Kummallekin on politiikkansa tänä aikana. Omaishoito tuottaa säästöä yhteiskunnalle. Kuinka paljon siitä satsataan omaishoitajan rahalliseen tukemiseen ja keskeytymättömässä 3-vuorotyössä jaksamiseen?
Viina tuottaa tuloja valtiolle. Kuinka paljon siitä satsataan alkoholihaittojen poistamiseen? Omaishoitaja ja alkoholisti ovat samassa tilanteessa, poliitikko koukussa alkoholistiin ja läheisriippuvainen omaishoitajasta. Onhan poliitikoillakin ongelmansa ja omaisensa.
Omaishoitaja selviää sosiaalisella pääomalla, jota ei voi muuten mitata kuin yhteiskunnalle tuloutuvina euroina. Alkoholistille on viinanhinnan alentaminen taivaanlahja poliitikoilta. Sairaanhoitajalakon uhatessa tulee ehdotus kieltolaista. Alkoholistit täyttävät ensiavut. Heidät hoidetaan.
Jos omaishoitaja tuo hoidettavansa ensiapuun, on siellä palkatut ulosheittäjät. "Paikka on täynnä, tule hakemaan pois." Tai jos itse olet liukastunut seurauksella, että solisluu murtuu, se luudutetaan luunpäät päällekkäin. Lopputulos on 2 cm lyhyempi kuin ennen tapaturmaa. Käsi ei nouse ja kipu on jäljellä. "Olisiko sen voinut korjata ennalleen?" Omaishoitaja saa vastauksen: "Olisi, jos olisit nuori ja urheilija. Se olisi korjattu, että keppi taas lentäisi."
Kun tulokset eivät enää parane, parannetaan tuloksia parantavia välineitä tai käytetään hemohessiä ja suudellaan maata koko hiihtomaailman silmien edessä. Työkunnostaan on itse huolehdittava. Alkoholisti paikataan. Taas jaksaa jatkaa matkaa, juomistaan ja tuottaa tuloja tuomalla viimeisetkin rahansa Alkoon.
Työtätekevän hyväksi tarjoan Kyrölle tehtävää, että selvitään maratonia muistuttavalta työrupeamalta, kun viimeisetkin sosiaali- ja terveyspalvelut on ulkoistettu. Poliitikolta on lipsunut ote kuin lutikalta hetekan putkia kiivetessä ravinnon lähteille.
Lakiin on kirjattu. "Yrittäjän, maatalousyrittäjän, omaishoitajan ja perhehoitajan työrupeamaa ei voida lisätä työhistoriaan." Tähän asti kukaan ei ole törmännyt koulutusrahastoa koskevaan lakiin.
Kela nostaa Varhennetun Vanhuksen uupumuksen jälkeen tuolille istumaan. Antaa kynän ja paperia käteen, mallin eteen ja kehottaa: "Piirrä ruusu!"
Kierrän kaukaa "paluun tulevaisuuteen" ja sydän syrjällään odotan Kelassa pääjohtajan vaihtumista. Eläkevirkaa odottavalle jatketaan elämää pelissä muutamia vuosia. Tuoli on vapaa istua, ottaa kynä käteen, malli eteen ja mumista: "Piirrän ruusun, jos sen muistan!" Minulle aukesi elämä Picasson kanssa uudestaan oppimalla. Lopputulosta ei kukaan arvaa. Uskaltaisiko edes lukea kirkkovuoden lähestyessä tuomiosunnuntaita viimeisestä tuomiosta tai ilmestyskirjasta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti