perjantai 13. heinäkuuta 2007

Isän tyttö ja konikapina

Vuosia sitten oli naisilla etuoikeus tilata täyshoidolla oopperapaketti Savonlinnasta. Vihreänä kateudesta kuuntelin luksusviikonlopusta. Kysyin isältä, voinko katsoa häntä paimentaessani televisiosta Amadeuksen. Hän lupasi, mutta kiersi kuin kissa kuumaa puuroa, kun ei päässyt jyvälle esityksestä. 
Wiljami tuli kotiin maalta. Isä helpottuneena sai sanotuksi: Täällä katsotaan oopperaa. Huomasin sen olleen piinaa isälleni ja minulle lupa katsoa kielteinen. Puhisten asioiden käänteestä katsoin parhaaksi siirtyä oman TV:n ääreen yöpymispaikassani. 
En päässyt alkua pidemmälle, kun uskonkonsultit vahtipaikastaan olivat havainneet liikettä. Olisin osoittanut leikkipyssyllä, jos olisin tiennyt, millä asialla minua häiritään, sillä heitä kaikkein vähiten kaipasin. Toinen keskeytys ja loppu esityksen katsomiseen. Sisar perheineen oli tullut isää katsomaan mökiltä palatessaan eikä ollut kahvinkeittäjää eikä itse osannut keittää, joten loppu Amadeuksesta jäi näkemättä. Olin kuitenkin nähnyt, kuka oli ja miten Yönkuningattaren roolin esikuvana. Tämä on elänyt mielessäni työnimenä "Omaishoidosta ooppera". 
Totuus on tarua ihmeellisempää, kaikki kohtaukset ovat valmiina viimeisiä ruumiinvalvojaisia myöten. Muistinsamenettänyt hoidettava piti niitä kotona, kun hoitaja oli saanut sydänkohtauksen. Lasten tullessa isää katsomaan hän ihmetteli: Mistä te saitte tietää, että äiti on kuollut? Vaimon ollessa miestä katsomassa sairaalassa naapuripotilaat sanoivat ääneen: On sulla hyvä vaimo. Mies myönsi, mutta lisäsi: Näkisittepä sen, joka on kotona. 

"Isän tyttö" on meidän naisten henkilöhistoriaa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Minusta tuli isän uskottu, olinhan saanut käydä koulua, kun isäni koulunkäynti ajoittui kiertokouluaikaan ja rippikoulu oli lukukinkereiden jatke. Nyt "armo kannatti" rahassa mitattuna herättäjäjuhlilla ja omaishoito kannattaa kunnille ja valtiolle säästöinä, että rahaa voi tuhlata suruttomasti turhuuteen. Työrauha omaishoidossa puuttuu. 
Kun käännyin poliisin puoleen, sain vastauksen. Joku sallii asioihin puuttumisen. Sallijana oli sisar jakamattoman lapsuuskodin perillisenä ja sitä kautta hänen vieraansa saivat elää kuin pellossa veräjät auki. Samaa sallimista on ongelmat omaishoidossa. Niiden jatkuminen on taattu hamaan tulevaisuuteen asti, kun laki toisensa jälkeen pitää niitä yllä. 
Mitä sitten, kun en enää suostu narussa talutettavaksi pässiksi. Enkä suuriin sarviin luottavaksi pukiksi ollenkaan, vaan puolustettavieni puolesta taistelen viimeiseen asti kuin leijonaemo. Vielä tänä päivänä seison työkutsumukseni takana ja oopperan loppukohtauksessa teen tilit selväksi leivisköiden hoitamisesta, kuinka käytin mä kanteleen. Paha saa palkkansa, kun on sellaiset pelisäännöt. Pahantekijät ovat ne itselleen koetuskiviksi laatineet.

Ei kommentteja: