maanantai 12. marraskuuta 2007

Ampuupa yläkerran ukko kovilla

Terveisiä piispantalosta toi palvelukeskuksen johtaja, jolle johtajuus oli kihahtanut päähän. Ei tiennyt kertoessaan, että piispa oli minulle tullut tutuksi uskontotunneilta oppikoulussa. Tiesin tarkkaan, että johtaja puhui omaan pussiinsa. Ei piispa ollut hierarkiassa anteeksipyyntökierroksella johtajien pahoja tekoja suhteessa alaisiinsa. Oli vain käynyt vihkimässä palvelukeskuksen käyttöönsä palvelemaan monin tavoin kaupungin eläkeläisiä, joita oli yli 17 500. 

Olen ollut yrittäjänä yritykseni toiminnanjohtaja, vastannut kaikesta, mitä toiminimellä työntekeminen edellyttää. Edellytykset yrittämiseen oli maksaa vuokraa 10 neliön ikkunattomasta, koneellisesti ilmastoidusta kopista. Antaa 10% alennus tuotteen hinnasta eläkeläisille. 
Riittävästi asiakkaita oli tiedossa. En ole laskenut, missä ajassa 17 500 eläkeläistä olisi yhden kerran hierottu. Alennusta ehdottanut ei tiedä, mikä on yrittäjän kriittinen piste. 
Se on, kuinka paljon tuotetta on myytävä, että tulos riittää kattamaan muuttuvat kustannukset. Sen jälkeen tulevat kiinteät kustannukset. Loppu on palkkaa. 
Kansanedustajien sukulaisuutta hyväksi käyttävät olivat mielestään etuoikeutettuja pääsemään jonossa ensimmäiseksi. En antanut etuilijoille toisten aikaa ja siitäkö alkoi johtajan painostus. Johtaja asettui tyhjässä aulassa oveni taakse kuuntelemaan, kun minulla oli miesasiakas. Halusi tulla nähdyksi, kun avasin oven. Hän oli epätietoinen siitä, mitä työhuoneessa tapahtui. Oliko tietämys alkutekijöissään, kun naisenkuvia ei vielä ollut livenä netissä. 

Naapurin keskenkasvuinen poika istui lankkupenkillä elokuvissa. Kärpänen lensi valkokankaalla sopivasti naisen paljaalle iholle: 
- Hähhäh, nyt se menee sen tissiin. Meillä on kriisi käsissä, puhutaaan pakkolaista sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumista odotellessa.

Mikään ei ole itsetuntoani ja ihmisarvoani heilauttanut. Voin määritellä tuotteeni hinnan x1a'100 €. Tosiasiassa tällä hinnalla istuisin ilman asiakkaita. Olenkin onnistunut ammattityössä asettamaan hinta-laatusuhteen kohdalleen. Kollega palkkatyössä rikkoi ennätyksiä liukuhihnalla 25 asiakasta/pv. Vertasin omaan työmäärään sosiaalisena hierojana. Samaan olisin pystynyt sanomalla käsipäivää ilman sanoja. Rahat on loppu palvelukeskuksessa, työntekijöitä on irtisanottu ja valtiolta ei tipu sairaanhoitajille. Jotakin on ilmassa, sitä ei tarvitse YouTubesta varmistaa.

Ei kommentteja: