tiistai 11. joulukuuta 2007

Daniel ja kiljuva jalopeura.

Kuningas Dareios määräsi Danielin suljettavaksi leijonien luolaan, kun hän palveli Jumalaansa. Minulle on tämä tuttua noudattaessani isän kutsua omaishoitajaksi. Suomen symboli tuli tutuksi postimerkeissä, olihan se ainoa leijona. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Palasin omalta maalta v. 2000 pääsiäisenä. Kolme vuorokautta vierähti, kun joulupostimerkit olivat kansiossa. En pukenut, en syönyt enkä nukkunut. Ne olivat löytöjä, kun vanhempieni kirjeistä irroitin merkit liottamalla. Pienet taideteokset ovat tallessa.

Olen vahva kohtaamaan omaishoitajia yhdistyksessä. Siirto tähän leiriin tapahtui osoitteen muuttumisen myötä. Itse en ollut siirtoa pyytänyt. Invakeskuksen kurssitarjonta tuli tutuksi. Mitä tekoa minulla oli sen leirin kanssa. Osallistuin toiminnan syntymäpäiväjuhlaan kutsuttuna. Oli vaikeavammaisten kurssinaloitusjuhla. Henkilökunta tanssitteli pyörätuolipotilaita musiikin tahdissa. Kurssilaiset tunsivat varmaankin olevansa seitsemännessä taivaassa. Eihän kotona ollut tilaa eikä tanssikaveria. Se kuului vain kurssijuhliin. Omaishoitajuus minusta haluttiin kitkeä pois vaientamalla. Rahankerääjäksi yhdistyksen jäsenenä kuitenkin kelpasin. Nastahampaan irtominen juhlapäivänä oli merkki. Yhdistys ei ole minun paikkani. Lähetetyt arvat kysyivät viimeisen tuomion kysymykset: Milloin näin avuntarvetta, nälkäisiä, sairaita kotona apuaodottavia. Annoinko heille tarvitsemaansa apua. Sitä ei yhdistys antanut antaa, vaan raha pitää kuljettaa välikäsien kautta. Jopa vertaisryhmän vetäjäksi srk oli varannut palkallisen vetäjän. Selvisin leijonien luolasta, vaikka kiljuen kuuluttavat asiaansa kaduilla ja toreilla. Varsinkin vaalien ja juhlien edellä.
Minun leijonilta on enkeli sulkenut suun, kuin näkemässäni espanjalaisessa elokuvassa enkeli sulki suun ennen syntymää. Elämän matkan varrella laaditaan tyhmiä lakeja, joiden totteleminen pitää oppia kantapään kautta. Projektikoulutusporkkana; tutkinnonsuorittamisesta stipendi. Ei ollut minun motiivini, mutta kelpasihan nimikirjoitukseni alle 61- 64-vuotiaalle saman tutkinnon suorittaneelle stipendirahahakemukseen. Olin itse yli-ikäinen varhennettu vanhus saamaan stipendiä. Se siitä elämänikäisestä oppimisesta, joka on uuden superministeriön kehittämisaluetta. Sulkiko enkeli suuta ministereiltä ennen syntymää, niin päättömiä on lait tavisten noudatettavaksi. Porkkanoista tulee keppikeittoa tietynikäisille, korvamerkillä mitätöidyille ammatti-ihmisille.

Vaatturimestarilla v.1918 ja vaatturimestarilla linnan juhlien pukuarvostelijana v. 2007 on eroa. Kysyin lapsenlapselta, mikä hänestä tulee isona. Ei ainakaan vaatteentekijää. Mutta hän osoitti luovat kykynsä jo alle 10-vuotiaana. Mielipahasta selvitäkseen viipyi hetken omissa oloissaan. Tuli kohta näyttämään käden jälkeä oikeannäköinen uimalakki päässä. Samoin syntymäpäivien juhlapuku oli lakanasta laadittu. Oli uniikki. 
Kädentaidot kulkevat suvussa. Itse tilkkutieteenylioppilaana laihduin, että lopputyötä piti pienentää. Syynä laihtumiseen ei ollut rakkaus- vaan rahahuolet, kun viimeisten kuukausien rahat piti kerjätä kuin Amazing Race-kilpailussa viimeiset kilpailijat. Ja tällaiset voittivat miljoona dollaria. 
Minun mielipaha on ollut russakanturkinpaikkausta. Viimeiseltä paikalta päämäärään. Rahalla ei voi tulevaisuuttaan varmistaa, sellaiset on laaditut lait eläkkeiden yhteensovittamisessa. Suomalaiset istuvat tuppisuuna kuin "metsiemme linnut" julisteessa. Ylimpänä käki ja kehrääjä. Niistä käki on saanut häädön: minun pesässä ei käki muni eikä kuku. Kun on niin vähän rahaa, ei ole vara sairastua anoreksiaan, ei eroon päättyneiden suhteiden masennukseen eikä virkavirheistä johtuvaan työuupumukseen. 
Ajassa on toistuvia sairausepidemioita, joiden syyt johtuvat hyvinvoinnista. Merkit pelottavat, jos olet hoitoa vailla, voit saada kuolettavan piikin tai rahat viedään. 

Oppilaitoksen lähettämä harjoittelija omaishoitajan avuksi toimi tehokkaasti. Vei pyörätuolipotilaan ravintolaan, palautti humalassa vaimolle. Oli vietetty iloisia iltapäiviä. Mies kertoi vaimolleen suunnitelmista. Hotellihoito Turkissa olisi tiedossa. Sen harjoittelija oli luvannut ulkoiluttaessaan miestä. 
Kuultuani tästä, kehoitin ottamaan yhteyttä oppilaitokseen, mutta vaimo selvitti sen ilmoittamalla, ettei heillä tarvittu harjoittelijaa sekoittamaan enempää muutenkin vaikeaa omaishoitotilannetta. 
Kun potilas joutui hoitokotiin, hän kertoi lääkkeiden vähentämisestä. Muutaman viikon kuluttua elämänhaluinen oli kuollut. Vanha äiti kertoi pojastaan, ettei enää tarvinnut kärsiä. Näin nopeasti yleinen tapa järjesti pois päiviltä ammattiauttajien toimesta. Tätä olisin suureen ääneen ihmetellyt, mutta ollaan kilttejä avuntarvitsijoita, vaikka läheistä kohdellaan huonosti. Esiin on tullut vain jäävuorenhuippu, onhan itse kohteita kaivettu ylös haudoista. 

Minä tilasin kuolintodistuksen lääkäriltä hautaamista varten. Se tilaus oli viedä minut pakkopaitaan ja isäni pakkohoitoon. Mutta hän kesti presidentin valitsemiseen asti. On menossa toinen kausi. On kova haloo siitä, millaisen presidentin tarvitsemme. Vaihtoehtona millainen kohtalo on kansalla, kun hyvinvointivaltio murenee. Se on ollut suuri, värikäs, muotoamuuttava kuin hauras saippuakupla. Poksahtaa ja pisaroina valuu, niin minne ja kenenkä mukana.

Ei kommentteja: