lauantai 31. maaliskuuta 2007

Vaarallinen kotimatka

Olin naapurissa syömässä ja kahvilla. Talon emäntä houkutteli kotikissan sisälle ja sinne se jäi, kun poistuin vahtipaikalle. Ilta kului, pari kissaa kävi syömässä sisällä ja vieras kissa sai häädön ulkona ruokakupilta. Odottelin kissaa naapurista palaavaksi kotiin. Syttyttelin ulkovaloja ja puoli kahteen yöllä huutelin nimeltä. Ei tullut yöksi, eikä näkynyt aamulla. Piti jo soittaa, oliko kissa jäänyt yöksi naapuriin. Olin huolestunut, kuin murkkuja odottaeassa, kun alkoivat viipyä. 

Kissarouva oli joutunut tappeluun naapurin kollin kanssa. Istui navetan ovella, kun vaari nosti sen syliin. Vein sisälle, kissa aivan vapisi, korvaa piti ravistaa ja etutassua aristaa. Istuttiin kauan kissa sylissä, että tärinä vähän hellitti. Taidan lähteä tappamaan sen kissanketaleen, joka uskalsi vanhaa rouvaa hätyytellä sen omalla reviirillä. 

Ole sitten tässä kotimies ja talonvahti, kun kollitkin tunkevat pihapiiriin rauhaa häiritsemään. Olenhan aina ollut tyttötalossa, kotona kuusi tytärtä ja kaksi poikaa, koulukodissa leskirouvan luona kolme tytärtä ja kaksi lukiolaista. Tämä on elämäni trauma, joka vasta on avautunut Martta-kirjaan osallistumisen kautta. Kivitystä, kivittämällä naisen hysterian poisajamista. Minkä mallin isät antavat pojilleen, kysyn aina uudelleen. Ja vielä enemmän ihmettelen nuorten naisten kielenkäyttöä, kun on ollut munaa muulloinkin kuin pääsiäisenä. Onko sekin isiltä saatu modernioppi?

keskiviikko 28. maaliskuuta 2007

Lomalla Lintumäessä

Kissan kanssa huiskutin lomalaisten perään, kun auto häipyi näkymättömiin. Hiljaista maalla oloa. Kaikki laitteet käytiin läpi, kuinka ne käynnistetään. Yli kymmenen vuotta sitten olin nanny Pikku-Almalle. Isosisko oli hoidoissa osasto 10:llä. Almalla oli ikävä, itkettiin ja Niksu sai tarjota turvaa päänalusena, kun Alma väsyi. Minulla on muistikuvat mielessä, kun yritin viihdyttää 1-vuotiasta tyttöä. Silloin näin, kuinka pieni lapsi tuntee ja ilmaisee tunteensa. Tiedän, että kaikki on tallennettu filminauhalle, vaikka ei ollutkaan kuin muutama sana käytössä. 

Tunneskaala on laidasta laitaan kuin taikurilla. Kaikuli, kaikuli oli hyväksynnän merkki. Nyt kaikki on mahtavaa ja huutoa, että en kuule, mitä massamedia tahtoo sanoa. Tytöt tiesivät tekniikan ihmeet, kun olin mennyt maalle ja kehitys pysähtyi. Sain olla kesällä mustamies, kun en saanut ketään kiinni. Tähän tuli kielto, ettei mummoa saa juoksuttaa. Jokohan tämä kaikki on taakse jäänyttä elämää, niin kuin omaishoitokin. Ainakin lomalaiset lähtivät hyvässä järjestyksessä matkaan.

tiistai 27. maaliskuuta 2007

Ystävyyskakku

Hermanni kainalossa poistuin ystävyyden talosta. Menomatkalla vaihdoin kuulumiset kotiin palaavan ystävän kanssa korokkeella ajokaistojen välissä. Peityimme pakokaasupilveen, ettemme voineet erottaa toisiamme. Toinen ystävä oli jo bussipysäkillä. Matka jatkui postikorttimaisemaan ja kohta istuimme illan isäntämme talon puutarhakeinussa. Viimeisten kutsuttujen saavuttua siirryimme sisälle taloon. 

Istuimme katettuun pöytään. Aina ihaillen seuraan miehen häärimistä keittiössä illan isäntänä, kokkina ja tarjoilijana. Kaikki käy niin luontevasti. Syömme hyvällä ruokahalulla kiireettömästi. Sitten pääsemme itse asiaan. Keskustelua käydään tulevista tapahtumista ja niiden toteuttamisesta. Itse kuuntelen sujuvasti, olenhan ikuinen munkkilatinisti. Kattaukseen kuuluva jälkiruokalusikka odotti käyttöään. Näinhän koko ajan rasioissa olevan valkean aineen, mutta se oli arvoitus. Sitten se paljastui. Meille oli varattu mukaan otettavaksi ystävyyskakun elävä juuri. Isäntä hyvästeli antimensa vielä kerran sekoittamalla jokaisen rasian. 

Kesäajan ilta oli tummunut, kuu valaisi taivaalla. Jos olisimme hoitaneet asiamme puutarhakeinussa, illan sinertyminen ja viileys olisi kiirehtinyt asioiden käsittelyä pikavauhdilla. Sisälle siirtyminen pitkitti iltaa pikkutunneille. Nyt Hermanni lähtee mukaan kotimieheksi viidelle kissalle talon väen lähtiessä lomalle. Minulle on annettu vastuu huolehtia Hermannista ja kissoista, jotka elävät kuin Faaraon hovissa. Minä temppelitanssijana vietän vapaata.

lauantai 24. maaliskuuta 2007

Voi, kukkiva kukkakeppi

Poimin pudonneen vaahteranoksan kohtalonköynnöksen tukikepiksi. Lähemmin tarkasteltuani huomasin paisuneista silmuista sen olevan elossa. Viime lauantaina virvoin sillä tyttären ja hänen tyttärensä tuoreeks', terveeks' tulevaksi vuodeksi. Palkaksi sain helmililjoja ruukussa ja vitsankin sain pitää itse. Nyt keppi on ollut vedessä, ja silmut ovat käyneet kukkimaan. Kukat keltaisia sävyltään sopivat hyvin ruskeaan runkoon. Siinä on elämän jatkumisen ihme.

Käyn läpi verkkoympäristön tiedostoja. YEAT on suoritettu hyväksytyllä arvosanalla. Tutkinnon pakollinen osa: Yrityksen toiminnan suunnittelu ja johtaminen / HYVÄKSYTTY
Tutkinnon valinnainen osa: Inhimillisten voimavarojen kehittäminen / HYVÄKSYTTY
Mitä tämä kertoo teille? Ei yhtään mitään. Kauas kurssit karkaavat ja niin minäkin. Minun maapalloni on litistynyt pannukakuksi. Mitä kauemmaksi kurssit karkaavat, ne pienevät ja putoavat pois minun ulottuviltani ja n. 1 miljoonan kanssamatkaajan ulottuvilta, joilla ei ole tietokonetta ja eikä ole mahdollisuutta sitä hankkia, kun ei edes ole rahaa henkilöllisyystodistukseen, että voisi äänestää.

Meidät pitää kiertää kaukaa, sillä nähdessäni puoluepolikon olen valmis taisteluun. En stressitilanteessa enää pakene ottamalla jalat alleni juostakseni lujaa. Jään hyvinvointivaltion kaatopaikalle. Yritän syödä kuin Korkeasaaren eksoottinen eläin, jolle hoitaja antaa oikean määrän juuri sitä ruokaa, mitä se syö vapaudessakin. 

Amerikka on ratkaissut nälkäongelman Afrikassa tuottamalla geenimuunneltua maissia. Hallitsee ruuan tuottamista ja eläinten kasvatusta patentoimalla eläinten muuntogeenin. Seurauksena on sukupuuttoon kuoleminen. Lisääntyminen loppuu. Medusan geeni lehmässä saa turvan säteilemään sinisenä ja vasikaksi kehittymistä voi seurata värin perusteella ennen syntymää.

On omistamiskysymys, kun kerroin Rastatukan tulemisesta kirjoittajapiirin ryhmäkuvaan 12. osallistujaksi. Tiesin jääväni Rastatukan kanssa kahdestaan. Nyt se on tapahtunut. Rotuhygienia säilyy. On pitkä matka verkkokirjoitustaidon opittuani käyttää sitä hyväksi. Mahdollisuuksia on joka lähtöön, mutta en osaa muuta kuin ajatella ääneen tietokoneavustajan tarkkaavaisesti kuunnellessa ja minun kirjoittaessa muistiin. Ei ole minun ongelma, jos sähköpostista on 80 % roskapostia verkossa.
Onneksi tiedän oman punaisen geenini alkuperän 1800-luvulta lähtien. Mielessäni kuvittelin viilettäessäni talvisin potkurilla punaisena mestattujen hautausmaan ohitse, että voisin tulla haudatuksi joukon jatkoksi. Kaiken suunsoiton jälkeen, mitä kuulin työntäessäni veteraani-isääni, meidän hautausmaalle meno oli juhlava ohimarssi. Voin kuivitella, mitä isäni muisti veljensä vangitsemispäivästä. Hän oli silloin 12 v. Ja myöhemmin Ukko-Kustille talollisen suusta sanottuna: "Olisikin pitänyt tappaa Ukko eikä Poika." Ja vielä isälleni osoitettu uhkaus joutua sotaoikeuteen. Myötätunnosta menneitä sukupolvia kohtaan uskallan sanoa: "Tässä seison enkä muuta voi", kun on rauha maassa. Ihmisiltä vain hyvä tahto puuttuu.

torstai 22. maaliskuuta 2007

Jälkilöylyt

On itsensä kokoamisen aika vaalien jälkeen. Jokainen tekee sen tavallaan. Itse kerään lehtileikkeitä, jotka kertovat vuosia kansanedustajana olleen lääkärin tietämyksen suppeasta lain tulkinnasta. Puhutaan merkittävistä omaishoitajista, jotka on valittu omaishoidontuen piiriin. Poissa silmistä hoitaessaan kotona laitospaikkaa tarvitsevaa omaistaan, ei mahdu poliitikon ajatusmaailmaan. Äänestäjänä tiedän ne 30 000 sisäpiiriin kuuluvaa ja 300 000 unohdettua omaishoitajaa. Politiikka on peliä, ja hihasta vedettävä kortti saa kaksoiskuvan. On mielenkiintoista nähdä korttien toteutuvan.

Rakkauden tilit

Munkkiklubi on pään tuuletus paikka. Se on kesäajaksi muuttanut majakalle. Odottelen, jos joku tulisi käymään. Olen tehnyt selväksi rakkauden tilit, joista verottaja pitää huolen. Olematon työurani sai ihan laillisen lopun. Voin katsoa aikaa ennen kuin lähetyskalenteri vaihtui eurolaskimeen. Lähetyskalenterin aika päättyi neljänteen käskyyn. Vanhempani ovat kuolleet, joten en voi muuta kuin kunnioittaa heidän muistoaan. 

Aika jatkuu 4. käskyn muistutuksella, että meillä on muitakin piäsnuatikoeta kuin vanahemmat. Yhteiskunnan vallanpitäjien kanssa käyn nyt eläkeläisenä kaksintaistelua, jossa jokainen sanomisillaan puolustaa tekojansa, mutta puhuu rakkauden lakeja vastaan. Siksi olen jakanut käskyt vain jokaisen henkilökohtaisen vastuun alueeksi Vieraskirjaan ja Munkkiklubille, jossa pitäisi rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään. Jos joku yläpuolelleni asettunut luulee, että minua pitää rangaista, niin ehkä olen sen antanut anteeksi YEAT:n näyttökansiossa. Muuten voin varata raipat ovenpieleen ja lähtiessä ruoskia itseäni säästyäkseni joutumasta kiusaukseen ja kohtaamasta pahaa. 

En tiedä kummassako on suuremmat viettelykset, olla luostarissa sisällä vai ulkona. Tuli vain mieleen, kun oma askeettinen elämä sai vastauksen. Luostari ei ole vanhainkoti, vaan sinne pitää tulla kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan. Minun Munkkiklubini on avoin yhteisö, jossa on voimassa ikiaikaiset rakkauden lait. Yhteiskunta on kehityksensä tässä vaiheessa, jossa mikään ei riitä ja siksi noudatetaan suljetun yhteiskunnan sääntöjä, joita rikotaan luvallisesti laatimalla uusi laki. Tästä on tähtihetket merkitty omaishoitajillekin.

tiistai 20. maaliskuuta 2007

Kymmenees ukkaasi: Elä harimoe lähimmäeses puolisoo, työmiehiä, elukoeta, eläkä mittään, mikon hänen.

Jumala ei luonna yksin ommaesuutta, vuan kaeken muunnii, mittee hyvvee mualimassa on. Jos sitä hyvvee ruppee toesilta katehtimmaan, niin se työ ei millonkaan lopu, vuan aena suap olla nuama pitkänä. Parempi oes, kun oppis olemaan olloehisa tyytyväenen.

Jumala on tarkottanna niin, ettei kukkaan oo tässä mualimassa tyhjän päeten, vuan jokkaenen on omalla paekallaan tärkee. Senpä tähen meijän ei pie aatella, että jollae toisella on kaekki paremmin, vuan pitäs vuan koettoo eistee toesten hyvvee voentia. Sillon ei iskis se katteuven kavala matokaan, vuan myö suatas huoletonna ellee niillä evväellä, jotka Luoja on meille antanna. Eikä meijän tarvihtis ruveta kenenkään elämisen tarpeita itellemmö hualimaan. (Savolaesten katkismus)

Yheksääs ukkaasi: Pie huolj vuan omista kamppeistas.

Katteus se on kattoomaton luonnovvara. Sitä piisoo vaekka nuapurillekki antoo. Aena on niitä, joella on elämä imelämpee ja jotka pärjeevät paremmin. Ja sillon tietysti ruppee kahtelemmaan kaverin ommaesuutta sillä silimällä, että oeskoon tuosta osa minun. Ja jos ei pie varroosa, suattaa ihan toen eestä ruveta hankkiutummaan ommaesuuven ottajaks. Eikä se oo ainakaan Luojan tarkotus.

Mualimassa nyt vuan on niin, että tasan ei käy onnen lahjat. Toeset on rikkaampia toeset köyhempiä. Mutta se ei oekeuta siihen, että ruppee omatoemisesti tassoomaan. Meijän pittää vuan luottoo siihen, että Luoja pittää huolen siitä nuapurin mersu-miehestä ja meistä, joellei oo varroo ies munamankeliin. Ja voep sitä olla ilonennii toesen mänestyksestä, että verottaja huolehtii tassaaksesta meleko tasapuolisesti.
(Savolaesten katkismus)

Jo päättyi pitkä yö

Viikon luontoääni on koskikara. Veden loiske radiosta kuultuna vie minut järvelle. Munkkiklubille on tullut kesäaika stailauksen myötä. Kumpupilvet uiskentelevat taivaalla, itse rakennus kohoaa korkeuksiin kuin majakka torneineen ja pylväineen. Ei se ainakaan eduskuntatalo ole, kun pylväitä on vain viisi ja rappuja ei ollenkaan. Rantakivet muistuttavat lujasta peruskalliosta. Minulle on aikojen alussa asetettu rajat. Tähän asti, ei edemmäs, on sinun ylpeitten aaltojesi raja. Hyvä niin, tiedän missä seilataan ja kenen kanssa. Kelin mukaavuushan riippuu siitä, kenen vierellä istut.

Kaheksaas ukkaasi: Elä vöhni toesista.

Mikkäänhän eijjoo niin mukavoo, kun toesten vikkoen tutieraelu. Eto errökset kyllä pannaan merkille vallannii, jos niitä tekköö joku muu kun ite. Ja sitten on niin hupasoo huastoo liehkasta ja vähä livvaattoo lisseekii selän takana jollennii toeselle. Vuan minkä tähen? Ei varmasti tunnu kestään hyvälle, jos tyhjee takana rupatettaan.

Ennemminnii pitäs koettoo oekasta viäryyksiä ja huastoo toisesta hyvvee. Ja jos jottaen moitteen sijjoo on, niin pitäs itelleen männä asia selevittämmään, eikä siitä tuttuin ja nuapuriin kanssa vätystellä. Eikä paranis ruveta tuomihtemmaan ennen kuin on varma tieto asiasta. Monen immeisen maene ja kunnia on männy, kun on toeset tienneet eeltäpäin asia paremmin kun asijanommainen ite taekka oeukeuslaetos. Eikä niitä kunnioeta taho suaha millään lehti-ilimottelulla takasin.

Jos johhii, niin tämä käsky koskoo kielen kurissa pittoo. Lystiä suap pittee ja tyhjeeki hurpattoo, vuan sitä ei pitäs millonkaa tehhä muihen kustannuksella. On sitä mualimassa muutae kuljaelemista ja jos omille toelauksilleesa naaraa, niin aena lystiä piisoo. Ja voep sitä jollonnii pittee leipäläpesä ihan ummessakki. (Savolaesten katkismus)

maanantai 19. maaliskuuta 2007

Kuuvvees ukkaasi: Elä potki aesan ylj.

Jumala loe immeiset miehiks ja naesiks ja tuskin arvas, minkälaesen mylläkän alulle pisti. Sen takia on nimittäen sotija kääty, vihhoo pietty ja murhiakki tehty.

Yks perustarve immeisellä on ellee jonniillaessa kompuksessa jonnii toesen kanssa. Vuan kaekin aejon se yks toenen ee riitä, vuan ruppee tekemään mielj vieraelle apajille. Se ei kuitenkaan ollu Luojalla tarkotus miestä ja naesta rustatessaan. Hiän meinas, että immeiset eläs yhen ja saman kanssa ikäsä ja opettelis siinä sietämmään toestasa vikoja, palavelemmaan toesiaan ja huononae aekona toesijaan rakastammaan. Heleposta hiän ei puhunna mittään. Ussein oes ehken helepompi lähtee vitomaan ja uskotella itelleensä, että jonnii toesen kanssa se oes elämä makkeempoo. Vaekka pitäs vuan koettoo jaksoo antoo anteeks ja köpötellä yhtämatkoo niin myötä- kuin vastamäettii.

Se on sitte erj asia, että tarvihtooko sitä kenenkään ikkeesä allekynsiin kyyristellä ja väkivaltoo kestee. Sillon suattaa olla parempi panna vuan kantapiät vastakkaen ja ruveta erj leipiin.

Seksi on sitten tässäe monen murheen ryyni, jos kohta se on myös elämän eliksiiri. Mukavahan se on keskenään kutjaella, mutta sen seksin pittää aena olla rakkaavesta ja sittoutumisesta ja yhteisestä halusta lähtösin. Jos sitä porkkoo kun sika naarishalameessa, tekköö se halloo kumpasellekii ja tappaa lopulta kaeken sen kaaneuvven, jonka Jumala on immeisen väliseen rakkaateen laettanna.

(Savolaesten katkismus)

Viijjees ukkaasi: Elä tapa

Tappoo voep usseemmallae konstilla. Tappamista eijjoo yksin hengen ottaminen toeselta, vuan tappoo voep paljo vähemmälläe. Sitä suattaa sannoo lojjaattoo pahasti taekka tehhä' viäryyttä toeselle, nolata ja mitätöejä toesta. Sammoo tappamista se on sekkii.

Meijän pittää ymmärtee ellee sovussa ja rakkaavessa toestemme kanssa, ja yrittee suojella ja jelepata toenen toestaasa. Ei Jumala luonna meitä tänne pyssyn tae puukon tae kiärmeenkielen kanssa heilumaan, vuan hiän toevoo, että myö osattas rakastoo ja kunnioettoo toestemme henkee ja elämee. Sen sijjaan, että oes tappamisen meininki, pitäs olla tahtoo hyvvään ja reiluun elämään. (Savolaesten katkismus)

Vaalivalvojaiset on pidetty. Uuden eduskunnan kokoonpano on tiedossa. Kansa on puhunut, mutta tiedetäänkö, mitä kestopaikalla vuodesta toiseen valittu edustaja puhuu niistä uskollisista pienen ihmisen puolesta puhujista, jotka eivät asialinjalla tulleet valituksi. Mitä vanhempi pukki, sen paksumpi sarvi, oli ohjeena olkipukkien tekokurssilla. Luotetaan kuin pukki suuriin sarviin. Mies on vaimon pää, mutta vaimo olkoon se kaula, joka päätä kääntää. Jos ei pysty kääntämään, on vuoden 2000 lehdessä ollut ilmoitus poliittisesti totta. Uusi johtaja, uusi hieroja, aasialainen tyttö hieroo alasti. Mietipä sitä korkealta paikalta hierojien edunvalvojana lääkäri- ja hautausurakoitsijaystäväsi kanssa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2007

Seihtemääs ukkaasi: Elä hahhuile toesen ommoo

Elämässä ei kaekki sua kaekkee, vuan aena joku jiäpi Mopen osalle. Vuan ei sillonkaan sua männä vohkimmaan toesen ommoo, vuan pittää pittee huolj omista roenistaan.

Oessii yksinkertaista, jos oes kyse vuan tavan immeisten varkaaksista. Vuan kun sitä sahataan linssiin isommissae ympyröessä. Varas se on sekkii, joka toesia petkuttaa ja vuan etuvaan ehtii. Siitei vuan jiä niin heleposti kiinni ja aeka monet vilungin pelloojat kulukoovat vappaalla jalalla ympäriisä rellestämässä, vaekka ne kuulusivat linnaan lukkoen taakse.

Samalla tavalla myö viijjään viäryyvellä seoroovilta sukupolovilta, jos myö silimittömästi ryöstetään ja raeskataan luontoo ja yhteistä ommaesuutta. Sen on Luoja tarkottanna yhteiseks hyväks ja kaekkii' immeiste' iloks. Ja ommaan nilikkaan se kuitennii lopulta kolahtaa, jos tiällä töpeksii. (Savolaesten katkismus)

Punainen viiva

Vietämme Leipäsunnuntaita. "Meidän jokapäiväisen leivän" päivä eikä vain joka neljäs vaalivuosi, jolloin suurella rahalla ehdokkaaksi asettunut tuo julki: Minulla on, mistähän saataisi sullekin. Hyvinvointivaltion kaatopaikalla käy kuhina. Torakat ovat vaihtuneet rotiksi, joita ahtaus ahdistaa. Laaditaan lakeja, joilla jyvät erotetaan akanoista tai omistajat orjista. Osakesalkku on tiukasti lyhyen siiven alla, kun pörssikurssi heilahtaa. Rahat tai henki, minulla ei ole enää kuin henki. Siksi voin lentää siivin voimallisin, kun vapaaehtoisesti olen luopunut kaikesta. Luulin saavani lain suomaa oikeutta, mutta maksettuani kalliisti oikeuskuluja, huomasin valitusten olevan turhia. Silti olen saanut nähdä oikeuden toteutuvan. Jolla on kaikki valta, puhuu puolestani. Minulla on taustatuki: 
- Kuka ei ole puolellani, on minua vastaan ja kantaa seuraukset. 

Tänään suuret asiat ovat suuria ja pienet pieniä. Minulla ei ole mitään hätää. Tämä on tuttua koko elämäni matkan varrelta, sillä näinhän olen aina elänyt. Olemmeko kohta kielivähemmistö, jota tulevat päämiehemme käyvät joskus pyynnöstä tervehtimässä, kun muilta kiireiltänsä ehtivät. Vanhempani ovat kuolleet, voin vain kunnioittaa heidän muistoaan. Neljäs ukkaasi kehotta tottelemaan vallanpitäjiä, mutta tänä päivänä en voi edes ääneen ihmetellä tätä elämänmenoa. Annan kivien huutaa puolestani.
 

"Kun minä palasi, tukkani ei ollut vielä harmaa ja minä iloitsin. Takana ovat vuorten vaivat, edessä tasankojen vaivat." Brecht'iä lainaten, kun on, mistä ottaa. Nyt ollaan pahasti miinuksella ja toisten taskuilla kävijöitä on aina sanottu varkaiksi. Keisarilla ei ole edes vaatteita ja mitä enemmän keisarinnatkin paljastavat, sen enemmän heidän peräänsä kuolataan. Tulee mieleen nuoruuden juhannustanssit. Vetonaulaksi oli tuotu BB:n kaltainen isoryntäinen blondi, joka oli raskaana. Lehdessä kehuttiin onnistunutta valintaa. Markkinamies oli saanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla, rintojen lisäksi myös viimeisillään olevan vatsan.

perjantai 16. maaliskuuta 2007

Agenda ja Legenda

Sanapari on tullut konepuhekieleen täytesanoiksi, kun sanottavassa ei ole päätä eikä häntää. Mielsin Agendan jonkinlaiseksi taistelutantereeksi ja Legenda olisi nykysuomeksi "heitetään läppää". Näiden sanojen laillistettu rahaliitto ottaa yhteiseksi sukunimeksi Liturgia. Tämän kasvottoman poliitisen pariskunnan elämää seuraan heidän valtakunnassaan Hyvinvointivaltion Kaatopaikalla. Näen sen ympärilläni riemujen rikkautena ja surujen summana, vaikka osoite sinne on selvitettävä maistraatin valvomasta rakennustarkastusrekisteristä. Se totesi, ettei sille ollut osoitetta, mutta minä olen kuitenkin miljoonaperijätär.
 

Nuolasen ennenkuin tipahtaa, sillä enhän tiedä, tipahtaako. Mutta saan elantokustannukset katetuksi eläkkeellä, jonka suuruuden merkiksi tatuoin tähden otsaan ja numeron käsivarteen, että kaikki halveksijat näkevät, kuka olen ja mistä tulen. Sitä ei kukaan tiedä vielä, mihin olen menossa. Vilma ja Alma ovat luvanneet: 
- Kun olet kuollut, pidetään bailut. Ja kesä jatkuu, kesä.
 

Jos minulla olisi kaksi ääntä, antaisin toisen siiville ja toisen juurille. Kummallakin on lääkäriedustaja, äänen saa siivet, jotka ovat samoista lähtökohdista. Juuria edustaa Svea mamman lääkäri, joka sotatoimialueella kohtasi raiskattujen naisten kauhun. Meidän hameiden alta ei löydy piiloteltuja metsäveljiä, mutta historia kertoo enemmän maastansa kuin ihmiset ja varsinkin poliitikko, jonka lyhennän sanaksi polikko. Onhan lukihäiriö todettu hahmotushäiriöksi. Sillä mennään pitkälle median kautta, kun kontrolli puuttuu ja jakaa julkisesti kaiken, millä voi rahastaa. Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia. Kun tulee rauha, voi kuunnella hiljaisuutta ja nuuhkia, miltä rauha tuoksuu.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2007

Hämeen vaalipiiri

Sain oivalluksen tänään kuunnellessani Vuosaaren kirkossa toteutettua kännykkäkolehtia. Kokeilen, kuinka se palvelisi minua toteuttaessani omia tavoitteitani, huolehtiessani kansalaisvelvollisuudesta äänestämällä muutoksen puolesta. Kännykkä-ääni3 tekstiviestinä annettuun numeroon. Palautteena tästä tulisi äänestäjälle ilmainen hierontaseteli ja puhelinnumero. Silloin kaikki ylilääkäri Antti Holopaisen äänestäjät olisivat tekstiviestillä samanarvoisessa asemassa. Etua ei voisi käyttää väärin eikä kukaan jäisi edun ulkopuoleelle.
 

6.2.2000 istuin vuodeosastolla isäni luona, kun valittiin naispresidentti. Se päivä oli viimeinen isän elonpäivä. Hän oli jo luovuttanut pari päivää aikaisemmin ja sanonut: 
- Lopulta kaikki uupuu. Olin kolme kuukautta päivittäin seurannut, kun hän rankan elvytyksen jälkeen teki kuolemaa. Olinhan lääkäriltä tilannut jo etukäteen kuolintodistuksen, kun hänen kaikki hoitonsa lopetettiin vielä kotona ollessa. Pitkät hengityskatkokset kuitattiin happisaturatiomittauksella, kun hänelle olisi voinut antaa happea. 7 vuotta olen seurannut TV:n sairaalasarjoja ja ajattelen olevani täysin oppinut ensiapuaseman hoitaja. Minulle syötettiin pajunköyttä hoitamisesta, sen ymmärsin maalaisjärjellä. 
Hoitajien vuoron vaihtuessa toi sairaanhoitaja happipullon, ehkä hän näki, ettei sitä enää kauan tarvita. Kouristukset loppuivat ja sitten alkoi vaalituloksen odottaminen. Vähän ennen klo 22. oli tulos selvä. Huonossa tuolissa istumisesta olin aivan tunnoton. Lähdin kotiin nukkumaan. Aamulla klo 5. lempeä ääni ilmoitti isän kuolleen. Olimme säästyneet vaalihuumalta, mitä tukijoukot ehdokkaan lisäksi suurella rahalla touhottivat.
Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar.
 


15.1.2006 olin kirjannut projektini "Verkkokirjoittajan talo" valmistumispäiväksi. Sitä kokeillessani testasin uutta kirjoitustaitoa verkossa osallistumalla presidentinvaalikeskusteluun. Olin hämmästynyt. Yhteydenottoa seurasi maksettavakseni lähetetyt arvat. Näin kerätyillä varoilla piti käydä toinen kierros. Se tuotti uuden kauden niukalla enemmistöllä. Se palkittiin n. 800:lle järjestetyllä juhlalla. Lisäksi linnanjuhlakutsu oli varmistettu. 
Sain myös Sauli Niinistön allekirjoituksella mieltä lämmittävän kiitoskirjeen osallistumisestani. Minulla on yksi ääni ja vaalisalaisuus, joten en paljasta kumpaa äänestin. Mutta jälkimainingit kävivät korkealla tyylipisteissä.
 

Kännykkä-ääni3 ei lähetä laskua äänestäjälle. Nyt äänestäjän vuoro on tulla huomatuksi, ollaanhan hyvinvoitivaltion kaatopaikalla. Tähän on johtanut vuosikausia jatkunut harvainvalta. Puhutaan peläten kasvottomasta rahasta, mutta sillä on kuitenkin korkeinta valtaa käyttävien kasvot. Kaikki syyttävät toisiaan. On aika tutkia omaa napaa ennen suurta vaaliremonttia.
Tämä on minun oma asiani. Kuinka se toteutuu omaishoidossa. Se ei vaadi suuria sanoja, vaan paljon pieniä askelia ja yhden ilmaisen äänen oikealle ehdokkaalle.

