Jumala loe immeiset miehiks ja naesiks ja tuskin arvas, minkälaesen mylläkän alulle pisti. Sen takia on nimittäen sotija kääty, vihhoo pietty ja murhiakki tehty.
Yks perustarve immeisellä on ellee jonniillaessa kompuksessa jonnii toesen kanssa. Vuan kaekin aejon se yks toenen ee riitä, vuan ruppee tekemään mielj vieraelle apajille. Se ei kuitenkaan ollu Luojalla tarkotus miestä ja naesta rustatessaan. Hiän meinas, että immeiset eläs yhen ja saman kanssa ikäsä ja opettelis siinä sietämmään toestasa vikoja, palavelemmaan toesiaan ja huononae aekona toesijaan rakastammaan. Heleposta hiän ei puhunna mittään. Ussein oes ehken helepompi lähtee vitomaan ja uskotella itelleensä, että jonnii toesen kanssa se oes elämä makkeempoo. Vaekka pitäs vuan koettoo jaksoo antoo anteeks ja köpötellä yhtämatkoo niin myötä- kuin vastamäettii.
Se on sitte erj asia, että tarvihtooko sitä kenenkään ikkeesä allekynsiin kyyristellä ja väkivaltoo kestee. Sillon suattaa olla parempi panna vuan kantapiät vastakkaen ja ruveta erj leipiin.
Seksi on sitten tässäe monen murheen ryyni, jos kohta se on myös elämän eliksiiri. Mukavahan se on keskenään kutjaella, mutta sen seksin pittää aena olla rakkaavesta ja sittoutumisesta ja yhteisestä halusta lähtösin. Jos sitä porkkoo kun sika naarishalameessa, tekköö se halloo kumpasellekii ja tappaa lopulta kaeken sen kaaneuvven, jonka Jumala on immeisen väliseen rakkaateen laettanna.
(Savolaesten katkismus)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti