Munkkiklubin internetmeklarina katselen ympärilleni. On stailauksen tarve elämässä ja kotona. Tytär asui samassa yksiössä kauan sitten. Sanoi olleen riittävästi tilaa viihtymiseen. Mutta he viettivätkin honeymoonia, joten ymmärrän hyvin heidän asumismukavuuden. Itse olen saanut perustaa parvekkeelle eroottisen hautausmaan Pariisissa olevan mallin mukaan. Olen jo muutaman haudannut, kun ovat ymmärtäneet ymmärtämiseni väärin ja tunkeneet liian liki. Paras pistää kukkapenkkiin.
Ikkunaton seinä, yhteinen naapurin kanssa sai ikkunan, Joharin ikkunaksi sitä sanotaan.
4 ruskeata antiikkikehystä muodostaa nelikentän. Yhdestä näkyy Juojärven rantakalliota ja taivaanrantaa muodostaen aukon saarien väliin. Kun siitä reijästä tuulee, nousee Meijerinselällä korkeat aallot. Tällainen myrsky upotti metsäpomojen veneen, kun olivat lastanneet moottorinsa rautaketjuilla. Paino esti veneen nousemisen aallonharjalle ja vei syvyyksiin miehet ja lastin. Sitä en muista, mikä oli syynä kirkkoveneen uppoamiseen kauan sitten. Siellä opin kunnioittamaan aallokkoa. Jos pohjoistuuli oli kova, pysyttiin maissa. Ukki intoutui joskus veneellä lainelautailuun. Pieni kyydissä ollut huusi: Ukki, perkele. Hän oli peloissaan.
Mitä vielä pitäisi yksiöön lisätä? Onko se japanilainen, puinen kylpytynnyri vai keskellä lattiaa oleva teekeitin? Toistaiseksi olkoon kuvitteellinen teeseremoniamahdollisuus. Digiaikaan varauduin lähtemällä piknikille taulutelevision kanssa. Kestokuva on jouluinen Käpytikkametsä ja henkiin heränneet runolehmät. On pitkä tauko lehmienkeräilyssä, ehkä jo nahka kakluunin edessä kuin Heli Laaksosella. Minun lepo, lepo lehmäni on soittanut meikatuin silmin kyykkyviulua. Mutta lehmä voi taulutelevisiossa lentää, hypätä narua, rullaluistella ja leikkiä aamoria ampumalla nuolia. Mansikkapaikka on elämää täynnä.
Kirjoittaessani tunnen olevani elossa, onhan minulla nyt verkkokirjoitustaito. Roskaposti on joutavaa ja Skype- seikkailijat älkööt vaivautuko. Minulla on ystäviä riittämiin. Nyt ilma selkenee, koti on stailattu ja kaikki hyvin internetesittelyyn. Kerron siitä, kuinka tähän olen tullut. Olen ollut pakon edessä kuunnellessani lakimiesten uhkavaatimuksia, mutta kyseiset herrat ovatkin itse vastaamassa tekemisistään leivättömän pöydän ääressä. Kyllä ne ovat olleet viisaita omasta mielestään. He eivät antautuneet kehityskeskusteluun rinnakkaiselon mahdollisuudesta. Minun on pitänyt aina väistyä, ettei tarvitse haistella, mitä en halua. Pelisäännöt on tullut selväksi, vastaantulija voi vaihtaa kaistaa, jos omatunto kolkuttaa siitä, mitä tuli sanotuksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti