Kertaus on opintojen äiti. Jos olen asian kerran tai kaksi käynyt läpi, tulee minusta konkari. Elämänkokemuksella ei tämän päivän yhteiskunnassa ole mitään arvoa. Ah ja oih, kuinka ihanaa muotia piikkikärjet ja neulakorot kengissä, mutta sopiiko ne kävelyyn mukulakivikadulla tai nurmikolla. Minulla on ollut mahdollisuus valita nuoruudesta lähtien aina keväisin viimeinen suuntaus kesäkretonkiin ja kenkiin. Nyt tarve on muuttunut.
Tässä välillä kävin soittamassa 112:een apua naapurilleni, kun hän niin arasti pyysi käymään. Ambulanssipojat lupasivat pitää hänestä hyvää huolta.
Aika on muuttunut, kaupat kuolleet asukkaiden myötä. Jäljelle jääneissä on yhdenkoon tavaroita. Lomalle lähtiessä tein kuolemanvaravakuutuksen. Tytär kysyi matkatavaroiden turvaa. Sanoin hänelle: Kaikki kirpputorivaatteet otin mukaan ilman vakuutusta. Jos ne häviää, sitten voin hankkia uudet. Ei hävinneet, kuljen vanhoissa vaatteissa. Seuraan englantilaisella huumorilla poliitikkojen pukeutumista. Pilke silmäkulmassa kuuntelen niin "kireästä hameesta, että silmätkin pullistuvat päästä" ja katson naisellista pukeutumista, jossa rinnat eivät mahdu liiveihin. Pukeutumisen tarkoitus on peittää, nyt ollaan enemmän paljastelun puolella. Mitä niistä keisarin uusista vaatteista kerrottiin. Mitä tekemistä on korkeinta lainsäädäntävaltaa käyttävien pukeutumisella ja yksityiselämällä itse asioiden hoitamisen kanssa.
Pitää osata hoitaa ensiksi omat asiat kuntoon ja sitten ryhtyä hoitamaan yhteisiä asioita. Johtamisessa on pysyttävä "ulkoisen minän alueella" ja keskusteltava menemättä henkilökohtaisuuksiin. Sensuuri on vielä olemassa. Saudeihin lähetettävä kortti kaupungintalonpuiston vapauden patsaasta oli töhritty jalkovälistä. Pidin sitä törkeänä pilana, mutta se olikin tosiasia kortin perillemenon varmistamiseksi. Se siitä paljastelusta ääripäästä toiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti