torstai 19. heinäkuuta 2007

Leivästä enkelten

"Maan ei liene mahtajille Terhenlinna tehty, tehty vain on tulla niiden, joill' on unhon lahja; joill' on kyky kummastella, ilo ihmetellä, usko aina uudistua, toivo toinen olla."
Eino Leino Sininen lintu
On kiire kirjoittaa muistiin epäilyksensä maan mahtajista, kun katsoin "10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa". Avasi Pahvi-Saulista, työväen presidenttiehdokkaasta, uuden puolen: Ihminen. Siihen auttoivat Annan ja Timon vastausta odottavat kysymykset. Vuosisadan rakkaustarina elää. Kohde kierrätyksen jälkeen päättyy museoon. Siihen ei auttanut edellisen omistajan PuheJudo, josta tuli kaupallisen koulutuksen luennon aihe ja ansaintaväline. Haikeutta puheessa, kun oli menettänyt taideteoksensa ja katkeruutta toistetussa noitukirjan kirosanarimpsussa. 
Minun jumalainen heinäkuu on valistanut tässä asiassa ja yleisin hokema kuuluu: Haista välimerkki! Pahvi-Saulia on mukava kuulla miehenä, joka uskoo itse siihen, mitä hän sanoo. 

Jokaisessa meissä asuu pieni pankinjohtaja tai elämänpiiriin kuuluu pankinjohtaja, jonka edessä rahalainaa pyytäessään ei tarvitse hermostuneena nyppiä karvahattuaan karvattomaksi. Kaikella kunnioituksella maailmassa hyvän osan saaneelta Marian paikalta, jota ei voi välimiesoikeuden päätökselläkään ulosmitata. Siitä on lupaus: Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois. (Ote Martan evankeliumista, jossa tyhjän saa pyytämättäkin.) Siitä se vasta riemu repeää: Kun on akka puhemiehenä, on piru perämiehenä.

tiistai 17. heinäkuuta 2007

Yritys lopetetaan

Uutta yhtiöpolitiikkaamme! Pinnistelemme nyt hieman ollaksemme miellyttäviä! Heti kun bisnes alkaa kukoistaa, tämä loppuu. 
Varauduin sen päivän varalle Mäntsälän torpparihulinoilla. Mukaan tarttui sukkahousujen uusiokäyttönä kortti. Se puhutteli minua kuiskaten. "Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?" Korkeantason kouluttaja kysyi samaa projektin esittelytilaisuudessa pieni pila ja väheksyntä äänensävyssä. "Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välistä varannut." Selviämistarinani omaishoitoajasta elämänikäisellä oppimisella oli alkanut. 
Kortti sisältää kaikki elementit, joista olen unelmoinut, kun on levon aika. Satiinilakanassa muistot mansikkapaikasta, josta vielä voimaeläimeni, karhun, kanssa sydämellä unta nään. Torpparihulinoista se alkoi ja torpparihulinoihin se päättyi. 

Kirjailija-luennoitsija valitteli yhteiskunnallisuuden puutetta teksteissä. Onpahan vain ollut korkeantason päänsärkyjä, joita on tuotu kirjoittamisen malliksi. Pitäkööt palaniuhkit omat särkynsä, minä lääkitsen omani. Yhteiskunnallisuutta elämästäni ei puutu. Sen voin todeta Koivuharjun pienessä kamarissa otetusta luokkakuvasta. Olen pelästynyt saparopäinen tyttö nurkassa. "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Sanoja oli vierelläistuja, kotiseudulle jäänyt työvoimatoimiston johtaja, kun palasin vanhempieni hoitajaksi 5-kymppisenä. Katson kuvaa tarkasti. Se alkaa elää. Miksi sanojan ja minun välillä on hajurako. Hän saa pitää sitä yllä loppuelämän ajan minun muistissani ja elämäntarinassani siirrettynä lapsenlapsille. Heidän tämän päivän koulunkäyntiä varjostaa koulukiusaaminen. Se on geeneissä, joista kertoo luonteenpiirteet sanomisina ja tekoina. 
Miksi minä olin kova suuttumaan. Minähän pidin kiinni oikeudestani oppia lukemaan kansakoulussa. Alakoulu ja yläkoulu on tullut takaisin peruskoulun ala- ja yläasteen tilalle. Verkkokirjoitustaidon olen oppinut tietokonekörttinä eläkeiässä varmistaakseni, että kirjurit ja tulkit eivät pääse subjektiivisia kokemuksiani muuttamalla mitätöimään. Niin mä kerran opintieni aloin ja niin sen myös päätän, en ainoastaan paljain jaloin. Vielä enemmän tai vähemmän, alastomana hierojana, kuultuani eroottisen aamuhartauden muutama vuosi sitten juhannuksen edellä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

Kukkiva kivi

YEAT:n näyttökansiossa olen kattavasti käsitellyt SWOT-analyysiä omaishoitajana, hierojana ja sukupolvenvaihdoksen luopujana. Kehityskeskusteluja olen käynyt tietämättäni sen jälkeen, kun lopetin vaikenemisen monella kielellä. Jos olisin vielä hiljaa, kivet huutaisivat. Onneksi kehityskeskustelusta tuli virallinen vuorovaikutuksen työväline. Suuret kivet elämässäni ovat järjestyksessä. Juojärven vesi on munkkien vihkimää, joten kukkiva kivi muistuttaa minua jostakin aivan erityisestä siellä kotirannalla.
Vahvuuteni - elämä lapsuuskodissa. Heikkouteni - väsyminen omaishoitajana, Kelan näkemys "varhennetusta vanhuksesta". Mahdollisuudet - Kaikki on tallella, me, Auli ja minä, elämänmerellä tai Juojärvellä saaria laskemassa. Uhat - "Seitsämät veljekset", jotka eivät ole huonetta eikä sukua pesänselvityksessä. Kuva: Seitsemän koiraveljestä Mauri Kunnas.

Sunnuntaina kirkkoon ja elämän esikoulu

Poissa mediasta kauan olleen ilmestyminen muisteluissa puheenaiheeksi tuo mieleen kuolemattomia ajatuksia. Perheväkivallan kohteeksi joutunut mökin vaimo tulee kristillisen kurituksen oikeutetuksi kohteeksi. Ukkokulta pitää vaimoaan tiukassa otteessa, vilkaisee ikkunasta ulos ja samassa pappi on ovella. Tilannetta ei ehdi purkaa ja käsikirjoitus jatkuu tukistusten ja läimäysten keralla: Usko nyt hyvällä, että ensi sunnuntaina mennään kirkkoon. 
Itse kuunnellessani piispan saarnaa kermasaaviin pudonneista sammakoista yhdistän sen omaishoitamiseen. Yhteiskunnan vaurautta mittaa ääretön kermasaavi. On lottovoitto syntyä ja asua sellaisessa maassa kuin Suomi. Jos kiipeää korkealle reunalle ihmettelemään kermasaavin äärettömyyttää, niin huiskahtaa siihen umpisukkulaan. Jos kultaisilla kädenpuristuksilla ei ole varmistanut oljenkortta pelastumisen varasuunnitelmaksi, on huudettava apua: Olemme pudonneet kermasaaviin. Me hukumme! Apua ei kuulu, kukaan ei ole kuuloetäisyydellä. Kaikki ovat viihteellä ja viettämässä vapaa-aikaa. 
Me emme huku, kun hypitään. Niin uskon valaminen epätoivoiseen sai sammakot hyppimään. Kerma kirnuuntui voiksi, sotakorvaukset tuli maksetuksi, Karjalaan kotinsa jättäneet saivat korpia kuokittavakseen ja vangit Konnunsuon. Siinä samalla tuli lapset ja vanhukset hoidettua. 
Nyt Suomi komeilee tilastojen kärkipäässä kalleudessa ja itsemurhissa, mutta naisten palkoissa ja vanhusten hoidossa häntäpäässä. Tiedän juureni, olen ottanut oikeuteni istua mustana valkoisten busseissa ja puhunut intiaanipäällikkö Seattlen suulla valkoiselle herrakansalle heidän maanomistusoikeudesta, taivasosuuden myöntämisestä. Olen selvinnyt ja hypin iloisesti tieheni saman tien kulkeneiden kanssa. Mikä ei tapa, se vahvistaa. 

Kaikkea lakiinkirjoitettua en kuitenkaan purematta niele, sillä ei ole mitään uutta auringon alla. Muisti on vain niin lyhyt. Tee vakuutus ja varmista maksamalla loppuelämäsi eläke, jolla sinut hoidetaan tai jätetään hoitamatta. Tai saat ostoksista bonusta, tulee tilille, joka on muuttunut uudeksi pankkitiliksi, vaikka luulin olevani yhden pankin asiakas jne, etc, och så vidare. Tähän on tultu, kun lähetyskalenteri muuttui eurolaskimeen. Jatkakaa, vaikka pakastetuilla sukusoluilla. Minua paleli, kun tiesin äidin olevan kylmäkaapissa kuoltuaan. Vasta hautaamisen jälkeen "Sydämeni laulu" sai merkityksensä. 
Kolmen vuoden kuluttua näin juuri kuolleen isäni valokuvasta kuolemanmerkit. Olen oppinut uudestaan 7 vuoden aikana, mitä elämä on ollut ja mihinkä olen tullut. Jos olisit tehnyt sitä ja tätä, niin... Mutkun olet tehnyt niin, niin... Se on vapaavalintakysymys. En enää pidä kiinni, kun sinä pyörität, vaikka niin luuletkin. "Olipa kerran elämä"-ni on ollut vain ylhäältä säädelty potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi. Tapahtuneet tosiasiat luin juuri punakantisesta vihkosta, johon kirjoitin aamulla saarnatekstin ja radioateljeen kuvauksen; Akustinen helvetti, kiinalainen käsitys. Vierailu siellä toi kielen päälle kusenmaun ja selkään jäykän nikamavälin. Ei ollut tarkoitettu heikkohermoisille kriisinläpikäyneille. K 66 v ennakkovaroitus puuttui. Olenko nyt uudestisyntynyt?

perjantai 13. heinäkuuta 2007

Isän tyttö ja konikapina

Vuosia sitten oli naisilla etuoikeus tilata täyshoidolla oopperapaketti Savonlinnasta. Vihreänä kateudesta kuuntelin luksusviikonlopusta. Kysyin isältä, voinko katsoa häntä paimentaessani televisiosta Amadeuksen. Hän lupasi, mutta kiersi kuin kissa kuumaa puuroa, kun ei päässyt jyvälle esityksestä. 
Wiljami tuli kotiin maalta. Isä helpottuneena sai sanotuksi: Täällä katsotaan oopperaa. Huomasin sen olleen piinaa isälleni ja minulle lupa katsoa kielteinen. Puhisten asioiden käänteestä katsoin parhaaksi siirtyä oman TV:n ääreen yöpymispaikassani. 
En päässyt alkua pidemmälle, kun uskonkonsultit vahtipaikastaan olivat havainneet liikettä. Olisin osoittanut leikkipyssyllä, jos olisin tiennyt, millä asialla minua häiritään, sillä heitä kaikkein vähiten kaipasin. Toinen keskeytys ja loppu esityksen katsomiseen. Sisar perheineen oli tullut isää katsomaan mökiltä palatessaan eikä ollut kahvinkeittäjää eikä itse osannut keittää, joten loppu Amadeuksesta jäi näkemättä. Olin kuitenkin nähnyt, kuka oli ja miten Yönkuningattaren roolin esikuvana. Tämä on elänyt mielessäni työnimenä "Omaishoidosta ooppera". 
Totuus on tarua ihmeellisempää, kaikki kohtaukset ovat valmiina viimeisiä ruumiinvalvojaisia myöten. Muistinsamenettänyt hoidettava piti niitä kotona, kun hoitaja oli saanut sydänkohtauksen. Lasten tullessa isää katsomaan hän ihmetteli: Mistä te saitte tietää, että äiti on kuollut? Vaimon ollessa miestä katsomassa sairaalassa naapuripotilaat sanoivat ääneen: On sulla hyvä vaimo. Mies myönsi, mutta lisäsi: Näkisittepä sen, joka on kotona. 

"Isän tyttö" on meidän naisten henkilöhistoriaa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Minusta tuli isän uskottu, olinhan saanut käydä koulua, kun isäni koulunkäynti ajoittui kiertokouluaikaan ja rippikoulu oli lukukinkereiden jatke. Nyt "armo kannatti" rahassa mitattuna herättäjäjuhlilla ja omaishoito kannattaa kunnille ja valtiolle säästöinä, että rahaa voi tuhlata suruttomasti turhuuteen. Työrauha omaishoidossa puuttuu. 
Kun käännyin poliisin puoleen, sain vastauksen. Joku sallii asioihin puuttumisen. Sallijana oli sisar jakamattoman lapsuuskodin perillisenä ja sitä kautta hänen vieraansa saivat elää kuin pellossa veräjät auki. Samaa sallimista on ongelmat omaishoidossa. Niiden jatkuminen on taattu hamaan tulevaisuuteen asti, kun laki toisensa jälkeen pitää niitä yllä. 
Mitä sitten, kun en enää suostu narussa talutettavaksi pässiksi. Enkä suuriin sarviin luottavaksi pukiksi ollenkaan, vaan puolustettavieni puolesta taistelen viimeiseen asti kuin leijonaemo. Vielä tänä päivänä seison työkutsumukseni takana ja oopperan loppukohtauksessa teen tilit selväksi leivisköiden hoitamisesta, kuinka käytin mä kanteleen. Paha saa palkkansa, kun on sellaiset pelisäännöt. Pahantekijät ovat ne itselleen koetuskiviksi laatineet.

tiistai 10. heinäkuuta 2007

Vainajien sanansaattaja

Kattoteatterin kolmiokuliisin kärkeen lennähtää varis. On eteläisimmässä päätepisteessä. Istuu levähtämään, höyhenet pörhössä. Pitkä matka on takana. Tunnistan sen oikeitten immeisten maasta tutuksi tulleista eläinnaapureista. Harakat puhuivat venäjää. Toistin ääneen ärrän muodostumista kurkussa: "krah". Sen osaavat harakat siellä kotona. Yhdyn itsekin sujuvasti vuoropuheluun. Yksinäisellä variksella on viestintuojan tehtävä. Mistä tiesi osoitteeni? 
Siellä ollessani 10 vuotta ihmisnaapurit kokoontuivat yhtiökokouksiin tivaamaan, missä minä asun. Muutettuani pois sain osakkeenomistajana viimeisen kirjatun kirjeen ruohonleikkuuvuoroista ja pankkisiirron maksaa postituskulut. Nyt riittää. Käännyin poliisin puoleen, että tulisivat järkiinsä. Poliisi kehotti antamaan vastuun asioiden hoidosta Wiljamille, jonka mielenterveyttä epäilivät ääneen ja paljastivat ahneutensa aiheettomilla laskuilla. Hänen käsittelynsä olisi heille helpompi nakki. 
15 000 mummonmarkkaa meni kenkkulankaivoon puolustaessani perheen oikeutta asua rivitalossa omassa osakkeessa. Enemmistöpäätöksillä on taivaallinen voima helvetissäkin. Variksen nähdessäni luen viestin; Vainajien sanansaattaja. Kohta soi puhelin ja saan tiedon viikatemiehen vierailusta. Painajainen on päättynyt. 
Tänä aamuna ovikello soi. Postipoika tuo lähetyksen, joka ei mahdu luukusta sisälle. Luen leiman "Deutsche Post". Se näyttää vihreätä valoa suuntaan, jonne olen menossa. Elämäni alun ja lopun välille mahtuu huikea seikkailu, jonka jaan kirjoittamalla lapsenlasten kanssa. Puolustan reviiriäni ilmoituksella: Minusta kasvissyöjä-virtahevosta on tullut krokotiilin kitaan joutuvan hukkuneen seepran syöjä. Siinä maailmassa unohdan syntisenlaulunmaan ihmiset. 
Minulle puhuu enemmän mummon orava, lokit, punatulkut, venäjää osaavat harakat ja varikset, vainajien sanansaattajat. kuin lakipykäliä paukuttava enemmistö yhteisöissä. Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat. Kolisuttajat ovat tehneet omat henkilökohtaiset ratkaisunsa niin kuin minäkin. Tästä alkoi omaishoitoasian valtakunnallinen järjestäminen. Veijo Meri kertoi juuri, mistä sanonnasta sai alkunsa Tampereella työmarkkinoiden kehittyminen. Yhteistä näille aluille oli: Mitä teen, kun urakka on valmis? 
Mitä tulisi tehdä, kun omaishoitamisessa ei urakasta selviä? Välikäden silloin antama ohje on saapunut oikeaan osoitteeseen, jossa ohjetta on aika työstää paremman puutteessa. Yks'yhteenveto on kadulla taskujaan kaiveleva höpelö, joka näyttää kourassa olevia kolikoita ja pyytää niitä vaihtamaan suurempaan rahaan. Samaa tekevät päättäjät korottaessaan omia ja sisäpiirin palkkoja, meille rovoilla toimeentuleville tarjotaan leikkauksia. Puen ylleni sinisen karjakontakin. Otan luudan ja lakaisen kaikki jämät kadulta talteen, etteivät malkana silmissä aiheuta näköhäiriöitä.

lauantai 7. heinäkuuta 2007

Pedonmerkki 7.7.07

Luukun tilavuus on 5 mt. Se on täynnä. Kehottaa tilaamaan luukku-plus palvelun. Miksi tilaisin, kun 5 mt on roskapostia ollut jo ennen kuin minusta tuli PC: n omistaja. 1 500 000 putellia penistälaajentavaa, viagraa ja miehen seksuaaliterveyttä ylläpitäviä pillereitä. Puperteetti-ikä jatkuu. Puperteetti tarkoittaa saksasta suomeksi mieskuntoisuutta. Sitäkö se Kekkonenkin tahtoi todistaa kiipeämällä palmuun. Minä en tiedä omakohtaisesti mieskunnosta muuta kuin Minna Canthin Työmiehen vaimon vaikutuksen lainsäädäntöön. Nainen ja maaton mies hallitsee omia rahojaan ja sai äänioikeuden. Naiskauppa tarkoittaa orjatyösuhdetta, jossa mies rahastaa naisella, jopa vammaisella naisella, lapsilla, niin tytöillä kuin pojilla. Sairasta touhua ja vielä sairaampia järjestelmän ylläpitäjät ja sallijat, kun ovat itse järjestelmän käyttäjiä, suorastaan palvelun suurkuluttajia.

torstai 5. heinäkuuta 2007

Körö,körö kirkkoon ja liirum, laarum loru

Katson kotisivuni yhteistyökumppaneita. Tunnen kuuluvani sukuseuraan. Minulla on sukumme tarina kerrottavana. En häpeä syntyperääni leimautumalla enemmän kouluja käyneisiin suvunjäseniin. Sanoudun irti äidin puolen suvusta. Olihan äiti jättänyt lapsuuskotinsa ja muuttanut naapuriin mennessään avioon isäni kanssa. Tädit ja enot yrittivät kaikkensa saadakseen lapsilleen paremmat lähtökohdat kuin heillä itsellään oli ollut. Millä mittarilla ja kehenkä menestystä verrattiin. Sehän olin minä, opintielle lähteneenä. Kysymyslista oli nopeasti läpikäyty. Mitä sinä omistat? Sanallisen loppulausunnon annoin itselleni toisen ajatusten tuloksena. Eihän sillä ole kuin tyhjä pää ja tuulen huuhtoma pee. Tämän jälkeen on ollut helpompi hengittää, kun tiedän heillä olleen ikänsä raskaasta työstä kertyneen minimieläkkeen. 

Sukupolvenvaihdoksia ei tullut, vaan avioerojen ja kuoleman kautta vanhempien aikaansaamat lapsuuskodit kupattiin kuiviin. Kyllä ne miehet osaa, mutta samaan pystyvät naisetkin. Onhan heillä avio-oikeus ja perintö otetaan, vaikka ulosmittauksen uhan alla. Niin nököttää siellä molemmat mummolat tyhjillään, että työllä hankittava perintö pesänosakkaille on tullut maksettuksi. 
Isäni sai sukuviirin 90-vuotissyntymäpäivänä. Suomen lippu tuli samantien. Setäni, punaisena vangittu, 29-vuotiaana kuollut Juho Taavetti saa muistolaatan 90 vuotta kuolemansa jälkeen. Minun tehtäväni on ollut perimänsiirtäminen ja olen hoitanut leiviskäni niin hyvin, kuin olen osannut. 

Seurakunta on vaihtunut osoitteen muuttuessa. On heitetty kuin hernepussia. Nyt olen löytänyt lopullisen hengellisen kotini, asunpa sitten missä tahaansa. Kirkkomatka on lyhentynyt oikoradan myötä. Paikallisen seurakunnan kirkonkynnys oli minulle liian korkea enkä keisarille enää jaksanut antaa, mikä keisarin on. Laulun sanat ovat takaraivossa. Oi, Jumala, siipeni murtuneet, ota käsiisi íhmeellisiin. Olen lentänyt liian kauas, olen joutunut eksyksiin.

Osasto 10 tuli tutuksi kauan sitten Mirja Pyykön ohjelman kautta. Olen kuulunut joukkoon yli 12 vuotta kaukomummina. On ilo tavata Hyksin syöpälasten isovanhemmat leirillä ja saada itselleen voimaa vaikeasta sairaudesta selvinneistä elämäniloisista lapsista. Näiden lasten hoitaminen ei ole omaishoitoa (nyt on 20.10.2014) eikä isovanhemmilta vaadittua hoitoa ollenkaan. Olemme vain läsnä tarvittaessa, kun syöpä koettelee perhettä sijaiskärsijöiksi joutuneiden lasten kautta.

Omaishoitajien virallinen organisaatio on taaksejäänyttä elämää. Zu Hause Pflegen on tullut tilalle. Minua kiellettiin puhumasta omaishoitamisesta, kun ei ole enää hoidettavaa eikä tällä rahoitusalueella ole ollutkaan. Kaikkia omaishoitajia ei pidä tavoitella, kun ei ole budjetissa määrärahoja apuatarvitsevien hoidonjärjestämiseen. Närståendevårdare tekee työn ja omaishoitajana keskustelee rahasta ja muista lakiinkirjatuista oikeuksista leipäpappien kanssa. Rooli on sitova kuin siiamilaisen kaksosparin elämää. Kuka ei ole sitä kokenut, ei sitä ymmärrä eikä voi muuta kuin puhua, ettei tekisi sitä mistään rahasta. Mutta mikä on se tekijä, "joka saa seisomaan meidät toistemme rinnalla kaikissa niissä vaikeuksissa, joita meillä ei olisi, jos emme seisoisi toistemme rinnalla."Matti J Kuronen Radion aamuhartaus

Onko elämää ennen kuolemaa? Jumalainen heinäkuu on minulle sopiva teema tutustua siihen, millaisena se annetaan minulle elettäväksi 07.07.07 ja sama jumalainen kuu kirjataan vuoden kuluttua blogissani 08.08.08, vaikka meno olisi muuttunut nykyistä jumalattomammaksi. Ei ole mitään uutta auringon alla kollektiivisesti eikä globaalisti, mutta Jumala-suhde on minun ainoa oma asiani tässä elämässä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Jäljet pelottavat

Katson kauas menneisyyteen saatuani puhelinyhtiön dna:an. Voin mielessäni käydä kaikki rahan ja rahastamisen geenivirheet, joihin olen matkan varrella sairastunut. Ensimmäinen työpaikka syksyllä 1961 va. kansakoulunopettajana pienessä kyläkoulussa. Vakuutusasiamiehet olivat kyselleet isältäni kautta rantain, missä olin työssä Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas. Sain heidät vieraakseni koulupäivän loputtua. Kahteen mieheen olivat lähteneet matkalle kauaksi kotoa. 
En osannut vielä silloin heittää kutsumattomia tuttuja miehiä ulos. Koko illan painostuksen jälkeen vihdoin olin valmis vakuuttamaan koko tulevan elämäni ennalta-arvaamattoman vaaran varalta. Maksoin kallisti muutaman vuoden, että ukot eivät kallistaneet päätänsä minun sängyn viereen lattialle jatkaakseen aamulla painostustaan. Isäni olisi minua varoittanut etukäteen, mutta ei ollut puhelimia lähimaillakaan. 
Olen maksanut oppirahoja vakuutuksista, joista ei ollut mitään takuuta opintolainan saamiseksi. Olisin kipeästi tarvinnut rahaa Helsingin "tilkkutieteen yo-vuoteen". Lainasin kevätlukuvuoden rahat sisarelta, jotka maksoin takaisin työskentelemällä kesäkuukaudet Töölönrannan kesäkahvilassa. Ympyrä sulkeutui, otin sisaren tuhkauurnan vastaan postista ja saattelin koko lähisuvun kanssa hänet äidin arkun päälle uurnahautaan. 
Vanha leskimies olisi jättänyt hänen hautaamisensa kirkon tehtäväksi, niin onnessaan hän oli perimysjärjestyksestä. Hänen kanssaan en vielä ole katsonut viimeistä sinistä. Tämä on alkusoittoa "viisaiden miesten" keksimässä rahastamisessa. Olisiko puhelimen dna muuta kuin kollektiivista osanottamista pienen ihmisen osakkeenomistuksesta. Olenkin vain saastunut asiakas, kun dna siitä iloisesti ilmoitti. Toistaiseksi en tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. "Perästä kuuluu pian", sanoo torventekijä. Ehkä välimiesoikeuden päätöksellä pakotetaan minut kiireesti toimittamaan osakekirja ilmoitettuun paikkaan välttyäkseni pahemmilta seurauksilta.

tiistai 3. heinäkuuta 2007

Markkinavoimat ja mannerlaatan liikahdus

Markkinavoimien vaikutusta vertaan maannerlaatan liikahdusta seuraavaan maanjäristykseen ja hyökyaaltoon. Mitä sen jälkeen, kun vesimassa on heittänyt minut viidakkoon kilometrien päähän paratiisirannasta. Olen ainoa elossaselvinnyt iloisesta seurueesta. Pelastukseni ovat kohdalle osuneet paikalliset asukkaat. En ole moneen päivään voinut liikahtaa paikaltani. Matkanteko on ollut niin rajua esteiden läpi. Olen särkynyt fyysisesti, henkiset vammat yritetään kaivaa päivänvaloon ammattiauttajien avulla myöhemmin kotimaassa. 

Näin voisin sanoa samaa omaishoitokokemuksesta. Enkä ole yksin vertaisteni joukossa, vaikka välimatkat, oman ajan puute ja markkinavoimat ovat vuorovaikutuksen esteenä. 
Jumalainen heinäkuu antaa mahdollisuuden kuunnella rienaavalta kuulostavan papin hartauspuhetta. Kiroamisen keskeltä löytyi myös kohtaamisia, joissa minäkin olen ollut. Reilu vuorokausi äidin kuolinkamppailua, viimeinen yövalvominen kuolevan tädin kanssa ja kolme kuukautta isän saattohoitoa laitoksessa rankan elvytyksen jälkeen. Mihinkä hänet elvytettiin? Tekemään kuolemaa, kun hänen olisi voinut antaa kuolla 93. syntymäpäivän jälkeisenä aamuna vakavaan sairauskohtaukseen. 
Oli lääketieteen ihme, jonka nuoret lääkäriharjoittelijat saivat aikaan. Vanha lääkäri olisi vain todennut: "Kuolee kuin kärppä." Hoitaja sanoo minulle: Laitos on täynnä ja päivystys tulossa, vie isäsi kotiin. - Nyt en vie. En yksin selviä kotona sängynpohjalla makaavan isäni kanssa. Järjestän edessä olevan muuton, kun isäni on kuollut. - Kysyn lääkäriltä. Seuraavana päivänä: Mitä lääkäri vastasi? - Vie sitten, kun vie. Hoitajan määräys ei totetunut. 
Niskoja nakellen ja perää heiluttaen käytävän seinästä seinään hän purjehti pois. Tämäkin piti vielä minun nähdä. Luurangoksi kuivatetun isäni ilme oli kärsivä, kun hoitaja työnsi nesteenpoistopiikkiä nahkan läpi. On hoidettu, on syötetty - vastauksia saan, kun joudun jotakin kysymään hoitajalta. Syöttämisen jäljet näen mustikkasopalla sotketusta naamasta, kun hoitaja ehti ensiksi. 
Meillä ei ole avannehoitajaa, kun muovipussi oli katsomatta monta päivää ja mahanahkan mätäneminen alkoi tuntua ja näkyä. Näin ei käynyt kotona koskaan, olinhan närståendevårdare sananmukaisesti. Omaishoitaja olin käydessäni virkamiesten kanssa keskusteluja säädetyn lain puitteissa. Valitin päätöksistä, mutta mikään ei muuttunut. 

Nuori miespotilas kysyi hoitajalta: 
- Kuinka hevosesi pärjäsi raveissa?
- Laukkaan se sortui, oli vastaus samalta tasolta. 
Minut nähdessään kuuloetäisyydellä, hoitaja ottaa taas ylemmyydentuntoisen ilmeen ja asenteesta kertovan asennon. Jos tsunamille voisi löytää inhimillisen aiheuttajan, olisi maalliset valtiaat tuhonneet jo sota-aseillaan yli puolet maapallon asukkaista ja rakennetusta maasta varmuuden vuoksi. Jumalaisen heinäkuun herra on markkinavoimat. Jumalalla ei ole asian kanssa mitään tekoa, onpahan vain kiusauksen otteessa painivien ihmisten helvetti. Toimii sitten, kun toimii.

maanantai 2. heinäkuuta 2007

Jumalainen heinäkuu

Mikä on punaisen, pakållisen ja jumalaisen yhteinen tekijä. Siitähän muistaa, millaiset teemat heinäkuita hallitsevat. Ystävän laulu venäjäksi jäi mieleen punaisesta laulajasta. Turhat tuttavat ovat kaikonneet ympäriltäni. 
Pakållisesta kuusta muistan naapurimaan Ruotsin, joka otti vastaan sotalapset. Hoidettavat odottavat "ei tarvitse palauttaa"- laput kaulassa loppusijoituspaikkaa, kun naapurissa vielä on hoitajille työtä ja saavat työstä palkkaa elääkseen. Meillä päättäjät ovat kahmineet rahaa jakaakseen sitä perheilleen. Oman maan päähänpotkituille sanotaan: Minulla on, mistähän saataisi sullekin. Eläkevirat ovat tarpeellisia, että elintaso säilyy. Jumalainen heinäkuu on alkanut. En voi juhlia syntymäpäivääni rapulapsena. Ravustus alkaa, kun näin heinäkuun ensimmäisen kerran. Olin alamittainen, liian pehmeä kuoreltani, että elämästäni on tullut amerikkalaista oikeudenkäyntiä muistuttava prosessi. Sain punaisen geenin verenperintönä. Nyt olen sen selvittänyt, mutta se on sanojan korvien välistä, miten minua arvioidaan. 

Jumalainen heinäkuu on minun 66. kuuni. Jumala ei kiellä suuria ajattelemasta, vaan antaa mahdollisuuden toteuttaa sen, minkä parhaaksi näkee. Lapsuuskotini seinällä on valokuva "mun isän' oli sotamies, nuori kauniskin". 12-vuotiaana hän sai nähdä, kun veli vietiin punaisten vankileirille. Näitä muistoja hän kantoi mielessään ja siirsi puhumatta meille 8:lle lapselle. Toinen tallennettu muisto seinällä on sisareni rippikoulutodistus. 
Rippikoulun käyminen oli 50-luvulla koulujen koulu. Uskontoon hurahtaneiden mielestä kaikki oli syntiä. Tästä sain riipaisevan kokemuksen. Olin kesätyössä Ruotsissa. Paluumatkalla poikkesin Sisaren kautta, nukuin yöni sisareni luona ja tulin kotiin. Muutaman päivän kuluttua isä sai kirjeen Sisarelta. 
Hän kehitteli tarinan, kuinka me olimme huoranneet tietämättäni yönaikana. Isä suuttui silmittömästi, istui veneessä järvellä ja huusi. Olin tuottanut häpeän vanhemmilleni ja uhkasi hukuttautua. 

Tämän episoodin kirjoitin raiskauskriisikeskuksen kirjeeseen. Näin rankasti Jumalan puolella oleminen paransi maailmaa silloin ja parantaa tänä päivänä. On kasvettu herran kurissa ja nuhteessa. Saman herran, jonka pelko on tämän päivän viisauden alku. Jumala oli varjellut askeleeni vieraalla maalla. Sisar kirkontyöntekijänä oli joutunut kiusauksen valtaan kuin Jeesus erämaassa paastottuaan 40 päivää eikä voinut vastustaa kiusausta.