Viimepäivien ilonkyyneleistä lukiessani 2000- vuotiset tapahtumat palaavat mieleen. Raamatusta voin sanatarkasti lukea tunnetilasta, kun kaksi naista kohtaa tietäessään tulevasta perheenlisäyksestä. Se oli Pyhän Perheen alku.
Tämän päivän perhemalli on poliittinen: ministeriäiti, koti-isä ja vastasyntynyt. Suu auki taivastellaan, mitähän tästä lapsesta tulee. Äitien sukulaisuuden korvaa ministerin vakanssi, isistä en tiedä, mutta lapset ovat samaa maata. Nyt on kaksi poliittista perhettä: ministeriäiti, a-isä ja vastasyntynyt suomalainen.
Tyhjentäessäni kaikkea mukaan kertynyttä lippusta ja lappusta monen kirjan välistä löytyy 1980-luvulta talteenotettuja lehti-ilmoituksia "Sijaiskotia etsitään". Olisi ollut halukkuus auttaa jo silloin viattomia lapsia. Maanäiti Sylvi Kekkonen kirjoitti: "Pieni on se äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa." Tähän on perhepolitiikka johtanut viime vuosituhannelta.
Perheen ainoa lapsi saa kaiken. On kuin kesy hietakurki, jota ruokitaan. Lentotaito jää oppimatta, kun ei ole siipiä. Siirsin lapsenlapselle elämäneväitä katsoessani Mussu-kissan pennuistaan huolehtimista: "Mussu opettaa pentunsa kissaksi. Miksi äiti opettaa lapsensa?" "Mussuksi", oli vastaus lapsella valmiina.
Minusta on tullut Mamujen äiti. Siihen tehtävään minut kutsui tunisialainen poika. Hän kuulutti kaikelle kansalle: "Äitini ja sisareni Amerikasta." Tämä tapahtui WTC-tornien sortumisen jälkeen Monastir'issa. Amerikkalaiset turistit olivat kaikonneet lomakohteista. Tämä tapahtuma vapautti minut uskonnollisesta perisynnistä "synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta". Olinhan lisääntynyt suvuttomasti. Vanhemmuus on hukassa tänä päivänä. Mitä lapsista tulee, kun lapsenoikeudet on vain poliittisissa perheissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti