keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Tuliukot

Aatsi poppaa, pojat keitti soppaa omalla reseptillä. Kauhan varressa on henkiin heränneet tuliukot, punamultapytyssä pyörittävät. Mutta tarjoilen teille takaisin keittämänne sopan, nuolette lautasenkin, kun on sen aika. Minusta tehdään taas kerran maksumiestä.
 

Olen aikaani edellä. Omaishoidon päättyessä oli henkilöllisyyspaperit vanhentuneet. Se oli viimeinen hankinta päästäkseni pois, että voisin todistaa, kuka minä olen, mistä minä tulen ja mihinkä olen menossa. Kaikki nopeat yhteiskunnan muutokset ovat olleet kuin isku palleaan, siis pieni taivaskokemus. 
Vein pankkiin työstäni käteisenä keräämääni rahaa. Virkailija nousee tuoliltaan seisomaan. Kääntää selkänsä ja puhuu minulle olan yli: 
- Sinä et voi enää tuoda rahaa tilille. Olet turvallisuus riski. Ota avain ja vie tallelokeroon rahasi. Siellä eri firma siirtää rahat tilillesi. 
Minäkö ottaisin pankin avaimen tässä iässä? Olen joutunut pyytämään huoltomiestä avaamaan kodin ovea, kun olen unohtanut avaimet sisälle. Sain rahat sillä kertaa tilille laskujen maksuun, mutta maksut ovat toistuvia ja minulla käteisrahat olivat sukanvarressa. 

Istuin aikaisin aamulla ajattelemassa pankkistrategiaa. Otan matkalaukun ja rahat, poistun kotoani ilmoittamatta kenellekään päämäärää. Ajattelin tyttäriäni, jotka ovat tottuneet lähtöihini, minkä huolen heille aiheuttaisin, kun minua etsitään. Odotin pankkien aukeamista. Soitan uuteen pankkiin, joka vakuutusten lisäksi tarjosi pankkisuhdetta. Kysyin: 
- Otetaanko teillä käteistä rahaa vastaan? 
- Ei oteta, kaikki siirtyy sähköisesti. 
- Kiitoksia, mutta oli hyvä, kun huijarit ehtivät teidänkin pankista siirtää olemattomilla kiinteistöpapereilla miljoonia euroja omille tileilleen. 

Tiesin eläkeuudistuksesta, kohta eläke tulisi tililleni, sain erivapaudella tuoda käteiset rahat siihen asti. Ja nyt en ole pankkiin tuonut edes hiekkaa, mutta en ole hakenut pankin eläkeläiskerhon jäsenyyttäkään. Pankki on tehnyt tyhjän työn puolestani. Koskaan en liity Kultapossu- tai Elohopeakerhoon.
 

Sama toistuu kaapeli- ja lankapuhelinyhteyksien yhteensovittamisessa. Puhelin ei toimi, maksaa 67 €, jos tullaan katsomaan sisälle. Mutta jos yhteys pätkii kellarin ja kerroksen välillä, niin en osta uutta puhelinta, jolle ei enää ole pitkään käyttöä. Puhelin soi, numeronäyttö rekisteröi soiton, soitan takaisin kännykällä. Näin hoidin ajanvaraukset työaikana. Jonkun ajan kuluttua ongelma on korvattu toisella ongelmalla. Minä otan lusikkani pois tästä sopasta. Laskutuksesta en tiedä, mistä osallisuudesta minä maksan. Aika näyttää, onko elämää ennen kuolemaa tai edes vaalien jälkeen. Rahat tai henki, minulla enää henki. Jäljet pelottavat.

Ei kommentteja: