keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Lopussa


Puuhevonen

Alussa oli

Mummo ja puuhevonen









Tauti tanssi talvitiellä

Pieni sininen kaveri, ainoa kaveri

Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.


Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. Lauri Viita


Tällä runolla liityin omaishoitaja-yhdistykseen. Sain tietää siitä Kelan toimiston pöydältä löytämästäni Lähellä-lehdestä v.1993. Se oli käänteentekevä yhteydenotto järjestöön. Olin ollut vanhempieni kotona hoitaja saaden kunnalta etukäteen sovitun kotihoidontuen. Omaishoitoon tuli takaportti kunnalle, vetäytyä sovituista lupauksista ja muuttaa tuki laillisesti pienemmäksi omaishoidontueksi ja ottaa jäännös verojen jälkeen palvelumaksuna takaisin miinusmerkkisenä omaishoidontukena (- omaishoidontuki). Tämäkö oli lain tarkoitus, rahastaa omaishoitajan tekemällä työllä. Sama virsi jatkuu tänä vuonna, ja tästä eteenpäin, jos jotakin muutosta ei raharintamalla tapahdu.

Mietiskelevä tauti

Talviaikaan siirtyminen palautti unirytmini lopullisesti. En kuule kuudelta alkavaa juonnettua radio-ohjelmaa, aallokon loisketta, kukkokiekuuta ja radioäänen hyvän huomenen toivotusta. Klo 6.00 oli jo edistystä, kun sitä ennen aamuherätykset olivat elinkellon sekoamisen myötä sudentuntien aikaan olipa kesä tai talvi. On miellyttävää herätä musiikkiin kuin lemmessä lämmittelisi. 

Sairaalan aamuherätys: 
- Missä on tauti? 
- Eikö meissä kaikissa, kun olemme sairaalassa? 
Minun aamuherätys tänään on "Mietiskelevä tauti" Reino Kasken sävellys. Lähtiessäni omaishoitajaksi minusta tehtiin taudinmääritys. Tuli korkealta taholta yhdistyksessä: 
- Joutui lataamoon. Sanoja itse siirtyi hierojasta hautausurakoitsijaksi. Lääkäri/hieroja otti stipendin yhdistykseltä ja kävi ½ vuotta Englannissa opiskelemassa kiropraktiikkaa. Ei pysynyt mukana, kun koti-ikävä voitti. Edunvalvoja eduskunnassa ryhtyi puuhaamaan hierojista huoria, huorista salarakkaita. Tämä on alkusoittoa ja taustatietoa, kun tauti on mietiskellyt tautiansa. Huuhaa - ystävä soitti tyttärelleni lähtöni jälkeen:
- Etkö tiennyt, äitisihän lähti syöpään kuolemaan! 

Olen ajatellut, mitä olisi ooppera omaishoidosta. Mietiskelevä tauti antaa siihen kaikki mahdollisuudet käsitellä, kuinka itsekenenkin tauti on auttanut minua selviämään kaikkien rikos-, uskonto-, ja tautitaustoista huolimattaa. Merkittävät omaishoitajat on nostettu esikuviksi. Mikä heistä tekee niin merkittäviä? Mietiskelevältä taudilta niskat nyrjähtävät, kun yrittää katsoa ylös kuin kepin päähän korkealle pelkoa herättämään nostettua käärmettä.

tiistai 30. lokakuuta 2007

Erakkorapu omassa elementissään

Katsoin elokuvan "Ryysyrannan Jooseppi" Tv:stä. Se on kuvausta näiltäkin rannoilta 1920-luvulla ja lapsuusmuistoina sodan jälkeen. Vastarannan asukkaat ovat vaihtuneet tiuhaa tahtia. Nyt tyhjillään oleva saunamökki peittyy vihreyteen. Edelliset ihmisasunnot ja karjasuojat ovat ränsistyneet. 

Muistikuva auringossa lämmenneistä rantakivistä palaa mieleen. Poikkesimme rantaan kalareissulla. Isä oli perämies ja minä airoissa. Hyppäsin maihin. Tervehdyksenä kuulin: "Uskalsitpas tulla." Ei ollut kyse minun uskaltamisesta poiketa naapurin rantaan, vaan sanojan muistamisesta omaa henkilöhistoriaansa. Viimeiset vakituset asukkaat olivat lähinaapureitamme. Mies oli kunnan vastuulla otettu vankilasta ehdonalaiseen. Hän oli kihlannut Korpelassa emännänvirkaa hoitaneen talousmamsellin sanoen: 
- Olet tehnyt rikkaalle työtä tarpeeksi kauan. Pelastan sinut vapaaksi asumaan omassa kartanossa. Se oli luottamuksen paikka. 
Olihan mies surmannut kulkumiehen, joka oli poikennut Riihirantaan matkalla kotipuoleen. Mies näki kellon kulkurilla ja sen saadakseen surmasi vieraansa ja upotti vesiavannosta jään alle. Surma paljastui aikanaan, surmaaja kärsi aikansa. Asui useita vuosia meitä vastapäätä saaressa. 

 Ei kerätty vastalauseadressia eikä ollut minun mielessä kiertää heitä ja muistaa miehen sovittama rikos. Mutta poikkeaminen rantaan sohaisi minua. Olisiko minun pitänyt pelätä murhamiestä. Kianto sai kokea saman kohtalon, josta on jäänyt elämään sanonta: 
- Omat koirat purivat. Nousuveden jälkeen erakkoravut juoksentelevat liejuisessa rutakossa ja valkealla saksikädellä huitovat: 
- Täällä minä olen. En rantaliejussa vaan uiskentelen Valamon munkkien vihkimässä vedessä. Se on varmasti suojellut minut maailman kolhuilta. Vastarannan vehreys ja ruska kätkee taakseen yhden rannan ihmisten tarinan.

perjantai 26. lokakuuta 2007

Lehm ja koiv

Heli Laaksosen runo "Lehm ja koiv" on simultaanitulkattu jokaisen omalle murteelle ja kielelle. Ja kas kummaa, se herätti kuolleista meidän väsyneet nahkat. Mansikki huutaa ämyriin herätystä ja lupaa kaikille oikeuden lisätä mielipiteensä luetteloon, mitä ei enää tahdo. Iskelmässä perutaan häitä ja yhteisiä hautapaikkoja. Tämä on toinen kategoria, joka seuraa, kun ei enää vannota valoja sanomalla "TAHDON", I DO, DA DA. 

Kolmen valan vannonut mies ei ymmärtänyt, mitä vala merkitsee. Isälleni "Siniristilippumme, sulle valan vannomme sydämin. Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin" merkitsi ensiksi uskollisuutta lähteä sotaan, kun kutsu kuului. Porttivahtina sotatoimialueella aloittanut sotapoika on enemmän merkkien ja rituaalien perään itsenäisyyspäivänä. Kuka juhlii ja kenenkä saavutuksia tänä päivänä? 
Olin valatilaisuudessa ja lämpimämmin minua sykähdytti alokkaiden sarkavaatteissa ohimarssi kuin vapauden patsaana kaupungintalon puistossa seisova alaston vapaudenpatsas. 

Puku tai asemasta kertova uniformu ei miestä tee. Upseerinuralla edennyt kertoi sen kokeilleensa ja tulleensa torjutuksi toistamiseen. En tunne edes sääliä herroja kohtaan. Itse he itsensä ovat narsistisesti ylentäneet. Linnanjuhlien nuoret kadetit ovat ilmeettöminä ja eleettöminä läksynsä oppineet. Sitä sanotaan kuriksi, kun osaa pokkuroida.

Mansikki on kokenut toisen tulemisen. Korvamerkit puuttuvat senkin uhalla, että toisesta korvasta puuttuu pala. Onhan sekin meidän korvapuolen Mansikin tuntomerkki. Lapsuudesta kuulen äidin hätääntyneen äänen. " Ne tulivat ja veivät." Navetta oli yhtä hännänhuisketta vähempänä. Saksat, eilispäivän ostoasiamiehet olivat asialla. Kävivät hakemassa, missä tiesivät vasikoita syntyneen. Nyt lehmät ovat tulleet inhimillisemmiksi kuin ihmiset itse. Suomalaisuudesta kertoo joutsenmerkki. 

Lähden piknikille maalais- ja perinnemaisemanhoitajien kanssa ja kuuntelen Juhlikin kellon kilinää luostarin kellojen soidessa. Se soi taustamusiikkina Vihtaniemen kärjessä ja tuulikanteleessa eikä ole vaihdettavissa mielialojen mukaan. Se on ikiaikaista musiikkia korville ja lepoa sielulle. Sitä kuunnellessa en tarvitse kuulosuojaimia säilyttääkseni kuuloni sähköisen räminän, huudon ja naurunkäkätyksen desibelivoimalla pyyhkäistessä ylitseni. Kuvakollaasi saa uuden lehmänkuvan ja kukkivan puna-apilan.

26.4.2014
On tullut aika kertoa, mitä haluan ja mitä en halua.


Die Kuh und Die Birke
Ich will die Kuh unter der Birke sein.
Ich will nicht kreativ sein.
Ich will nicht das neue Layout - Programmen lernen.
Ich will nicht die Mutter - Tochter Beziehung klären.
Ich will nicht den Brief zur Post bringen.
Ich will nicht die Tante vom Sozialamt anrufen.
Ich will nicht einen einzigen Pin - Code merken.
Lass mich die Kuh unter der Birke sein.
Tragt mein müdes Fell auf den Stubenboden vor den Kachelofen.
Lehm ja koiv (Heli Laaksonen) 
saksaksi kääntäneet 
Mark Mallon, Nina Mallon und Herr Buschhausen.

Suvivirsi sai luvan kaikua kevätjuhlissa. Kukapa siitä löytää uskonnollisuutta stadin slangilla eihän 10 käskyäkään saanut julkaisulupaa tekstiversiona hartauksien arkistossa.

Suvivirsi stadin slangilla:

1. Jo pukkas glaiduu aikaa
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.

2. Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snärkkää
tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala. 

torstai 25. lokakuuta 2007

Tuliukosta lumiukkoon

Tupperware-kutsujen kuvia selatessani netissä kaikki kuvat eivät olleet julkaisukelpoisia koneen mielestä. Tuliukkojen osuus elämässäni päättyy Tupperware-kutsuihin viime sunnuntaisen saarnatekstin mukaan. Kutsumattomat muovituotteineen listaan kommenttiosiossa. Nyt on elämättömän elämäni vuoro. Tärkeitä eivät ole puhuvat päät, jotka puhekalut ammollaan kailottavat tyhjyyttään, vaan kohtaamani ihmiset, jotka ovat jääneet mieleen. "Miten hellästi sinä kosketit ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi." Tärkeintä ei ole ollut, mitä olet tehnyt tai sanonut. Tärkeintä on ollut millaisia tunteita minussa olet herättänyt. 

Loppuunpalanut, konekielellä työtä tehnyt oli menettänyt yöunensa. Jatkoi jaksamista redbullilla. Meni viimein lääkärille kertomaan nukkumattomuudestaan. Sai unilääkettä, mutta ei saanut unta. 
Meni toiselle lääkärille saman oireen kanssa. Sai unilääkettä, mutta ei saanut unta. Mistä lie saanut minun puhelinnumeroni, mutta sai ajan. Oli vaikeata löytää luokseni, kun kartta ei mennyt enää jakeluun. Vihdoin hän istui työhuoneessani. Kertoi suurten projektien valmistumisen jälkeen menettäneensä unensa. Mutta ei siinä kaikki. Kysyin, oliko jotakin muuta. Hän sai sanotuksi: 
- Nainen jätti. 

Tästä asiasta keskusteltiin muutama vuosi. Unet palasivat ja kehoitin häntä haastamaan kilpailijan kaksintaisteluun Mukkulan tammien alla. Aika teki tehtävänsä ja osoitti, ettei tämä nainen ollut tarkoitettu hänelle. 
Kerroin omista tuliukoistani. Sain häneltä rohkaisevan palautteen: 
-Kyllä se vielä lumiukko sullekin löytyy. 
Sain toisen näkökulman tarkastella ihmissuhteitani. 1950-luvulla oli vasta aavistus sähköisestä viestinnästä. Yhteydenpito hoitui kirjoittamalla ahkerasti Lumoprinssille kaukomaille. Siihen tarvittiin kynää ja paperia. Postimerkistä jo luin, mitä kirje sisälsi. 

Nyt e-mailin omistajana minusta on tullut tupperwarekutsujen emäntä. Esittelevät muoviset tuottensa, joista minun pitäisi olla kiinnostunut. Halukkaiden osallistujien nimilistan julkaisen kommenttiosiossa. Rautakaupassa myyjä kysyy: 
- Mitä on mielessä? Asiakas vastaa: 
- Sehän se on aina mielessä, mutta rautanauloja ostan. 
Minusta on tullut tahtomattani Jänis-kutsujen roskapostisuodatin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Tupperware


Mitä on Tupperware? Sen saa jokainen katsoa google-hakuna. Vasta vähän aikaa PC:n omistajana olen tutustunut muovituotteisiin kotikutsuilla. Presidenttiehdokas rantautti meille tuotteen markkinointimallin. Itä-Saksassa naiset järjestävät myyntitilaisuuksia hankkiakseen lisätuloja. Samalla siinä on kyse seurustelusta muovikuppien ympärillä. Englantilaisella huumorilla seuraan leidien kokoontumista yhteen. Tuote on seurustelu- eikä säilytysväline. Kyse on tekosellaisista. Olen säästänyt tuotteesta kertovat sähköpostit. Tuote kirjoitetaan penis. Ja luen ja ymmärrän sen niinkuin se kirjoitetaan. 

Johtajakoulutuksessa paasataan: On ollut munaa. Minulle tämä on vierasta kieltä. Mihinkä on tarvittu munaa. Enemmän olisi kirveellä töitä. Lainaan kutsujen idean Tupperwarelta. Enkä tiedä, jos vaikka samassa tehtaassa valmistetaan tekosellaiset. Olen oudossa ympäristössä kuin Liisa ihmemaassa. Kuvia näyttämällä nauratetaan meitä vähä-älyisiä vakavista asioista. Ehkä se on tarkoitettu kevennykseksi tähän arjen harmauteen. Mutta ei niin pientä pilaa, etteikö totta toinen puoli minulle sähköpostina lähetetyistä tuotteista. Pitää tutustua tarkemmin, mikä virtuaalituotetta laajentaa ja pitää vireystasoa yllä. Tarvitaanko sen myymiseen muuta kuin mielikuvia? Olen epäonnistunut markkinamies, kun en enempään pysty.

torstai 18. lokakuuta 2007

Nyt se räjähti

Palaan Ohjelmointikirjaani, jonka kirjoitin pahimman uupumukseni aikana opetellessani nukkumaan sängyssä. Viimeiset 1½ vuotta sitä ennen olin päivystänyt isäni omaishoitajana ehtimättä omaan sänkyyn nukkumaan. Kirjassa on kiireesti poimittuja tunnetilaan sopivia sarjakuvia. Alle vuoden ikäinen istuu lattialla ja parahtaa itkemään. Kamut pöydän alla toteavat: Nyt se räjähti. Oliko tutti hukkunut, vai mikä oli itkun aihe. 

Ajatusten aamiainen kertoo äidin itkusta. Kaikki on pielessä. Äiti nojaa syöttötuolissa istuvaan pienokaiseen ja itkee. Lapsi ottaa tutin suustaan ja työntää sen äidin suuhun. Minua ainakin naurattaa lapsen viisaus lohduttaa itkevää. 
Yhtä yllättävä tilanne on tullut kohdalleni käydessäni sairaalassa katsomassa puolituttuja pitkäaikaispotilaita. 

Viimeksi puhumaton rouva osoitti tuntemisen merkit. Hän tervehti minua nostamalla oiken käden ja vasemman jalan yhtäaikaa ylös. Olinhan sen opettanut hänelle käydessään halvauksen jälkeen luonani hieronnassa. Vaihdoimme kuulumiset tavallamme. Katsoin laatikkoon, harjalla oikaisin hänen hiuksiaan. Kamman ojensin hänelle kulmakarvoja varten, niinkuin hieronnan loputtua hän itse teki. Hämmästyksekseni hän kampasi minun hiukset. 

Toinen kohtaaminen. Miniä toi 9-kymppisen, kuuron appiukkonsa katsomaan vaimoaan sairaalan sängyssä. He tervehtivät virallisesti sanoen käsipäivää. Pappa istui tuolille sängyn viereen. Menin heidän luokseen ja otin papan kädet ja liitin ne mamman käsiin sanoen. Saa sitä pitää vaimoaan kädestä sairaalan sängyssä. Papan kasvoille levisi hymy ja onnellinen ilme. Kädet raukesivat erilleen vähitellen korkeuseron tähden, mutta hymy viipyi papan kasvoilla. 

Mamma kuoli, pappa oli potkurin kanssa kylällä. Jo kaukaa tervehdin häntä. Hän kertoi minulle ikänsä, ja vaimonsa kuoleman. Huonokuuloisuuteensa vedoten hän lakkasi puhumasta. Otin hänen molemmat kätensä käsiini ja välitin mamman viimeisen kädestäpitämisen. Onnen häivähdys käväisi kasvoilla ja hän jatkoi matkaansa.

Kolmas kohtaus: Pappa oli joutunut vuodeosastolle. Hän istui pyörätuoliin sidottuna ja pyysi päästä WC:hen. Kukaan ei tullut viemään. Hän ihmetteli rauhattomana, eikö täällä ole ketään. Kerroin toimistossa istuvalle vuorossa olevalle hoitajalle auttamisesta. Hän vastasi: Akseli vain mölisee itsekseen. 

Oli jouluaatto, Akseli oli puettu punaiseen puseroon ja tonttuhattuun. Istui pyörätuolissa aulassa. Menin hänen luokseen, toivotin hyvää joulua halaten. Akselin silmäkulmasta vierähti kyynel poskelle. Vuosi sitten hän oli saanut pitää hetken vaimoaan kädestä. Viimeistä Akselin aiheuttamaa räjähdystä pakoon piti poliisikin siirtää toiseen huoneeseen. Oli ruoka-aika ja Akseli oli päästänyt umpiossaan hajupäästön. Siitä poliisi kertoi, ettei siinä huoneessa voinut enää olla, saati sitten syödä. 

Kun maalla sisarukset pienine lapsineen tulivat mummolaan, on mieleen jäänyt yhteisestä ruokailuhetkestä lausahdus: Kuka pierahti, kuka öyrähti. Elämässä toistuu samat vaiheet ja korostuvat alussa ja lopussa, lopussa ja alussa. Kun valtakunnan vanhus vihdoin pääsi hoitoon, hän ulkoili turvamiesten taluttamana. Anita tuli kävelyreitillä vastaan. Hän olisi halunnut tervehtiä julkista salarakastaan, mutta se ei ollut soveliasta turvamiesten mielestä. 
"Miten hellästi sinä kosketit ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi." Ei tarvita kysyä tuomareilta, kuinka hellästi sinua kosketin, kun en käynyt päälle kuin yleinen syyttäjä. Tähän on tultu.

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

El bimbo


Kesäpäivä Kangasalla tänään. Suljen tietokoneen. On lähdettävä ruokakauppaan, pankkiin ja fotoliikkeeseen. Yritän olla huomaamaton, harmaa asiakas. Ruokakaupassa otan suuren ostoskärryn, käynhän kaupassa harvoin. Ostoskärryt täyttävät kaupan kapeat käytävät. Sitten kuulen sihahduksen kohdallani. 
- Vitun mummot, tungeksivat joka paikassa kärryineen. Seuraan katseella laihaa naista mukana a real man with a real penis. Laiheliini liikkeissään on kuin pommivaroitus, räjähdysherkkä millä hetkellä hyväänsä. 

Sähköposti oli varoittanut hänen miesseuralaisestaan. Annoin vahingon kiertää. Hyllyjä täyttävä kauppa-apulainen sai kuulla ensimmäiseksi. Sinäkin siinä kahden kärryn kanssa, ettei mahdu ohittamaan. Kevennykseksi, hänhän tekee vain työtänsä asiakkaiden seassa. Kierrän hehtaarihallin tuttuja käytäviä pitkin. Maitohyllystä otan erilaisia tuotteita kuin tavallisesti. "Lehm ja koiv" runon ääneenajattelija muistaa kissankaimansa nimen ja kertoo huomenna olevansa MTV3 aamulähetyksessä. Maitotölkin lehmät sauvakävelee, työntää kottikärryjä ja rullaluistelee. Heillä on siihen täysi oikeus. 

Minuun ja mummoihin kohdistunutta vihamielistä suhtautumista seuraa runoon uusia en-tahdo - asioita. Minä en tahdo enää mennä poksahtelevien ihmisten ruokakauppaan. Vietän kesäpäiviä Kangasalla Ivan Illich'in seurassa. Tämän päivän osoite on Tukinainen, jos tunnet että sinua sorsitaan eletystä elämästä, ihonväristä, sukupuolesta, laillistetusta ammatista, koulutuksen- ja rahanpuutteesta. Sano kenen kanssa kuljet, minä sanon kuka sinä olet. 
Olen jotenkin joutunut aivottomien real menien (vai olisiko jo naisetkin tulleet alalle) sähköpostilistalle. Mutta vaikka kuinka annan luukun täyttyä ja spamin hoitaa poistot, riittää otsikoita luettavakseni. Siinä lajissa tunnen sanaston. Mutta en tunne ketään, joka löisi sähköisen luukun kiinni, että saisin olla rauhassa törkypostilta.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Uusi käsky "Ponille kyytiä"

Blogger sensuroi, käytän kiertotietä.
Päivän Heinonen piirtää henkilökuvan. Alla teksti - Minun veskaani ei kosketa...! Yläkulmassa tekstikehys. Eduskunnan pankkivaltuusto aikoo tulevaisuudessa estää Sirkka Hämäläisen eläkeratkaisun kaltaiset ratkaisut.
Sosiaalilautakunta vahvistaa sosiaalijohtajan tekemän päätöksen omaishoidontuen määrästä omaishoitajalle.

VALITUSOSOITUS
Tähän päätökseen tyytymätön asianomistaja on oikeutettu hakemaan muutosta Kuopion lääninoikeudelta kirjallisella valituksella kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tiedoksiantopäivää lukuunottamatta. Valituskirjelmä voidaan sanottuna aikana antaa myös sosiaalilautakunnalle, jonka tulee viipymättä toimittaa se omine lausuntoineen edelleen.
TIEDOKSIANTOTODISTUS
Tämä päätös on lähetetty 22/12 1993 postitse asianomaiselle
Tiedoksiantaja (sihteerikön allekirjoitus)

Nämä alkuperäiset asiakirjat löytyvät YEAT:n näyttökansiosta. Blogger viisaudessaan ei julkaissut kutkuttavaa näköiskuvaa. Se varmasti saisi aikaan mylläkän, joka olisi yhtä tasa-arvoa järisyttävää kuin jumalien kuvien julkaisemisesta seuraa. Aikanaan kuvan julkaiseminen herätti minussa inhorealistisia tunteita tasa-arvon toteutumisesta. Rahanjakaminen on toistunut useita kertoja tämänkin jälkeen, mutta kenenkä omasta jakajat jakaa. Olen kehoittanut minun osaani ja eläkettäni kadehtivia varmistamaan oman eläkkeensä kultaisella kädenpuristuksella, että tie on auki oopperan riitoja ratkomaan. Länsirintamalla ei mitään uutta.

Tähän päivään sovellettuna en ihmettele tehyläisten joukkoirtisanoutumista. Sairaanhoitajat lähtivät jo silloin pienillä porkkanoilla (kannustuslisillä) toteuttamaan kuntien säästöjä. Kuka ei sisäistänyt kuntien säästöjä ottaa vanhuksilta ja vammaisilta, lähti Ruotsiin tehdäkseen koulutustaan vastaavaa työtä elämiseen riittävällä palkalla. Hoitajille täällä tarjottiin pätkätöitä, kun palkan maksoi joku toinen. 

Minulle on annettu sanat puhua suulla suuremmalla hoitajien työn arvostamisesta. Naapurissa istutetaan hoitajille nimikkopuita saadusta hyvästä hoidosta. Meillä ne on hirsipuita (työtuomioistuimia), joissa on roikuttu vuodesta 1993 löyhässä hirressä, kun ollaan vielä elossa. Lakkoon kehotan yhtymään kaikkia omaishoitajia. Hoidettaville kaulaan laput "Ei tarvitse palauttaa". Tämä on jo tuttua lähettäessä sotalapsia Ruotsiin. Ei meillä ole kotiuttamispaikkoja täällä hoidetuille vanhuksille. Mistä ne paikat löytyvät ulkomailla hoidetuille potilaille? Markkinavoimat janoavat sotaa ja ihmiset rauhaa ja oikeutta olla olemassa kotirintamalla.

Odottaako aasi turhaan noutajaa ja kutsua, että häntäkin tarvitaan vielä. Minulle riittää saavutukset Guinnessin ennätystenkirjassa. Omaishoitaja korvaa 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Omaishoitajan 10 vuotta on 54 miestyövuotta. Liturgia on laulettu loppuun, kun joillekin omaishoitoa on kertynyt satoja vuosia. 
Naistyöstä ei puhuta mitään, sehän on luterilainen käsitys. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Työtkin ovat sukupuolisesti suuntautuneita: maskuliini, feminiini ja meillä tuntematon neutri. 
Lakimiehen esikuvaksi on tullut Ally McBeal. Olen istunut tuomiolla, jota ovat jakaneet tuomarit menemällä henkilökohtaisuuksiin unohtaen itse asian. Valitusoikeus seuraavaan ja seuraavaan käsittelyyn. Minä valittajana, olen myös maksumies. Nyt olen vain odottanut mitä tuleman pitää. "Vuorten vaivat ovat takana, edessä tasankojen vaivat." Brecht

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Suomi-Neidon kolmas konkurssi

Suomi sai itsenäisyyden 19171206. Tuliko tästä numerosarjasta Suomi-Neidon henkilötunnus. Henkilöhistoriaan kirjattiin jo v.1918 ensimmäinen merkintä kansalaiskelpoisuudesta. Se on vaiettu häpeä, jonka käsittelyn aika on juuri nyt ajankohtainen. 
Toinen näytönpaikka oli syntymäni aikoihin. Suur-Suomen rajat häämöttivät kaukana. Kansalaiskuntoisuutta vailla olevat miehet loppuivat ja voivotus alkoi: "Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi." 

Hautausmaiden sankaririvistöt kertovat elämän hinnan. Suomi-Neidosta tuli suurin pudottaja. Menetti toisen kätensä, osan hameenhelmasta ja sai jatkaa hiukan hoikistuneena. Koskeeko tämä vammautuminen meitä suomalaisia vai pelkästään isänmaatamme, jonka elinkelpoisuutta jokainen yrittää työllänsä rakentaa.

Potilasvakuutuksessa halvin hoitovirhe on kuollut potilas. Hänestä ei tarvitse maksaa korvausta, koska hän vie aiheutetun virheen mukanaan. Kukkaronvartijat voivat tulla sairauslomalta paikalleen hyvillä mielin. Historia toistaa itseään. 
Suomi-Neito voi paremmin kuin koskaan rahassa mitattuna. Sairaanhoitajat mittauttavat oman työnsä arvoa. Tuloksena saattaa olla kuolleita potilaita, kun hoitajat irtisanoutuvat joukolla. Omaishoitajat seuraavat tilannetta vähin äänin, jos he ovat seuraava reservi työvelvollisina. Rauhantekijänä markkinavoimat ovat epäonnistuneet. 

Kapinoivat sissit luopuivat ilomielin aseistaan, kun saivat palan maata viljelläkseen. "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Kerjäämättä. Linnunpesässä heikoin poikanen putoaa pelistä pois. Käki munii toisen pesään jne. Nyt on aika lennättää käki pesästä ja huolehtia itsestään, että jaksaa huolehtia niistä, jotka on meille annettu. Elämä on pelissä. Kuinka Suomi-Neito jatkaa elämäänsä kolmannen konkurssin jälkeen? Laulaako koskaan kiurun lailla? "Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa." Vai naamioituneena Lordiksi: Halleluja!

perjantai 12. lokakuuta 2007

SeitsÄmÄt veljekset ja Prinsessa Ruusunen

Tapahtuipa kerran maassa, jossa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa ja sen kautta omien rahojensa käyttöoikeuden. Se koski myös maattomien, osakesalkuttomien miesten samaa oikeutta. Mistä lie jäänyt rikkaalle miehelle ja tyttären isälle ajatus, että nainen istuu pankkinsa päällä. Se, mitä tapahtui, oli kunniamurha. Murhattu ei ollut joutunut rikoksen uhriksi, koska avioliittoinstituutiossa sitä ei ollut rikokseksi lailla vahvistettu. Niinpä murhattu käveli zompina kaupungin katuja, eikä tunnistanut, mikä hänet oli tappanut. 

Eräänä päivänä kirjaa varten kysyttiin kokemuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Murhattu otti itsemurhaiskulaukustaan kynän ja antoi sen kirjoittaa koko tarinan. Sivuja kertyi käsinkirjoitettuna lähes 30. Henki palasi murhattuun ja Sie(hän) sai raiskauskriisikeskuksesta vastauksen, puhelinnumeroita ja yhteystietoja selvitäkseen eteenpäin. Sie ei kuitenkaan ole ottanut yhteyttä, koska yksityiskohtien kirjoittaminen oli helpottanut ja joku oli vaivautunut vastaamaan. Tämän jälkeen kunniamurhan kohteeksi joutuessaan Sie (hänellä) on ollut keinot välttää vähältäpiti tilanteet. 

Jatkuvaan painostukseen Sie ilmoitti viettävänsä ramadania. Kun rauhoitusaika ei kestänyt, Sie turvautui woodoo-menoihin eroottisella hautausmaalla Pariisissa olevan mallin mukaan. Kun ahdistelija on nyt kuollut, hänellä ei ole yksityisyyden suojaa. Omaiset kätkivät jumalattoman miehen ristin alle kuolinilmoituksessa. 
Sie joutui turvautumaan sielunhoitajaan ja kysyi, oliko eroottisten tunteiden hautaaminen jouduttanut ahdistelijan kuolemaa. Vastaus lämmitti. Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Mutta nythän se asia on kukkapenkissä. 

Eläkkeelle jäätyään Sie voi aidosti tunnustaa, kuinka paljon niin herrat kuin narritkin ovat ottaneet päähän asenteellaan naisen ammattinharjoittamisesta. "Kuka kysyy, kuka maksaa"- periaatetta noudattavia apuri hakee suurennuslasin kanssa ja juoksee kaupungin katuja punainen kravatti vipattaen. Palauttaa tänne tuodut ja täydentää kiintiöitä kotimaisilla uhreilla EU:n naistyöntekijöiksi. Rahat tuloutuvat diplomaattitietä pestynä lumivalkoisiksi veroparatiiseihin kätyreiden tilille. Kaikki tämä on syvältä syntisenlaulunmaassa. 

Nyt naisetkin ovat kivet kourassa virkansa puolesta kivittämässä miesten rinnalla. Sitä vaatii poliittiset puolueet nostaessaan oman pankkinsa hoitajat huipulle kukkaronvartijaksi. Se, mitä heistä puhutaan, ei haittaa, kunhan puhutaan. Miehelle Sie esittää kysymyksen: "Oletko vilustunut vai vielä vihainen?" Pikaista paranemista ei ole odotettavissa, Sie voi sanoa omasta kokemuksestaan.

torstai 11. lokakuuta 2007

YOU play we PAY

Täytyy tässä kielillä ruveta puhumaan, kun kuultu kyllä on, mutta ei ole ymmärretty. E-mailista otettu otsikko avautuu minulle päättelykyvyttömälle hieroja-omaishoitajalle, johon kohdistuvasta periaatteesta on kyse Hyvinvointivaltiossa. Te pelaatte, me maksamme. Voinko muuten tulkita miinusmerkkisen omaishoidontuen. 

Hölmölässä ollaan ja omaishoitajista on tehty hölmöläisen liikaalastattuja hevosia. Sairaanhoitajiin sovellettuna tämä tarkoittaa. Hoitaja on antanut lupauksen olla nöyrä, olla köyhä, olla naimaton. Siinä toteutuu tämän päivän kutsumus. Palkaksi luvataan varma taivasosuus. Mutta kuinka sitä toteuttaa, jos noudattaa käskyä: 
- Lisääntykää ja pitäkää maa asuttuna. Muuten kuolette sukupuuttoon. 

Olette vain kielivähemmistö, jota päämies käy pyynnöstä tervehtimässä, kun muilta kiireiltään ehtii osallistua suuremman päämiehen isännöimään juhlakiertueeseen. Alkuperäisen kutsun esittäjät eivät ole paikalla. Ovat häiriköineet ja joutuneet poistumiskieltoon. Alan epäillä jo päidenvahtovaaleja. Pitäisikö meilläkin määrätä ulkopuoliset vaalitarkkailijat, muuten ollaan kohta tasapäisiä tasapäisten maailmassa. Mihin on kadonnut sosiaalinen pääoma, jolla on selvitty kriisiajoista ja rahattomuudesta ennen viikkorahaoikeutta. 

Hugo-pelissä itse Hugo varoittaa suunnasta: Nyt mennään metsään. Kuinka sieltä pois tullaan, jää nähtäväksi. Onhan se historiantutkijoille unohduksen jälkeen ahaaelämys löytää uudelleen joukkohaudat ja haudatut, kun hoitajat tulevat luostarilaitoksesta itse itsestään ja työstään huolehtiviksi hoitajiksi. 

Käännetään osat näytelmässä toisinpäin ja rangaistaan kaikkia luostarisäännön rikkoneita päättäjiä, nöyryys-köyhyys-selibaatti-lupauksen unohtamisesta osoittamaan omaa napaa. Kuinka voi toisilta vaatia sellaista, mihin ei itse edes suuresta rahasta suostu. Se ei pelaa, joka pelkää, kun pelipomon virka osuu tappiontunnustamisen hetkellä kohdalle kuin 7 palloa arvottuna omalle riville. On lottovoitto olla oikealla paikalla oikeaan aikaan alkuräjähdyksessä.

tiistai 9. lokakuuta 2007

Eikö syty

Vuodeosastolla sairaanhoitaja laittelee tippapulloa potilaalle. Isäni seuraa viereisestä sängystä silmä tarkkana ja kysyy: 
- Eikö syty? Hän oli sytytellyt tulta päreestä karbiidilamppuun ja siirtynyt petromaxista katossa roikkuvaan kiinteään kaasulamppuun. Tippapulloon kädellä kurkotus näytti isästäni tulenteolta pimeän tullen. 
Tunsin isäni, mitä hän arveli ja tulkkasin sen hoitajalle. Itse kävin ostamassa hehkulamppuja pimenneiden tilalle. Kysyin säästölamppuja, joiden hinta hirvitti. Tyydyin halvempiin, kun ei vielä ole pakko ostaa viimeisillä rahoillaan kalliita lamppuja saadakseen vähän valoa. Vietän pakon edessä sitten hämäränhyssyä ja poistan roskapostia tietokoneen valossa. 

Valaistuin toisinkin. Sauvasekoittajaan kuuluvalle kannulle kävi haaveri. Tiedustelin voisinko saada uuden kannun. Kysytään maahantuojalta, kun tulet merkkitietojen kanssa uudestaan. Saattaa olla, että tulee halvemmaksi ostaa uusi sauvasekoittaja kannuineen kuin ostaa pelkkä muovinen kannu. Siis kannattaa ostaa uusi auto ennemmin kuin ryhtyä tilaamaan yhtä varaosaa. Minulla kyllä sytytti. 

 Katsoin vuosituhannen vaihtumisen juhlinnan etenemistä idästä nousevan auringon mukana. Mieleen tuli kiitollisuus, että kaikki on hyvin elämässä. Mutta uuden naispresidentin valintaan päättyi minun kokemukseni tasapainosta. Isäni kuoli ja olin vapaa hänen hoidostaan. Olin kiitollinen siitä, ettei hän ollut enää näkemässä, minkälaiset pelisäännöt oli saatu aikaan. Avoin yhteiskunta, jossa pelataan suljetun yhteiskunnan säännöillä. 

Minua ei olisi pitänyt enää olla olemassakaan, mutta sain vielä mentorin kautta lukea viisaita ajatuksia. "Virallinen organisaatio on tarkoitettu ratkomaan ennalta arvattuja ongelmia, epävirallinen arvaamattomia." Enhän ollut ehtinyt paneutua omaishoitajana maailmaa keikuttaviin ongelmiin. Niitä on tullut tuutin täydeltä sen jälkeen. Selvitäkseni niistä olen maksanut kuin vangista takuita, että saan vielä vapaana kulkea. Ivan Illich säikäytti 70-luvun alussa maitokahvit väärään kurkkuun kirjallaan Deschooling Society, 1973. Itse olin tukehtua, kun kerroin kuulleeni laulun "Olen särkynyt saviruukku". Toteamus: "Vai meni kuppi rikki." Se oli niin yllättävä, että naurusta ja nielemisestä ei tullu mitään. 

Sain vinkin sivulle managerilta. Lukiessani kolumnin netistä, ymmärrän mikä tässä minun elämässäni tökkii. Ivan Illich on sukulaissielu. "Hänen ajatuksensa ovat sukua nykyisille sosiaalisen pääoman ideoille. Nämä ideat saattavat olla ajankohtaisempia kuin koskaan," sillä näin olen elänyt ja luullut voivani elää, mutta olenkin tallannut tietämättäni liian suuria varpaita, kun tallattujen kohdalla "optimitaso on ohitettu ja prosessi muuttunut tuottamattomaksi." Sovellan tätä omaishoitoon ja ihmettelen, kuinka omaishoidosta on tullut ongelma, kun sukulaiset huolehtivat vielä tarvittaessa toisistaan, että harvoilla on "ei tarvitse palauttaa"-lappu kaulassa odottaessaan loppusijoituspaikkaa. 

"Neljä vuotta sitten kuollut Ivan Illich seuraa oppimisen työpajojen institutionalisoitumista pilveltään peukut pystyssä." Alun perin hyödylliset järjestelyt kääntyvät negatiivisiksi", uudestaan oppimastani on tullut "taloudellisin termein kuvattuna niukka hyödyke", joten on pitänyt lakiin kirjata, mikä tänä päivänä on työtä markkinavoimille ja mikä on kutsumusta, josta palkka maksetaan taivasosuutena.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Tulikustus vai vaahtosammuttaja

Puhekupla käryää ilmaisjakelulehden kulmassa. Pelastuslaitosta kutsutaan paikalle, kun tomittajalla pää punaisena savuaa. On jakeluongelmia. Olen aina luvannut auttaa lehdenjakajaa, että voi suorittaa saamansa työtehtävän ilman ovipuhelimen välityksellä kuulemaansa pottuilua. Minäkin ilmoitin vuosia sitten jakeluhäiriöistä. Olihan lehti maksetun mainokseni ilmoitusfoorumi.
Tallensin YEAT:n Näyttökansioon, mitä meistä ammatinharjoittajista päätomittaja kirjoitti. Hän kiersi kaukaa Terveysmessujen tapahtumapaikan. Hoitosuuntaukset nimesi navan alle kohdistuneiksi. 
Kyllä on seisonut hetkellisesti molemmissa päissä, eikä ihme, kun viagra aiheuttaa riippuvuutta. Sen jälkeen ei pääkirjoitukset ole minua kiinnostaneet, että pinna palaisi, jos säästyn lehden roskiin kantamiselta. Mutta jakajalle selvitäkseen työtehtävästään aina avaan oven. Isot pojat palkitsivat tomittajan, mutta en muista, mistä. Suhtaudun kriittisesti suurmiesten kritisoimiseen. 

Aikalaisten arvostelut jokaisesta joukosta erottuvasta yhdistää Saarikoskelle huudettu tervehdys: Vitun hämy! Saarikoski oikaisi selkänsä, lähestyi autonikkunaa ja suunsa avannutta moikkaajaa antiikinkreikkalaisella repliikillä. Autonikkuna kiertyi kiinni ja pakokaasu-pölypilvi jäi jälkeen, kun huutaja kavereineen tunsi itsensä uhatuksi. Samaa kuulin haastattelussa Bergmanin tuotannosta, Pavarottin äänenkatoamisesta ja Kenraalin vanhuudesta. 
Nyt tomittaja kirjoittaa "Likaisen sukan" köyhästä tekstistä. Jos vireystasoa mittaa asteikko luovuudessakin nollapisteestä plussan tai miinuksen puolelle, on tekstinkirjoittaja jo plussan puolella, kriitikko hyvää vauhtia jäähtymässä kirjoittamansa perusteella. Ei voi vähemmän kiinnostaa, vaikka paperi lehdessä olisi tabula rasa, kunhan jakaja pääsee sisälle rappuun tuomaan lehden. 

Ihmisen elinkaarta kuvataan loppua kohti laskevana. Se kuvaa fyysistä vanhenemista. Kenraali saapui Linnan juhliin rollaatorilla, mutta hän oli Kenraali loppuun asti. Henkinen kaari jää elämään korkealle muistoissa "meidän Aatuna" ikävuosista huolimatta. 
Joillakin lakipiste jää alas kuin talvipäivän aurinko pilkistäessään juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolelle ja kasvaminen alkaa alaspäin niinkuin lehmänhäntä. Kaikki eivät ole näitä tillintallin tasapäisiä taputtelijoita, joille elämän arvokkuus on jäänyt salaisuudeksi. Valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan, jos sitä on saanut syntymälahjana. Liian paljon on toiseksi viimeisiä kutsumattomia haltijakummeja, jotka toivovat toisen kuolemaa. Sadussa vihonviimeinen haltija kumosi kuoleman, mutta tilalle tuli sadan vuoden uni. Nyt on heräämisen aika, kiekuu kukko.

lauantai 6. lokakuuta 2007

Mummonmökki kuussa

Olen rakennellut aarrekarttoja tulevaisuutta varten. Joskus onnistun pääsemään sateenkaaren päähän ja löydän aarteeni, niin kuin olen kartasta kätkön paikantanut. Mummonmökki on monella päätöksellä vahvistettu Mummonmökiksi eikä lomakiinteistöksi. Vanhempani myivät rantatontin saadakseen käsirahat aravaosakkeeseen kirkonkylässä. Lapsuudenkoti jäi tiettömän taipaleen taakse tyhjilleen. Tekninen johtaja näki tilaisuutensa tulleen ja iski silmänsä meidän uimarantaan. Varasi sen maanmittaustoimiston ja maaoikeuden päätöksellä UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi omasta päästään ja Länsirannan mökkiläinen kehitteli lisäksi pelastustoimen harjoittelupaikkaa. Sitten tulee ilmoitus veneluiskanrakentamisesta kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla. Vielä vesiosuuskunta ja jätevesijärjestelmät uusrikkaiden kunnanmökkiläisten lomakiinteistöjen arvon kohottamiseksi. Pitäisi vielä rouvienkin vedenhakumatkaa tulla minun lyhentämään. 
Verottaja ja maistraatti oikoo pitkin hampain "yhteiskunnan edun" mukaisia päätöksiä. Yli 100 vuotta Vihtaniemellä suvuntarinaa, hidasta parannusta elämää helpottamaan omalla kustannuksella: tie 7:lle vakituiselle asunnolle, puhelinkaapeli järvenpohjaa pitkin. Maksan perusmaksua lankapuhelimesta. Ainoa oikea maksu pitää yllä linjoja, kun laajakaistaa ollaan kehittelemässä. Sonera purkaisi linjan pois, korottaa maksuja ja lopulta ilmoitusluontoisena purkaa yhteyden. Näin yksinkertaista kaikki on tänä päivänä. 

Samaistun norjalaisiin, jotka luonnon kauneuden keskellä ovat asuneet sanan mukaisesti tiettömän taipaleen takana ja asuvat edelleen. Vanha pappa siirtyi korkealta vuorelta rantamajaan asumaan, kun näki mamman arkkua hilattavan päiväkaudet ylhäältä köysien varassa alas. Vanhempani elivät itse ja auttoivat naapureitakin. Mutta sitten tuli viihde- ja vapaa-aika. 
Ruotsalaiset vievät punaisen mökin kuuhun. Olen ollut siellä heitä aikaisemmin. Lipusta sen näkee ja pyykkinarusta. Omenat kypsyvät puussa, kukat rivissä nurmikolla. Punainen tupa ja perunamaa tarvitaan omavaraisuuden turvaamiseksi kuussakin. Kuva on albumista, jossa koko loppuelämäni on aarrekartalle merkittynä. Monta asiaa olen jo elänyt todeksi, jotakin on edessä. Kaikki ratkeaa lopulta parhain päin. Kuussa voi suksilla liitää. Suksi kuuhun! On sukuvika, jos suksi ei luista. Ruotsalaiset sen ovat keksineet, kun meidän voittajat suutelivat maata hemohesshöyryissä koko hiihtomaailman silmien edessä. "Meill' hanki ja jää" on mennyttä elämää, huokaillaan ilmaston lämpenemisen edetessä, joten oikoratoja ja hiihtotunneleita välille maa-kuu-mars. Pieni Pluto putosi pois. Kuka sortuu elon tiellä, kuka eteenpäin porskuttaa ja kenen rahoilla suksitaan.

perjantai 5. lokakuuta 2007

Heinänseivästys

Heinänseivästys on perinteinen heinänkuivaamiseen kuuluva termi. Minulle korviin kantautuu kansanhuutona. Ristiinnaulitse! Kun kaikesta on tullut puoluepoliittista puhetta, seivästetään naistentyöt ja palkat historiaan. Neljännen sektorin hyväksi tehty työ palkitaan Nobelilla, mutta tekijöitä odottaa ristiinnaulitseminen. Tämä toteutuu vaalilupauksissa. Ehdokkaan aloitteesta säilyy terveysasema toistaiseksi. Sitä tukee 8 000 edunsaajaa allekirjoituksellaan. Kun jatkoa punnitaan asioiden hoidossa, ay-aktivisti vie äänet ja tulee valituksi. Näin lyhyt on muisti, kun asiat on saatu kuntoon. Kymmenestä parantuneesta yksi palaa kiittämään. Suurella rahalla on saatu aikaan muutos, kun äänestäjät ovat niin köyhiä, ettei ole varaa hankkia henkkareita. Rahaa riittää puoluepolitiikan tekemiseen, mutta missä on nimettömät äänestäjät ja "sisar, hento, valkoiset" hoitajat.

Kunttaukonpommitus

Turvesuolla seisoo seipäät rivissä kuin tinasotilaat kaukaa katsottuna. Strategisia pommituskohteita hakiessa suo sai osansa pommeista. Seipäille kuivumaan nostettu turve muistutti rivistönä suolla järjestäytynyttä joukko-osastoa. Tuntemattomassa sotilaassa on vastaava tilanne. Kolme rangaistua seisoo loppuun asti, vaikka pommitus osuu aukealle. 
"Isäni ei ole kunttaukko", sanoin halaten lämpimästi ehkä ensimmäisen kerran elämässäni vahvistaakseni hänen itsetuntoaan. Ympärillä pitivät puhetta elämäntyönsä opettajina toimineet sotaherrat. Muistuttaa sissisotaa Afrikassa. Minäkin sain siitä osani joka taholta omaishoitajana. Kokeilin samaa kuin sairaanhoitajat lähettäessään kolmekymppiset eduskuntaan. Taloyhtiössä enemmistö oli hallituksessa. Isälleni ei annettu muuta tietoa, kuin vuokranmaksulaput lisättynä vesimaksu minusta omaishoitajana. Itse maksoin oman vesimaksun vuokran yhteydessä ja puolivuotta Lahteen, olinhan varmistanut poispääsyn isän eläessä allekirjoittaen vuokrasopimuksen. Palattuani sieltä sain kirjattuna kirjeenä tiedon, missä järjestyksessä taloyhtiössä kesällä leikataan nurmikkoa. Mitä ilmoituksen postittaminen maksaa, oli pankkisiirtona mukana. Pistin rahat ja saatesanat kirjekuoreen. Ilmoitin kolmelle tyhmimmälle ymmärtäväni, että on kyse halventamisesta. Yksi lähetti kirjeen rahoineen takaisin, joten palautin maksun tilintarkastajalle. Sitä en ole tarkistanut, kuinka nämä rahastukset näkyivät tiliotteella. Tärkeämpää minulle on ollut taloyhtiössä palaaminen päiväjärjestykseen. Veteraanikuntoutuksellaan kehuva ei tullut paremmaksi, vaikka olisi hänet voissa paistanut. Nyt voin kunnioittaa muistoa samalla mitalla, millä isälleni mitattiin.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Siellä sain siipeni

Lentelen ruotsalaismetsissä välttyäkseni rauhoitetun kansallislinnun kohtalolta. Lapset näkivät joutsenen ampumisen. Kun minua on jahdattu, löytyy aina laki turvaamaan jahdin laillisuus. Kuva on päässyt tietosanakirjaan. Alaston kannibaali nojaa ihmisen pääkalloon. Asiakkaani oli ollut siellä matkalla. Matkanjohtaja kehotti käyttäytymään rauhallisesti. Olihan joku valkoinen nainen ollut koskettelun ja kiinnostuksen kohteena. Maassa maan tavalla tai maasta pois. Mikä on meidän maan tapa, kun en sitä tunne. Siksi olen Verkkokirjoittajan talon Munkkiklubilla. 
Samaistun luonto-ohjelmiin. Villin ja vapaan norsun kesyttämiseen hyödylliseen käyttöön. Minua ottaa päästä, kun norsuparka kiduttamalla yritetään saada nöyräksi. Jotkut eivät kestä henkisesti, vaan verta valuen tulevat hulluksi ja käyvät vastahyökkäykseen. Kuinka pitkälle ihmisen kanssa voi mennä. Toivoisin voivani kuolla siinä tilanteessa. 
Mantelipuumetsikön vihreät papukaijat ovat onnellisessa asemassa. Kun mantelisato on syötävissä, on perheenlisäyksen aika. Yksi muna ja yksi poikanen. Huolestuneena emot seuraavat sivusta poikasen lentoharjoituksia, joko tänään. Kun se onnistuu, muuttavat papukaijat toisiin maisemiin. Tulevat takaisin, kun tietävät olevansa Mantelipuumetsikön papukaijoja. 
Trumpettikurkien pelastajat näkevät suuren vaivan ryhtyessään pelastamaan upeita lintuja sukupuuttoon kuolemalta. Odottavat seuraavana keväänä niiden paluuta syntysijoilleen, vaikka ne tulivatkin poikasiksi hautomakoneessa. 
Lapsi leimautuu äitiinsä syntyessään. Se leima ei häviä pois koskaan, vaan säilyy tunnetasolla. Järjellä sitä yrittää selittää itselleen, mutta kokea se, onkin toinen juttu. Olen saanut siipeeni, mutta aamuisin on tarve kokeilla murtuneita siipiä, vieläkö tänä päivänä lennetään. Markkinoilla etsin punaisia siipiä, mutta surukseni totesin, että sanoutuessani irti politiikasta ja rahojen ohjausjärjestelmästä, äänestäjällä on vain yksi ilmainen ääni. Sillä ei huonetta rakenneta seuraavissa eduskuntavaaleissa, vaikka olisi mahdollisuus löytää äänestäjät ja mennä läpi.

Missä on juureni


Kotirannan koivut tai toisella kotimaisella björkarna där hemma! Laulettuna se ravistaa, kuin Anna Mutasen muistelu "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu".
Nyt on aika voimaantua kaikesta kerääntyneestä kaatopaikkaroinasta. Siihen minua auttakoon radioateljeesta kuulemani "Likainen sukka". Olen varannut lipun huomiseen näytökseen. Voinen sanoa, se on ollut elämääni, ei hyvää eikä pahaa, niin kuin naapuri omaa eroansa miettiessä punnitsi. Hyvää vaiko pahaa se toisi tullessaan. Olen ferrarinpunainen, ja se on ollut punainen vaate härälle. Noudatan ohjetta, kuinka tulla hyväksi härkätaistelijaksi. Opettele ensiksi tuntemaan härkä. Vahdin äidin lypsyrauhaa kädessä metrinen halko. Härkäpura haastoi minut taisteluun. Otti tukevan asennon ja painoi päänsä alas. Minä kumautin halolla kalloon. Seuraava muistikuva oli piikkilanka- aidan alla, kun odotin härän käyvän kimppuuni kavioillaan (sotken suohon). Puskiko härkä minua, koska vierin kivikkoista rinnettä alas. Mutta onneksi aita tuli vastaan. 

Intiaaninimekseni olen saanut "Yksi, joka pamauttaa päähän". Eikä se siitä vaihtamalla parane. Viime aikoina olen enemmän käyttänyt toista vaihtoehtoa "pakene tai taistele"- sanaparista. Ottanut jalat alleni ja muuttanut maisemaa epäviralliseen organisaatioon. Siellä saan ratkoa ennalta arvaamattomia ongelmia tavallani eikä välikysymykseen ole aihetta. Rahalla ei saada aikaan kuin eriarvoisuutta ja se on toisille kovasti mieleen. Raha on hygieniatekijä. Kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Eikä rahalla voi tulevaisuuttaan varmistaa. En saanut kuin arvonimen "Varhennettu vanhus", jonka Kela kauppasi osamaksulla. Koskaan se ei tule loppuunmaksetuksi. Se on kuin isälleni sodassa käsky lähteä Suur-Suomea valtaamaan. Meni Karjala ja paljon muuta maksettavaa tuli lisäksi, kun henki säilyi. "Me saimme saman asunnon ja samat vaiheet meidän on." Jokainen vuorollaan vastaa osuudestaan elämän ja omaishoidon tuntemattomassa sodassa. Zu Hause Pflegen ei ole ongelma kummallekaan osapuolelle. Poliitikot ovat tehneet siitä ongelman itselleen säätäessään lait ja asetukset markkinavoimien ehdoilla. Omaishoidolla ei ole mitään tekoa itse kotona hoitamisen (Zu Hause Pflegen) kanssa. Saksaksi kuvaa Helfershelfer, kätyri, apuri meidän edunvalvojaksi nimettyä virkamiestä tai järjestötahoa. Die Helfer pitää kouluttaa kertomaan kokemuksistaan voidakseen jotakin puhua korvallisten seinien kuullen. Jos et ole omaishoidontuen ulkopuolelle jääneenä sulkenut suutasi, se suljetaan uhkaamalla tehdä siitä poliisiasia. Sorsa kuulee varoitushuudon. Turpa kiinni, sorsa. Nyt sukelletaan. Onhan kunnilta rahat loppu ja sukulaiset hoitaa apuatarvitsevat vähin äänin, kun omaisia on vain viranomaiset.

maanantai 1. lokakuuta 2007

Siitä pidämme huolen

Vertaistukiryhmän muodostuminen on kuin kiinalaiseen aamuvoimisteluun osallistumista. Asianosaisia on pilvin pimein. Jokainen kurkkii, mitä sieltä voisin saada itselleni. Ollaan joukon jatkona. Mutta kun yhteisestä osallistumisesta on kyse, tiputaan laidoilta pois. Kukaan ei huomaa, jos voimistelemme massatapahtumissa. Kun tila pienenee, sanonta "ei pidot paranee, jos ei vieraat vähenee", on totta. Tässä meitä aktiivisia koolla 4. Viides on paluumatkalla vastaan tullut kissa, joka täpärästi välttyi yliajamiselta. En kuulu joukkoon, jossa sisäpiiri ottaa edut itselleen ja lupaa kuoleman jälkeen muistaa havuseppeleellä haudalle. Kaveria ei jätetä on muuttunut ahneimpien kohdalla "kaverille ei jätetä"-periaatteeksi ja toteutuu kaameimpana vielä elossa olevien sotaan osallistuneiden kohdalla. Kyllä meitä testataan ja projektirahalla käytetään kokeilujen kohteena. Minullekin on määrätty niin paljon lääkkeitä, että voisin lähteä diileriksi kadulle myymään kotivarastoja. 

Uskon ajan kanssa löytyvän noin 10 samanhenkistä, että ryhmä muodostuu. Jäsenmaksu ei ole vapaaehtoistyössä osallistumisen esteenä. Niin kauan on elämää, kun on toivoa. Kun keskustelu on lakannut, on yhteiskunta kuollut. Ryhmä on vetäytynyt jo sisätiloihin, kun ulkona tulee talvi. Netin asiallinen käyttö lisääntyy, ja nettikiusaaminen moninkertaistuu roskapostin muodossa. Posti jakaa maksusta nimettömiä mainoksia, eikä "Ei mainoksia" tarra ovessa voi sitä estää. Biltema-katalogit joka luukusta sisään, vaikka asukas olisi kotisairaalahoidossa tai kuollut. Tätä törkyä roskikseen viemään asukas palkkaa avustajan. Muuten hautautuu kotonaan roskapostin alle kuin hyvinvointivaltion kaatopaikalla.