Jo päättyi pitkä yö

Viikon luontoääni on koskikara. Veden loiske radiosta kuultuna vie minut järvelle. Munkkiklubille on tullut kesäaika stailauksen myötä. Kumpupilvet uiskentelevat taivaalla, itse rakennus kohoaa korkeuksiin kuin majakka torneineen ja pylväineen. Ei se ainakaan eduskuntatalo ole, kun pylväitä on vain viisi ja rappuja ei ollenkaan. Rantakivet muistuttavat lujasta peruskalliosta. Minulle on aikojen alussa asetettu rajat. Tähän asti, ei edemmäs, on sinun ylpeitten aaltojesi raja. Hyvä niin, tiedän missä seilataan ja kenen kanssa. Kelin mukaavuushan riippuu siitä, kenen vierellä istut.