torstai 20. joulukuuta 2007

Viimeinen joulu häkissä 2007

Valmistelin adventtia muistaen Sylvian joululaulua. Kolme vihreää oliiviöljypulloa ja yksi Valamon viinipullo saavat uusiokäyttöä toimia punaisten kynttilöiden kynttilänjalkoina parvekkeella. 
Ajatuksissani olen kaukana oliivipuiden maassa. Laulan "Jingle bells'iä" kuulokkeet korvilla. Lapsuuteen kuuluvat rekiajelut ovat menneen talven lumia. Tiekunta tuli rantaan vaatimaan rannan ottamista talvitieltä maihinnousua varten. (Muistot Normandian maihinnoususta) Se ei voi tapahtua muistuttamatta, ettenkö esittäisi vastalausetta. Puolustan yli 100-vuotiasta perinnettä omistajan oikeudella, jossa Jumala on puolellani antaessaan ilmastonmuutoksen, ettei talvitietä enää tule. 

No, sitten ajetaan kirkonkylästä yli 30 km huvijahti auton perässä ja vaaditaan, että meidän rantaan laitetaan kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla veneiden vesillelaskua varten veneluiska. Sekin hanke kaatui, mutta siihen tarvittiin jo seuraavan sukupolven apua puolustamaan perintöoikeuttaan eläkeikäisiä, siirtosydämellä viimeisiä vuosiansa eläviä kunnanukkoja vastaan. 

Nyt on se viimeinen villitys, joka on pahempi kuin ensimmäinen. Selvisi "Itäsen Ihmisen" syntymäpäivillä. Olin ainoa pikkuserkku sukumme puolelta. Sain ohjeen ottaa iltalääkkeet mukaan, että jaksan olla juhlissa loppuun asti. Ei huolta, sain terveen paperit parantajalääkäriltäni virallisten laboratoriokokeiden jälkeen. Näin tulee kumotuksi vaihe vaiheelta väärät diagnoosit, laillistettuun ammattiin ja omaishoitamiseen kohdistuvat epäilyt. Toteutuu murrerunoilija Heli Laaksosen runo ilman seksiä ja savukkeita, joihin ihmiset ovat jo paenneet Gazassa.

ITÄSE IHMISE
Itäse ihmise,
kui he ollenka mailmas pärjävä?
Hee jättävä syrämen avame kynnysmato al,
nii et tiäl saak näkky.
Ei hee murhetu
ei hee hualetu
ei hee pelkkä;
sanova vaa:
Ee kun hyvvee matkoo vuan.
Oot kuun valon kanssa kulun piällä.
Mikä heit vaiva.
Ei mee krymppy ottas syntyne oiken käsitet,
et jolla o ain valop pääl. Heli Laaksonen

Tämän runon antamalla ymmärryksellä lähden suureen ääntenkalasteluun kuin Hursti tarjotessaan jouluruokaa linnan juhliin kutsumattomille. Meille on isänmaa ja äidinkieli säilyttämisen arvoisia asioita. Ehkä vielä rakkaampia meille kuin ulkomaan matkoilla sukkuloiville edustajillemme käyttäessään suruttomasti meidän verorahoja. "Mä oksalla ylimmällä" olin 1953 ja uudelleen 1986. "Ken murheita muistaa vois laulajan", jos niistä ei muistelemalla vapaudu. 

Radiopsykiatrini sanoo: On nostettava kissa pöydälle ja kynittävä. Savossa kanat kynitään ja kissaa silitetään myötäkarvaan. Ja sen minä teen sukulaissielun puolesta ferrarinpunaisena. Äänet sinä tarvitset voidaksesi puhua meidän kielensä kadottaneiden puolesta.

Ei kommentteja: