidaan. He ovat johtotähtiä pääjohtajina virka-asemansa perusteella. 

Pitää olla akateeminen, tohtoriksi väitellyt, oman arvonsa tunteva omaishoitaja, joka valan vannottuaan suorittaa velvollisuuttaan kuolemaansa asti. Ei osaa järjestää omaishoitoa ajan tasalle, kun sitä ei opeteta yliopistossa. Sen hän sai kuulla vaimoltaan joka kerta lähtiessään opiskelun vaatimille matkoille. Meillä on hässäkkä kuin Thaimaan lentokentällä. Lomalaiset ovat tyytyväisiä lisälomapäivistä. 

Itse katson Leninin testamenttiä. Mielipidevankia ollaan viemässä oikeudenkäyntiin. Kaksi saattajaa pyssyineen jatkaa matkaa. Olisi tärkeätä ehtiä elokuviin katsomaan sikopaimenta. Mihin vaari jäi. Hän oli uuvahtanut maahan sairaana ja nälkiintyneenä. Toinen saattajista uhkaa ampua vangin, jos ei nousisi jaloilleen. Heillä oli kiire ehtiä elokuviin. Vanki tuntee tarinan ja alkaa kertoa. Pyssy ei kohdistu enää kertojaan, vaan häneltä pyydetään lisää juonen paljastuksia. Vanki jäi vielä eloon vaikka maassa maaten, kun ei muuta jaksanut. Tarina tuoksuu todelta, onhan meillä itäaalto menossa.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Bailout - ohi on bailaaminen

Hoosianna on minun adventtiajan sana vuodesta toiseen. Vuodensanaksi on vihdoin putkahtanut maailman laajuisesti "bailout". Muistaakseen on tehtävä yhtä asiaa kerrallaan. Siksi adventtivesperiin osallistuminen lauantai-iltana oli oikea ajoitus. Minulla ei ollut muuta tekemistä ja voin ottaa kutsun vastaan iloisin mielin. Vielä tässä bailout- maailmassa kaikuu Hoosianna vieraalla kielellä. Siinä on alkuseurakunnan tuntua. 

Tänään varsinaisena adventtisunnuntaina olen takaisin tässä ajassa. "Avara luonto" etsii Saksan puuvanhuksia. Yksinäinen, tuuhea puu jää elämänpuuksi aukealle paikalle. Se on Mestarin opetus pitää silmät täynnä luontoa ja lapsia opettajana. Joulunlapsesta alkaa meidän ajanlaskumme, jossa elämme bailout-elämää. Porvoon tuomiokirkko vihittiin uudelleen. Katson sen uusintana tiistaina. Miksi en tänään. Minulla on muuta katsottaavaa, mitä bailout tarjoaa. Sen kertoo Leninin testamentti mielipiteen takia vangitun kokemana. Omani ei juuri poikkea omaishoitajakokemuksena, kun edellisen kerran maailma meni läpi bailoutista viime vuosituhannenvuosisadanvuosikymmenen (1990) päättyen ilotulitukseen uuden vuosituhannen (2000) kunniaksi. On sukupolvenvaihdoksen aika - pitäen lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa. 
Seis maailma! Tahdon ulos tästä rahalla sokaistusta maailmasta. Kaamos laskeutuu alemmaksi, kynttilät ja säästölamput valaisevat vähän pimeintä aikaa. Jääkö bailout-aika 2000-luvun viimeiseksi vai kuinka monennen kerran jälkeen meillä ei ole enää elämisen mahdollisuutta.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Mumbai, Laune, Vihtaniemi

Sain kutsun tulla kotikäynnille. Hän perusteli pyyntöään, kun oli niin vanha. Menin uteliaana vanhan rouvan kaupunkikotiin. Hän tiesi minun tulevan Launeelta. 
- Siellä on paljon rakennettu uutta. En ollut huomannut mitään muuta kuin uuden kerrostalon, jossa olimme asuneet hetken aikaa. 
- Luen lehdestä suunnitelmia ja luulin Launeen olevan jo rakennettu täyteen. 
Suunnitelmat ovat kuntasuunnitelmia, jotka laaditaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Hän luki vain lehtiä ja Raamattua. 
Olen samassa tilanteessa, mutta nyt joka tuutista selvitetään, mitä tapahtuu Mumbaissa ja miksi. Se on valtioiden uudelleen syntymistä ja siihen liittyvää perintöriitaa. En tarvitse lähteä Mumbaihin seuraamaan tilanteen kehitystä. Minähän kävin sen jo läpi Vihtaniemellä. 

Tilanne alkoi 6.2.2000. Silloin oli vanhan kuninkaan viimeinen elonpäivä. Saimme uuden kuningattaren. Oli sukupolven ja sukupuolen vaihdon aika päämiehistä päänaisiin. Sukupolvenvaihdoksen olisin luullut toteutuvan voimassa olevan lainsäädännön mukaan. En enää unta näe. On valtiomuodonmuutoksen aika. Tilanne on menossa Mumbaissa terrori-iskuna. Tunsin olevani pyytämässäni tietoimituksessa joukkoraiskauksen kohteena. Kuinka puolustauduin joukkovoimaa vastaan. Kysyin suulla suuremmalla: "Mitä perkeleitä te luulette olevanne lisäämään minulle sanktioita ja uusia maksuja?" Siihen kokous päättyi. Toinen uskottumies rupesi tärisemään tarjotessaan kättä hyvästiksi. Aina uudelleen olen tilanteessa, jossa kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana manaavat minua omistajana vastaamaan, kuinka he voisivat ottaa minulta lapsuuskotini pois ilmaiseksi. 

Venäläiset ovat jo asettuneet rannoille rakentamalla hulppeita huviloita. Kohta ollaaan Vihtaniemelläkin kuin Mumbaissa. Ministerit saavat siilinpiikkejä tekemistään ratkaisuista. Minulla on omasta takaa päässä tukka kuin siilinpiikkimahanahkavälikarva. Se sojottaa joka suuntaan kuin antennit siepaten kaikki signaalit maailman tapahtumista. Se enteilee langattomia yhteyksiä, kun lankaverkko puretaan. Mitä minua toisaalta liikuttaa, mitä maailmalla tapahtuu. Onhan meillä vanhukset ja lapset heitteillä omasta takkaa. Ei tarvitse lähteä Kalkutan kadulle kuolevien hoitajaksi. Olen tehnyt työt ja oppinut kuuntelemaan, kuinka meillä pelataan ihmisten kustannuksella.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Hattivatteja vai faghageja

Levengood seilaa vielä paatillaan merta edestakaisin kuin Liikanen sotkeutuessaan anopin viereen evakkoreessä. Rosan ja Hugon tarinan nähtyäni tuli mieleen ajatus, kuinka Ruotsissa voi ihmisen elämä edetä nuoruudesta aikuisuuten ja lopuksi vanhuuteen ilman poliittista heitteillejättöä ja syrjintää. Siellä ei ole ollut sotaa. Kun olet vanha, tulet suomalaisittain väärinymmärretyksi. Yhteiskoulut seurasivat tyttö- ja poikakouluja. Se oli koululaitoksen sukupuolitietoisuutta jo aikojen alussa. En yhtään ihmettele, jos seksuaalisuuden suhteen ollaan sairaita. On minun ajatusmaailman mukaan poikkeavasti käyttäytyviä, joka johtaa sairauteen asti. 

Tervettä valistusta sain jo kansakoulussa. Naapurin pojan kanssa hiihdettiin yhdessä koulumatkoja. Hän piti minut ajantasalla, kun näki isosiskojen kasvavan naisiksi. Siksi en ole pyörtynyt, kun johtajat ja vanhat sairaat tohtorit ovat tehneet minulle ehdotuksia, joihin en tällä järjellä voinut suostua. Tutustu omaan sairauskertomukseesi ja Aatun samoihin ominaisuuksiin, joilla hänestä tuli Führer. Eduskunnassakin on näin suuntautuneita. Siellä se on hyve, kun työllistetään suomalaisia ammattityötä tekeviä ulkomaille ja sieltä tuodaan thaihierojat korvaamaan tämä tyhjiö. Jos Obaman ihonväri nostattaa rotuvihaa Amerikassa, on meillä vastaava ilmiö nainen. Onko syy Obamassa ja naisessa vai syyllistävissä valkoisissa ja miehissä. 

Kun isällä on ärrävika ja äidillä ässävika, niin minusta tuli kaikesta huolimatta suht.koht. normaali, jolla on molemmat viat ja katsojan silmässä/kuulijan korvassa olevat kaikki mahdolliset, projisoidut viat. Ruotsalaislähteen mukaan Muumipeikko on homo, Niiskuneiti faghat, joka viihtyy homoseksuaalisten miesten kanssa. Olin jo viittä vaille yli-ikäinen, kun meni työpaikka alta tehtaan konkurssissa. Johtaja oli muuttanut Amerikkaan ja vei rahat mennessään. Siitä alkoi Lahden ompelijoiden työpanoksen ulkoistaminen. En tuosta juuri hätkähtänyt. Vuokrasin aarin maata Launeen pellolta ja pistin siemeniä kasvamaan. 

Kerrankin sain olla vapaa hetken ja odottaa, mikä ovi avautuisi sulkeutuneen jälkeen. Se oli isä Juntusen hieromalaitos. Hän koulutti Suomessa ainoana näkeviä hierojia. Kurssin jälkeen olin Lääkintöhallituksen luetteloon rekisteröity laillistettu hieroja. Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Himmlerin hieroja ja henkilääkäri oli samoilla linjoilla. Hän pystyi pelastamaan tuhansia juutalaisia kaasukammiosta. Samaan pystyn minäkin. Voin lähteä omaishoitajaksi vieden ammattityön (tiedon, taidon ja tunteen) mukanani. 

Pystyin puhumaan omasta puolesta, että olin tullut omaishoitajaksi enkä työllistettäväksi vammasten pesulakokeiluun, laitosapulaiseksi palvelukeskukseen enkä Rautavaaran poliisien hierojaksi. Vielä pitää mainita työvoimatoimiston johtajan tietokoneelta tarkastama työllisyystilanne. 
Hyrynsalmella on fysioterapeutin paikka vapaana. Voi sitä järjenköyhyyttä. Nuori fysioterapeutti sai vastaavan paikan kaukaa kotoa. Hän meni mieluummin lähikaupan kassaksi kuin tuhlasi aikaansa pitkiin työmatkoihin. Se aika säästyi pienelle lapselle ja raha korvasi fysioterapeutin työnarvostuksen. 
Opettajat hoitivat eläkevirkaansa ja heidän vanhempansa hoito tapahtui laitoksessa. Eihän häämöttävästä saavutetusta edusta kannattanut luopua kesken virkauran. 

Minä en pystynyt millään rahalla varmistamaan eläkeaikaa ja nyt vielä vähemmän tiedän, mitä tuleman pitää. Kunta on aloittanut entisillä elomailla venäläisten uudisasuttamisen. Se ei varmasti tapahdu ilman omaan taskuun valuvia kynnysrahoja. Minulle kunnanjohtaja/elinkeinoasiamies antoi työvoimapoliittisen lausunnon. Minulla ei ollut elämisen mahdollisuutta tulla takaisin syntymäkuntaani ja jäädä sukupolvenvaihdoksen kautta asumaan lapsuuskotiin. Tämä on kynnyskysymys. 

Kunnalla on kunnallispoliittinen strategia ottaa kaikki hyöty henkilökohtaisesti itselle. Ei ole tilaa entisten asukkaiden jatkaa, vaikka siellä on suku asunut vuodesta 1900 lähtien. On tapettu punaiset, on sodittu kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, käyty koulua vieraalla paikkakunnalla, hoidettu vanhemmat hautaan, jaettu osat jokaiselle perilliselle. Kun omaa omistusoikeutta käyttäisin, siihen huudetaan apuun maaoikeutta ja minusta tehdään maksumies. Mikään ei minua säästä häpeältä tänä mielettömyyden ja ahneuden aikana. Bumerangit ovat lennelleet takaisin osuen otsaan niin kovaa, että henki on mennyt. On päässyt kuolleitten sielujen joukkoon ja autuaammille metsästysmaille eräoppaana.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Tutkimustuloksia

Omaishoitajat kuolevat useammin kuin muut ja syöpäriski on palannut normaalille tasolle kloorifenolilla terästetyn veden juomisen lopettamisen jälkeen. Omaishoitajan on otettava itse vastuu elämisestään. Kun kymmenen vuotta oli kulunut omaishoitajana palasin vielä käenpesään. En lentänyt yli enkä kaivautunut ali, kaikki oli järjestyksessä minun päässä. 
Työvoimatoimistossa, omaishoitajaliitossa, kirkossa ja projekteissa olin kummajainen. Otin yhteyttä erilaisten linkkien kautta omaishoitajiin. Heidät tavoitin suljetuilta osastoilta toipumassa päättyneen omaishoitotyön jälkeen. Siihen meidän uskotaan jokaisen sortuvan. Päättäjän paikalta omien exhaustio-sairauslomien jälkeen meille sanottiin: 
- Älä tee niinkuin minä ministerinä teen, tee niinkuin minä opetan. Tällä neuvolla pidetään paikka ja odotetaan eläkeviran vapautumista. Kekkoselta pyydettiin allekirjoitus eronpyyntöön presidentin tehtävästä. Hän eli tunnetilaa kirjoittaessaan huoltajan allekirjoitusta poikiensa koulutodistuksiin. Yksi allekirjoitus riitti eronpyyntöön. Sairas presidentti pyöritteli kynää ja sanoi: 
- Tanelille kanssa. Näin tämän tilanteen joskus isän hermoillessa, kun 6-kymppinen poika viipyi markkinareisullaan pimeään asti. Voivotukseen vastasin: 
- Näen veljeni 5-vuotiaana kysymässä isältä lupaa lähtemiselleen. Isä vastasi: 
- Saan minä lastani kaivata. Hänellä oli toiveena, että saisi haudata poikansa. Sen jälkeen hän voisi kuolla rauhassa. Minut valtaa outo levottomuus lähitulevaisuudesta. Kuinka meidän käy? Saman tien muistan isän levottomuuden myrskysäällä. Lohdutin, että kaikki on hyvin. Kukaan sukulainenkaan ei ollut eristyksessä ilman apua. 

Oli lauantai-ilta, alkoi adventtiaika. Ovikello soi vaativasti. Siellä oli kyläkalenterin myyjä, opettaja, joka hoiti tehtäväänsä markkinataloudelle. Kysyin, mitä maksaa ja kaivoin rahat hänelle käteen. Hän katsoi minua yhtä hämmästyneenä kuin minä katsoin häntä. Lauantai-iltana tiellä ken vaeltaa, ei ainakaan ratsastanut aasilla, vaan omahyväisyydellä omasta tehokkuudestaan. Tätini kertoi olleensa saunassa, kun kauppias soitti ovikelloa. Täti ei pannut pahakseen, olihan hän kävijöiden tittelinkipeä, apteekkarin pojan Iiva-mummona. Minulle hän sanoi: 
- Nyt tiedän millainen hoitaja olit isällesi. Selvisi myös millainen täti oli ollut hoidettavana. Itse autoin häntä raha-anomuksien täyttämisessä, kun tiesin taustat, mitä hänelle kuuluu. Muuhun auttamiseen en suostunut, kun lääkäri otti hänet lepopaikalle sairaalaan ja aloitti mieliala lääkityksen. Hoitajat kaikessa viisaudessaan puhuivat minua vastaan, että minä olin häntä hulluksi leimaamassa eikä tädin pidä syödä mielialalääkettä. He eivät tienneet taustatekijöitä, pelkotiloja tulla poikansa tappamaksi ja omilla uhkailuilla päättää päivänsä. 
Hän oli turvaton täti, joka naapurikuntaan päivystykseen lähtiessään juhlapyhiksi otti suuren täytekakun hoitohenkilökunnalle viemisiksi. Se oli ainutkertaista hoitajillekin sinä juhlapyhänä. Totuus on tarua ihmeellisempää omaishoitajan perspektiivistä katsottuna.

Asuminen omassa asunnossa ja työn jatkaminen omassa työhuoneessa

MOT paljasti kuinka huijarit kaappaavat asumisoikeusasunnoissa asukkaiden rahat. Kun olet vanha/kuollut, asuinsijasi ei sinua enää tunne. Uusia rahastuskohteita asumisen kustannuksella paljastuu tämän tästä. Lumimyrskyn jäljiltä pääsen lumitöihin parvekkeella. Vuokra on noussut taloyhtiön tehdessä näennäisiä parannuksia, joiden tarkoituksesta ei kukaan vastaa. Maksut maksetaan itse tai siirretään suoraan vuokralaiselle. 

Lasitetun parvekkeen saumat ovat rakoja, joista kinokset kertyvät parvekkeelle. Tuiskun jälkeen pääsen lumitöihin kuudennessa kerroksessa. Olen ollut varovainen korjauksia pyytäessäni, että välttyisin maksamasta korkoa korolle hinnan siirtyessä suoraan joka kuukausi maksettavana korotuksena. Vuokralaisen hädänalaista tilaa käytetään hyväksi. Minulla ei ole halua poistua päiväksi kadulle ja palata illalla asuntolaan muiden yömajaa käyttävien kanssa. Eskimot rakentavat iglunsa voidakseen elää ja hankkia elantonsa. Samoin tundran kotakylänsä rakentajat. Meillä rakennetaan kunnallistekniikkaa raharikkaiden tulla vartioiduille asuntoalueille. Tässä ei ole mitään järkeä elää sovussa itsensä ja luonnon kanssa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Murrettu munalukko

Kesätyttö ja talvityttö saavat molemmat syntymäpäiväsetelin lisäksi stipenditikkarin. Tänä vuonna vielä keräilyrahan muistuttamaan ihmisoikeuksien 60-vuotista taivalta. Sen arvo on 2 €. Toisella puolella sydämenmuotoinen aukko muurissa. Keinoemolevylleni on tallentunut muistoja murretuista munalukoista. Siksi en tallenna mitään lukkojen taakse. Minun talossani ei ole ovia eikä ikkunoita, että voin seilata sisään ja ulos hätäilemättä, onko avaimet mukana ja tallessa. Sain lukolla varustetun päiväkirjan. Siniset kannet on liskokuvioista muovia. Lukko ei estänyt nuuskijaa lukemasta päiväkirjaa. Mikä hirveä meteli siitä syntyi, kun lukija ei malttanut pitää omana tietonaan lukemaansa. Koko tyttötalon rauha järkkyi. Nyt päiväkirjassa on vain kannet jäljellä. Lehdet on revitty ja lukko heitetty romukoppaan.

Jos itselleni kirjoitettu päiväkirja tuli ajatustemme yhteentörmäykseksi, en enää kirjoita valtion salaisuuksia arkistoihin lukkojen taakse. "Ich komme" korttia seurasi Berliinin muuri. Onneksi jäimme muurin tälle puolelle ja kuuma linja toimi käsinkirjoitettujen kirjeiden välityksellä 2000 km välimatkasta huolimatta. En ole onnistunut sulkemaan itseäni muurin sisäpuolelle. Vihamielisyys ympäröi minua kuin Viertolan sonnilauma Hiidenkivelle paenneita veljeksiä. Jälkeenpäin huomaan, kuinka sukua kohdannut vihamielisyys on tämän päivän sairautta. 

Yksittäistapauksesta se alkoi. Vuoteen 1979 mennessä tiesin vain yhden rintasyöpään sairastuneen. Nyt heitä on enemmän kuin sairastumattomia. Samassa suhteessa on mielenterveytensä menettäneet. Minä mukaan lukien en ole terve, kun miehen vieraissa käymisen kostoksi en pistänyt vahinkoa kiertämään. Sen oli valmis toteuttamaan hierojien edunvalvoja lähettämällä 6-kymppisen Eu:n naiskaupan työhön. Naapurin kaupallinen lähetystö tienasi naisillaan diplomaattisen koskemattomuuden suojassa. Yrittänyttä ei laiteta, pitää kiipiä lähemmäksi valtiollista johtoa ystävyysseuran kautta, kun emme ymmärrä emmekä osaa lukea ajanmerkkejä. 

Maalle ilmestyi kesäisin lähetystyöntekijä. Neuloi vaaleanpunaisesta vauvalangasta lukunuttua lähetyksen hyväksi. Tai lomalaiset auttoivat heinätöissä. Kaksi vahvaa miestä pyöritti suuria palloja niitetystä apilaluo'osta ja kahden miehen junttasivat pallon seipäälle kuivumaan. Maalla tehty työ on ammattityötä heinäntekoa myöten. Siltä kesältä jäivät Mansikit vaille tuoksuvaa apilaa, kun kaikki homehtui seipäille kuivumisvaiheessa. 

Työnarvostuksessa on saavutettu hulluudenhuippu. Tuetaan yrityksiä valtion varoin ja yksityiselle terveydenhoidolle järjestetään asiakasjonoja, joissa asiakas maksaa kallin hinnan Kela-korvauksen ansiosta, kun saa vähän takaisin maksetusta hinnasta. Asiakkaita kiihottaa juosta korvausten ja kuponkitarjousten perässä. Jos minun on lähdettävä jonnekin, on siihen kutsumus kuin intialaisella pyhällä Äidillä. Hän tulee tänne halattavaksi kuin uskonsuunnan ukot antavat syntejä anteeksi, kun naiset niitä pyytävät itkien ja kaulaan tarttuen. Kuinkahan monta kiksiä ja viisarinvärähdystä seismografit rekisteröivät näistä anteeksiannoista. 

Viime joulu oli viimeinen joulu häkissä. Sen lupasin Sylvian joululaulun sirkuttajalle. Sininen lintu odottaa tiistain kranssintekoiltaa. Siinä on sen paikka. Minulla on muutto- ja pako-auto valmiina. Mutta mielipiteen takia syrjäytetyn on turvallisempaa olla vankileirillä tai hyvinvointivaltion kaatopaikalla massassa kuin lähteä valituskierrosten kautta hakemaan elämisen- ja tekemisenoikeutta. Tuomiot ovat päättyneet jo aikoja sitten, mutta seurauksia kärsin loppuikäni. Pahempaa on tulossa niille, jotka kapoina päättävät asioista. Vankilassa on hyvää aikaa jatkaa opiskelua tohtorin väitöskirjaan asti. Opettajan vankilatuomion aiheuttanut teko estää kuitenkin palaamasta työhön lasten pariin, kun on merkintä teosta, josta humala estää muistamasta mitään. Mahtavaa-huuto oikeuttaa valtion virkaan kapean leivän perään. Islannissa osoitetaan mieltä ilmitullutta petosta vastaan.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Välitetty "kapitalismin passiivi"

Hommata hoitoon. Kuka sinua yrittää hommata hoitoon, josta Hannu Taanila käytti minulle vierasta termiä "kapitalismin passiivi". Vastaukseni on ollut: Jos minulla on polvessa kusta, niin sitä ei ole päässä. Lääkärin lähete Bakerin kystan tyhjentämiseksi laittaa polveen tekonivel ei saanut minua vakuuttuneeksi. Lääkäri lähetti psykiatriseen sairaanhoitoon. Polven kysta on ihme kyllä pienentynyt ilman kukonhelttauutetta ja markkinoilta pois vedettyjä särkylääkkeitä. Siltä osin olen ihmeparantunut enkä mene enää lääkärin luokse, joka löysi kystan ja ilmoitti ihmeestä. Hänellä itsellään oli samanlainen. Sain katsoa sitä ultrassa ja totesin: Siitä puuttuvat sydänäänet. Mutta lääkärillä oli sydän paikallaan. 

Tänään ei ole vielä päivä, että laskeutuisin alas tuonelaan tai edes maanpinnalle. Kuudennesta kerroksesta ei voi potkaista ovea auki ulos. Pistää mattoja rullalle ja aloittaa suursiivous kuin ennen maalla. Nyt asun umpiossa vai akvaariossa kuin kala nimeltä "Wanda". Kerran tuli imurimiehet ja puhdistivat ilmastointikanavat. Kotiin tullessa huomasin ilman raikastuneen. Miehet olivat tarvinneet ottaa lehden suojaamaan paikkoja putoavalta noelta. Minulle ei tule sanomalehteä. Se oli Iltasanoma, jonka kansikuvassa kenraali ja kamarineito olivat lähdössä Linnan juhliin. Onneksi lehti oli jätetty paikalleen, sillä olinhan kerännyt lehtileikkeitä meidän Aatun ajatuksista, joista sain hiukan myötätuntoa isäni sotakokemukselle. Kansaa ei saa jakaa kahtia. 

Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi. Nyt ei meitä tarvita edes ammuttaviksi, onhan kohteena koulutoverit ja opettajat, nuoret ihmiset kuin sodassa nuoret miehet ja sivulliset. Missä, missä kukat on? Kummisedät tulivat sankareina arkussa saman kuorma-auton lavalla, jossa isäni tuli rintamalta viedäkseen tyttärensä kastettavaksi. Suomi on hurahtanut, ei ministeri eikä hallitusherrat. Tästä luetaan vasta vuosikymmenien kuluttua. 

Elän tässä ajassa. "Hej mamma, jag är i Stockholms city. Var hos tandläckaren. Det var bra o han var snäll. Dricker kaffe." Tekstari muistuttaa hurahtaneista, jotka veivät minun työhuoneen välimiesoikeudella uhaten. Nuori sairaanhoitaja/hieroja jäi ilman työhuonetta. Asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin. Kaikki käänteet ovat tuottaneet minulle paljon iloa Ruotsista, Norjasta, Riadista ja Brasiliasta. Näin ei olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt Suomeen pätkätöihin. Se ei ollut rahanpuutteen seurausta vaan järjenköyhyyttä edellisen pankkikriisin aikana. Nyt pitää pelastaa maailmanpankkeja Islannissa ja Amerikassa. Minulle on annettu yksi, että minun maailmani on pelastettu.

torstai 20. marraskuuta 2008

Kunnialaukaukset vai kunnianloukkaukset

Laukaukset palauttavat minut aikaan, jolloin isälleni oli kaikki kunnian puute samaa kuin veljellensä 1918. Tai oman tekemäni työn arvostus. Sosiaalijohtaja piti sitä työn arvostuksen huippuna. Minä sain omaishoidontukea. Sen piti mahdollistaa isäni kotona hoitaminen. Mutta rahaa käytettäväksi se ei lisännyt penniäkään. Isältäni perittiin omaishoidontuki takaisin saamatta mitään palveluja kunnalta. Kuoltua lupasi veteraanijärjestö havuseppelleen haudalle. Isän mielestä "ehtiihän tuon sittenkin". Minun olisi pitänyt se pyytää ja järjestää peijaiset seppeleen tuojille. En pyytänyt. 

Isä täytti 90 vuotta. Taloyhtiön lippu ei ollut käytettävissä juhlapäivän kunniaksi. Toisten suruliputus ilmoitti naapureille: 
- Nyt se kuoli. Isän viimeinen elinpäivä 6.2.2000 oli liputuspäivä. Eläköön uusi kuningatar. Seuraavana aamuna isä jätti viestin. "Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille." Taloyhtiössä ei lippu liehunut puolitangossa. Taloyhtiö eli tavallaan ja isäni jätti sen ajallaan. Kaikki järjestelyt viettiin loppuun suvun tavan mukaan. Hautajaispäivänä ei siniristilippu juhlistanut veteraani-isän viimeistä juhlapäivää, vaan kaikki mitä kuulin, oli kunnianloukkausta. He eivät muuta osanneet. Nyt isän jättämä lapsuuskoti muuttuu muukalaisten hautausmaaksi. Vai miksi niitä naapuriin tulleita venäläisiä voi kutsua. Ystävät, tulkaa, kaikki on valmiina. Omaa Veripeltoa myöten.

Se on laskettava vuodesta 1900 lähtien isoisän, isänveljen ja isän ansioksi, että he jaksoivat kärsiä ja taistella viimeiseen asti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Katson ihmisiä ja kuulen Iltahuudon. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Kenraali ja ritari saivat arvoisensa hautajaiset. Isälleni elämä ja kuolema oli todellisempaa loukkausta kuin Salaman Jumalan pilkka. Minusta pitää ottaa dna-näyte, että olen se kommunisti, joksi minua maanomistajat ovat aina mananneet. 

Oliko heinäkuu punainen v.1941 syntyperäni mukaan. Isä sodassa, äiti kotona, isoisä vierihoitajana minulle meistä kolmesta lapsesta. Palautan muistot muistoa kunnioittaneille samalla mitalla takaisin. Varhaisin muisto niiltä vuosilta oli pelko, kun ikkunat peitettiin iltaisin, etteivät päreet tai öljytuikut ilmaisisi olinpaikkaamme hankien keskellä. Mummon kuoleman voin palauttaa mieleen, kun olin viimeinen lapsenlapsi hänen sylissään. Joulumuistona jehova-kummi aina kävi saarnaamassa pakanallisten juhlien vietosta. Helluntalainen täti kävi itkettämässä äitiä, kun hän ei ollut julkijumalainen. Siksi oli sota, kun äiti ei uskonut. Lähellä oli aika, jolloin eläimet ja ihmiset asuivat saman katon alla. Sitä äitini muisteli virren sanoin. - Joka aamu on armo uus. Pois pässi karsinan laidalta. Miksi huolta siis kannat. Samaan aikaan palataan globaalisti, kaikkialla on samanlaista ja kaikki ovat samanlaisia.

JK. "Kun rahat loppuivat, ukki jouti kuolla." Ilmoitus minulle isän kuoltua, kun eläketili oli huvennut tyhjiin. Isäni vei hoidonhinnan hautaan, joten minä olen nyt se rahastuksen kohde. Onhan jäljellä vielä muukalaisille hautausmaata. Kyllä kannatti, suomalainen voittaa aina antaessaankin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Shemeikan murhe 1924

Opettaja

Sana olen. Opetan ma,
mitä luovat Luojat,
Armottaret antanevat
tuulen, tyynen tuojat.
Tuli olen. Tuijotan.
Ma palan, hehkun, palvon.
Siksi monta vaivan yötä
istun, itken, valvon.

Henki olen. Heräjän
kuin sydän taikka syvyys,
jolle ole outoja
ei hymy eikä hyvyys.
Peto olen. Peljätän,
kun näytän näköpääni.
Monen tuskan poltinpora
järkähytti jääni.

Pisar olen. Pienenen
tai suurenen kuin tahdon.
Kide olen. Kimmelten
vaikka halki vahdon.
Säde olen. Elämäni
entää niinkuin lyhyys,
vaan on pitkä päivieni
pyrkimys ja pyhyys. (Eino Leino)


Elämänkaaressa olin lakipisteessä ja palasin kotiseudulleni vanhempieni hoitajaksi. Kahdeksasta sisaruksesta vanhin oli ollut koko ikänsä yhteistaloudessa äidin ja isän kanssa. Oli tehnyt parhaansa, mutta vanhempien sairastuminen oli liian suuri velvollisuus hoitaa heitä oman työn oheessa. Omakin terveys alkoi reistailla. Käydessäni kotona iloitsin aina lähtiessäni, että he jaksoivat huolehtia omista asioistaan. Voin palata hyvillä mielin työhöni. 

Sinä päivänä muuttui kaikki. Työhuoneen kylpyammeen yläpuolella keikkui suuri musta hämähäkki. Suihkutin sen viemäriin muistamatta teon seurausta. Illalla kuulin, äiti oli saanut sairauskohtauksen ja viety sairaalaan. Mitä tekisin. Oli sovittu Lempolammen lomasta. Mitä pitäisi unohtaa ja millä mielin lähtisin lomalle. Äiti toipui kotiutettavaksi ja sen jälkeen olen jättänyt hämähäkit rauhaan. 

Kolme vuotta myöhemmin oli tosi kyseessä. Aikainen puhelinsoitto sai minut kysymään; 
- Onko äiti kuollut? 
- Ei, hän haluaa järjestää lapsuuskodin siirtymisen lapsilleen. Sekin toteutui tavalla, jossa sukuun tulleet tunsivat itsensä syrjäytetyksi. Hyytävä vihamielisyys kohdistui minuun, vaikka vanhempani olivat lahjanantajia ja minä 1/8 lahjakirjansaaja. Mutta minä sain eniten kaikkien mielestä ja vanhin oli saanut kaiken, kun pyysin vanhemmilta veljelleni asumisoikeustestamentin, että hän saisi asua kotonaan vanhempien kuoltua. 

Kaikki lainsuomat mahdollisuudet käännettiin päälaelleen, kun vanhempien jälkeen tulisi sukupolvenvaihdos. Vaihe vaiheelta asiat toteutuivat kivuliaasti. Samaa koen Suomi-neidon kohtalossa, kuinka asioita viedään eteenpäin unohtaen meidät kansalaiset, kun kaiken edelle menee oma etu. 
Neljä vuotta oli kulunut hämähäkin viemäriin joutumisesta, kun puhelin soi aikaisin aamulla. 
- Onko äiti kuollut? 
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti, kun ei pysty laittamaan ruokaa perheelleen. 
- Minä tulen. 
Hautausurakoitsijat olivat ainoat kävijät vanhempieni luona, kun palasin kotiin. Olin saanut uudet vastustajat taloyhtiössä. "Älä tule meitä opettamaan" sain kuulla, kun osallistuin taloyhtiön yhtiökokouksiin. Kiersihän kylällä huhu, että olin ollut nuoruudessa va. kansankynttilänä. Asumisesta oli minulla kuitenkin kokemusta, jäihän tyttäreni pitämään kotia yllä yksin, kun pakkasin välttämättömimmän kahteen kassiin jättäessäni kodin ja lapset. "Huh hei, sen tuuli vei" oli vastaus toiveeseen "näkis' vaan". Toive toteutui tavalla, johon ei ollut valmista käsikirjoitusta muualla kuin kirjoittamattomana elämäntarinana. Se on taaksejäänyttä monine läpikäytyine vaiheineen.

Mitä on edessä, sen Luoja yksin tietää, mutta ei kerro kuinka hänen antamansa lupaukset toteutuvat. Jaakko Löytty siirtyi rakkauslauluihin. Epävirallisen organisaation omaishoitajat ovat siitä minulle ainoa todistus, onhan minua puhuteltu puolivuosisataa "Liebe Maire". Tämä aika tekee työni pöperömaijan työksi ja kutsuu sitä minun omaksi hömpäksi. 
Kansakoulunopettajankoulutus on minulle suurin kysymysmerkki heidän tehtävästään. Ollako opettaja vai palvelija? Kun työn näkee, niin tekijän tuntee, onpa kuinka akateeminen johtaja tahaansa. "Älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä opetan." Politiikassa tämä sanonta on sääntö, ei poikkeus. Lainlaatijat laativat lakeja meille noudatettavaksi, mutta samaan pitää pystyä jokaisen omalla esimerkillään. Omat asiat pitää olla kunnossa, että paljonvartijoiksi valitut voivat hoitaa tehtäväänsä. 

Vaalirahasotkusta voisi tutkimisen aloittaa kaivelemalla runoroskiksia. Mitä haikuja pitää pimittää ja saada kuntoutustuki selvitäkseen riskirahasta puoluetuella. Pitää olla lakimies, että voi yrittää jotenkin olla oikeudenmukainen. Suuri esikuva on minulle Obama, jonka mustiin juuriin palaan omissa punaisissa juurissa. Mustajuuri ja punajuuri ovat tämän päivän raaka-ainetta trendiruokaan.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Aamun ajatus portaista

Rikas mies jos oisin, minulla olisi portaita jotka eivät vie minnekään. Polven vamma esti minua kiipeämästä yläkertaan vuoroaskelilla kuin västäräkki. Sitä tutkittiin koe-eläinten kautta. Aiheutettiin Beaglelle lonkkavika ja juoksutettiin juoksumatolla. Eläinaktivistit varastivat koe-eläimet. Minulle lisättiin vain lääkettä sietääkseni kipua. Minusta tuli mummon isomummo, kun kuljin rappuset askel-viereen systeemillä. On siinä selittelemistä, mihin vaapun. Ei kysytä, miksi vaapun sinne, mihin olen menossa.
Onnistujan tikkaat
----------- 100% - Tein.
---------- 90% - Teen.
--------- 80% - Pystyn.
-------- 70% - Luulen että pystyn.
------- 60% - Voisin. ABC kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen.

------ 50% - Luulen että voin.
----- 40% - Mikä se oikeasti on?
---- 30% - Kunpa voisin.
--- 20% - En tiedä miten.
-- 10% - En osa.
- 0% - En tee.

Sitä hyvää, mitä minä haluan, teen. Sitä pahaa, mitä minä en halua, en tee. Onnistujan portaat on onnistuneen omaishoitajan ajankäyttökäppyrä. Laskeudun portaita ylösalaisin pää alaspäin kuin laiskiainen alimmalle askelmalle. Kaksi kuukautta harjoittelin kesällä, kun työpaikalla oli nurkanvaltaus ja kaikki piti rakentaa uusiksi. Tulin takaisin, mitään ei ollut tapahtunut. Koskaan en menisi vanhempieni hoitajaksi. Nämä kaksi asiaa olivat menneet umpisolmuun. Jatkaa yrittäjänä työtä, jonka osasin. Nurkanvaltaajat joutuivat turvautumaan uhkailuun välimiesoikeudella. Jos nyt et myy, välimiesoikeus määrää hinnan ja otamme sinulta ilmaiseksi. 

Työhuoneesta sain hinnan, mutta omaishoitajana minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli. Sijoitin kaikki rahat välillisesti tai suoraan vanhempieni hoitamiseen. Se sijoitus kannatti, tulihan isästäni kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonien perijätär. 
Koulutusrahastolaki tekee kaiken turhaksi. On ehdoton ikä ja työhistoria, mille portaalle on jäätävä ilman porkkanastipendiä. Kelpasi minun nimikirjoitus vähän nuoremman stipendihakemukseen varmennukseksi suoritetusta yrittäjän ammattitutkinnosta. Meitä yli-ikäisiä opiskelijoita jatkoajalla on niin paljon, että pitää vetää ikä - ja hajurako erottamaan jyvät akanoista. Samaa priorisointia on sotimisen jälkeen Amerikan lipun alla mustien ja valkoisten kohtelussa sodan päätyttyä. On eri koulut, aidatut asuntoalueet ja monta erottavaa tekijää. 
Meillä on kaksi totuutta väreissä, valkoinen ja punainen. Silloin ei ollut vielä Kimi Räikkönen hyytynyt lähtöruutuun. Minulla on vain yksi totuus, ferrarinpunainen verkkokirjoitustaitonen. Se on kaikki, mitä tarvitsen tehdäkseni sitä hyvää, mitä olen halunnut tehdä ja olen tehnyt. Siihen ei ole kenelläkään nokankoputtamista.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Lue minut

Itse luen itseäni ilman oikeusavustajaa amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä. Käytän oikeutta olla vaiti, ettei kaikkea sanomaani lisätä kivirekeen vedettäväksi kuin hölmöläinen halkoja hölmöläisen hevosen rekeen. Ally McBealin kanssa tuulettelemme välillä mustan musiikin tahdissa lähiöbaarissa. 
Oikeat lakimiehet saavat pitkän nenän kuin Pinoccio tai vielä pahempi inhoirvistys naamalla paljastaa tärkeyden, kun suurella rahalla on saanut pienet syödä pois. Itselläni pudotukset eivät ole olleet korkealta, vain luudan päältä lattialle. 

Kysymyksessä ei ollut öljypaasto. Kirkolle soudettiin veneellä ja talvella hiihdettiin suksella, käveltiin tai ajettiin joulukirkkoon hevosella. Vasta tien muuttaminen alkuperäisasukkaiden kuoltua lomamökkiaikaan velvoitti hankkimaan uusia rahastuskohteita. Nyt on päästy määränpäähän, mutta jos hankkeilla ei ole siunausta, on se raukeava. Vai kuinka 7 km jää-talvitietä tehdään järven yli kirkolle, jos talvihalla ratiritirallatellen ei tulekaan. Velhot saavat manata maaoikeutta hätiin, kun kyselin jo aikanaan, kuinka suunniteltu talvitie toteutuu. 
Maistraatti ja verottaja ovat pyynnöstä oikaisseet asiat tämän päivän tilanteen mukaan. Sekin on tapahtunut pitkin hampain, ääni väristen tai pala kurkussa. Olen liimalappuvaiheessa projektissani ja siihen ei kuulu osallistuminen toisten hankkeiden tukemiseen minun kustannuksellani.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Tirkkovitsin täydellinen päivä

Juudaksen evankeliumin kertaus avaa asioita uudelleen. Koskaan en olisi voinut tehdä toisin. Siitä kertoo miljonäärien urakka Ugandassa antaessaan rahaa avustusjärjestön projekteihin korjata ugandalaisten oloja ottamalla heidät mukaan yrityksiin. Nauran kampurajalkavitseille ja Hitlerille aikalaisten yrittäessä selvitä Shh, Shh tuhosta. Kuka sytytti valtiopäivätalon tuleen, vastaus tuli hyssyttelemällä. Talousvaliokunnan puh.johtaja lupaa vetää eläkerahastot kotimaan sijoituksiin. Eläkkeensaajille sanotaan: Sinne meni eikä riittänytkään. Mitenkäs nyt suu pannaan irtopäässä, jää nähtäväksi. Me kaikki uskoimme rahalla varmistavamme tulevan ajan toimeentulon. Vielä joku uskaltaa näytellä pirua ja peijoonia poliittisina käänteinä. 

Amazing Race vai kruunuprinssin elämäntarina saa kallistumaan Philin isännöimälle matkalle. Kuninkaallisena satamajätkäseikkailusta selvinneenä tiedän, että biologin neuvosta kannattaa ottaa vaarin. Sitten vielä mielenterveys/-sairauspäivän viettoa. Itsemurhaan ei ole meillä kavaltajina aihetta. Toisin ajateltuna liian monella ei ole mitään menetettävää, jos äänet voimistuvat 70 neitsyestä tuonpuoleisessa, kun itseisarvo viedään aina uudelleen kiusaamalla koulussa, työpaikoilla, kirkoissa ja kaikissa virallisissa organisaatioissa. Toisaalta ajattelen, että pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa ja päätyy epätoivoiseen tekoon. 

Kissa korvassaan sormus muistuttaa minua epidemiasta, kun neljä asiakasta peräkkäin kertoi nuoren päättäneen päivänsä oman käden kautta. Se on samaa luokkaa, kun peräkkäiset asiakkaat olivat sairastuneet syöpään. Kotitontun päässä oleva sormus hehkuu pyhimyskehänä. Elämän- ja kuolemanvietti jatkavat painiansa kuin Laaksosen Helin mummo. Toistaiseksi on tasapeli kamppailulajeissa.

Renkaan vaihto

Minä istun maantien vieressä.

Kuljettaja vaihtaa rengasta.

En ole kernaasti siellä mistä tulen.

En ole kernaasti siellä minne menen.

Miksi minä katselen renkaan vaihtoa kärsimättömänä?

(Bertolt Brecht: Runoja 1914 -1956)

lauantai 15. marraskuuta 2008

Ubiikkiyhteiskunta - 10 teesiä

10. teesi Tulevaisuus yllättää aina - tämä tulevaisuus erityisen aina.
Annettuja linkkejä etsiessäni e-maileista huomaan, kuinka sähköposti pääsi yllättämään. Luukku huitelee roskapostinsa kanssa vuodessa 3908. En enää koskaan poista roskaposteja, mahtuuhan noita lähettäjiä ja lähetettyjä kuolleiden taivaaseen tai välivarastoon, missä se nyt sitten lieneekin. Kaikki, joissa henki on, eivät pysy piilossa, vaan kailotus kuuluu joka puolella ilmaisten omituisten höpöttäjien olinpaikan. Kahden koneen ja kolmen sähköpostin loukussa on ihmettelemistä. Kun en vanhoja muistele, ei ole ongelmia. Minulla on paperiversiot kaikesta tarpeellisesta. Niistä muodostuu elämäni käsikirjoituksen sisältö. YAT (yrittäjän ammattitutkinto) ja YEAT (yrittäjän erikoisammattitutkinto) eroavat vain hiukan oppisopimukseltaan.

1. Oppisopimus kiikarissa / YA
1. Oppisopimus on mahdollisuus / YEAT
2. Hyvä tietää: perusasioita, sitoutuminen. oppisopimuksen muutokset ja lomakkeet
3. Oppisopimuksen alkaminen
4. Työssä oppiminen
5. Tietopuolinen oppiminen
6. Oppisopimuksen päättyminen

Molemmissa tutkinnoissa oli vaatimuksena käyttää tietokonetta lopputöiden laatimisessa. YA-tutkinnossa minulla ei ollut näitä taitoja. Käytin kirjurin apua. Lopputyö oli ainoa hylätty mennessäni eteenpäin. En kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi ottaa vastuuta kirjurin tekemästä työstä uusimalla tehtävää. Olin kuitenkin saanut kipinän lähteä opiskelemaan verkkoympäristössä YEA-tutkintoa. Sain oikean verkkokirjoitusharjoittelupaikan ja oman tietokoneen. Jos koulutus olisi Lahdessa, olisi se tapahtunut ammattikorkeakoulussa.

Yrittäjän Erikoisammattitutkinto
Johdantokansio
1 - Johdantopäivän ohjelma
- Osallistujaluettelo
- Kouluttajat ja yhteyshenkilöt Rastorissa
- Koulutusohjelman rakenne ja sisältö
- Combon pikaohje
2 - Yrittäjän erikoisammattitutkinnon perusteet
3 - Henkilökohtainen opiskeluohjelma HOPS
4 - Yrittäjän erikoisammattitutkinnon näytöt
- ohjeita näyttöjen antamiseen
- Yrittäjän erikoisammattitutkinnon näyttöjen arviointilomakkeet 1-3
5 - Opi oppimaan
6 - Lehtiö

Tässä vaiheessa juuri herään kuin vanha salakuljettaja Laitinen. Aika seuraa Leninin testamentin ohjesääntöä. Kyttä kyttää kyttää ja kytälläkin on kyttä.
1. teesi Jokuveli tulee (siis: -sisko) - valvoo - tietää, ei unohda.

Stailaamalla tähän päästään uudestaan ja uudestaan. Lopputulosta ei ole näköpiirissä. Nämä ajatukset olen lainannut eikä minulla ole niihin edes immateriaalisia tekijänoikeuksia. Lisään lähteet kun olen oikeassa osoitteessa. Minulla ei ole lupa edes ajatella, etteikö joku jo ole ajatukseni tuotteistanut ja haluaa saada niistä hyödyn. Lupaan olla ajattelematta toisten aivoilla. Aneita ostettiin kilauttamalla raha kirstuun ja siitä sielu vilahti taivaaseen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt on lupa vilauttaa vain aliippia.

torstai 13. marraskuuta 2008

45 min Suonenjoella

Potki onni koululaista
huopatossulla hipaise
jotta voisi aina tietää
mitä ope mielessänsä
aattelevi aivoissansa
koululaisen pään menoksi.


Äidinkielen tunnilla harjoiteltiin riimityksiä. Oma tekeleeni tuli julkaistuksi pienessä läpyskässä. Siihen julkaisutoiminta loppui. Jouduinhan erityistarkkailuun kuin Anjuska luostariin, missä 7 perkelettä kirkon kasvatuksella ja ruumiillisella kurituksella häädettiin pois. Äidinkielen-, psykologian- ja uskonnonopettajat pelastivat minut helvetiltä. Nuorten pahoinvointia 45 min ohjelmassa vilahti Suonenjoen esimerkki. Välituntivalvojilla on kapoliivi päällä. 1950-luvulla oli rehtorinhattu merkkinä lähestyvästä vaarasta. 

Sairastin aasialaista kaksi viikkoa kuumeessa. Kun vihdoin siitä selvisin, vein kirjettä postiin ilmoittakseni kotiin sairastamisesta. Postilaatikko oli asemalla. Silläkin reissulla rehtori otti minut puhutteluun kouluajan ulkopuolella ja moitti poissaolosta. Jumppamaikka oli toinen, jonka läksytyksen kohteena olin usein. Kuinka hän keksikin vaatepinostani aina vaatekappaleen, jota hän pyöritteli varoittavana esimerkkinä etusormessa kuin taitavin pitsaleipuri pitsapohjaa valmistaessaan. Sormessa pyörivät minun kaupasta ostetut sukkanauhaliivit. 

Hän pisti elämänsä peliin esimerkillään pitkästä elämästä. Mutta kuolinilmoituksesta laskin hänen ikänsä. Se jäi 10 vuotta lyhyemmäksi kuin äitini ikä ruokaohjeista huolimatta. Kylmä peruna ja sillipala oli hänen herkkuaan. Meille silli oli vierasta, saatiinhan tuoretta kalaa järvestä. Luin kaupan ikkunassa ilmoitusta Jääsi-lakkaa enkä oivaltanut, mitä herkkua sillä mainostettiin. Se on selvinnyt myöhemmin, kyseessä oli jääsilakka siis pakastekalan esiaste. Monta muuta huvittavaa tapaa käyttää valtaa on palautunut mieleen. Kilteimmistä kilteimpänä selvisin, mutta raiskauskriisikeskus antoi minulle mahdollisuuksia 6-kymppisenä käsitellä nuoruuden traumoja syntisenlaulunmaassa. 

Ei ollut koulukuraattoreita, psykologeja eikä terveydenhoitajia. Opettajilla oli kaikkiin aiheuttamiinsa ongelmiin vastaus valmiina. Se oli kuri ja kurinpalautus. Kuka oli varustettu Tuntemattoman Kuovin ominaisuuksilla. Sota oli takana lähempänä silloin kuin tänä päivänä sodanuhka edessä. Mene ja tiedä, missä milloinkin leimahtaa ja mistä syystä. Herran pelolla ja rouvankin oli taivaallinen voima. Mutta saako byrokratia minua tänään pokkuroimaan ja hattu kädessä lähestymään virastoissa pöydän takana istuvia. 

En kerjää, kaikille on annettava, mitä meille lain mukaan kuuluu. Romanian kerjäläiset istuvat kadulla ja sanomattakin on selvää, mitä he ovat tekemässä. Meidän kerjäläiset kerjäävät puhelinsoitoilla tai laskunnäköisillä karhukirjeillä viestein "Maksa, perkele, laskusi". Kerjäläisellä ja kerjäläisellä on tietty ero. Toinen on sitä todella, toinen maksetulla elämysmatkalla, johon on varaa vain Kehittyvien maakuntien Suomen lahjottujen poliitikkojen kerjäämisstrategialla. Se on maan tapa ja hyväksytty laki. Kenellä on sille annetaan ja kenellä ei ole, siltä otetaan.