lauantai 10. maaliskuuta 2007

Mainoksen mahti

En koonnut YEAT:n näyttökansiota pöytälaatikkoa varten. Käynnistämisprojektin esittelysivulla on kaksi puhuttelevaa kuvaa ja tekstiä. "Oikeus lukutaitoon kuuluu kaikille." Kuvassa aasialaisia tyttöjä kirjoittamassa kynällä. " Yhteiskunta, jossa keskustelu on lakannut, on kuollut yhteiskunta." Logona Päijät-Hämeen Verkko-opisto www.sytty.net  
Minulla ei ollut verkkokirjoitustaitoa, opettelin sitä eläkeikäisenä projektin antamalla mahdollisuudella. Mutta kirjoittaakseni hankin PC:n käytettynä, nettiyhteydestä maksan kuukausimaksun. Voin hoitaa asiani netin kautta, mutta muuta keskustelua ei ole kuin synkkää yksinpuhelua roskapostia poistaessani. Sillä onhan miljoona kansalaista ilman tarvittavia välineitä. Koululaitokset ovat uusineet kalustoa. Käytössä olleet koneet poistettiin kaatopaikalle auton lavalla. Se oli salamyhkäistä kuin rahakuljetuksen onnistunut ryöstö.
 

Hyvinvointivaltiossa on tähän varaa, ei jaeta tarvitseville edes pienestä korvauksesta vaan näen koneen puristettuna kasaan kuin 007 - elokuvassa auto kultaharkkoineen ja kuljettajineen otetaan talteen pienenä pakettina. Sellaiset on pelisäännöt. Lukutaitoa opetetaan kaatopaikkakansalle, joka elää kaatopaikan varassa. Ei nähdä, mitä omassa maassa oikeasti tarvitaan. On paras rakentaa vartioituja rikkaiden asuntoalueita, että rotuhygienia säilyy. Jäänkin vapaaehtoisesti hyvinvointivaltion kaatopaikalle, sillä olenhan eläkkeeni ansainnut. Seuraan aarrekartaa ja runoroskis kertoo totuuden hyvinvoinnista. Tutkitaan vaalirahoitukset vaalin jälkeen.

perjantai 9. maaliskuuta 2007

Pukit kaalimaan vartijoina

Varsinaisen vaalipäivän lähestyessä on käytetty kaikki keinot, joilla voisi varmistaa jatkokauden eduskunnassa ja kuolla vaikka saappaat jalassa työn ääreen. Tätä yritetään soveltaa eläkeiän häämöttäessä meihin kaikkien toiveena, ettei koskaan ehtisi nostaa yhtään eläkettä.
 

Minä en voi kirjoittaa lehteen politiikalla hoidettavista asioista, mutta voin kirjoittamalla tuoda mielipiteeni julki blogissa. Luin omaishoitoa koskevan kirjoituksen. Kansanedustaja tiesi, että Suomessa on 30 000 omaishoitajaa. Tämä määrä on tukea saavia omaishoitajia. Ne loput 300 000 ovat ilman omaishoitajastatusta, kun he eivät saa tukea ja jäävät siten kaikkien lakisääteisten etuuksien ulkopuolelle. Heille ei kuulu eläke, 2vrk/kk vapaata ja muita tapauskohtaisia etuuksia. 

Mihin hävisivät ennen lakia vanhusten ja sairaiden hoitoon tarkoitetut rahat? Yhteiskunta purki laitospaikat kehittämättä avopalveluja. Hoitovastuu jätettiin omaisten tehtäväksi. 10 vuoden kokemuksesta tiedän, mitä kentällä tapahtuu. Puhunkin hoitajan jaksamisesta, en kunnan olemattomien rahojen ja laitospaikkojen säästämisestä. Tyhjästä on paha nyhjästä. Sen osaa vain poliitikko tehdä vaali- ja juhlapuheissa. Olemme päässeet Guinessin ennätystenkirjaan. Palautuuko koskaan tarve hoitaa kotia, laittaa ruokaa tai leipoa, jos kaikki inhimilliset ennätykset on rikottu? Ehkä omaishoitajayhdistykseltä 60 vuotta täyttäessäni saatu huomionosoitus kannustaa antajansa mielestä ainakin pitämään huolta itsestään vai oliko se suoranainen vihje. Kaksi puukampaa, kynsiharja, pesusieni ja pesulappu muistuttavat omaishoitajan työstä. Pitäisi minun olla puhdas muutenkin, sillä maksoinhan vesimaksua kolmeen kohteeseen, kun olin niin nopea kuin kärppä rauniossa. Läsnäoloa etätyönä tai näkymättömänä pyörätuolin työntäjänä tuli testatuksi.
 

Jos olisin naisasiavaltuutettu, saisi paljastukseni kansanedustajan naaman peruslukemille kuin kikkelikortinlähettäjän ilmeet tilinteon hetkellä. Vähän ajan kuluttua paljastuu, että kohtalon sormi on puuttunut peliin ja kiirehtii ottamaan kaiken irti konstilla millä hyväänsä. Ennen kuolemaa varmaan onnen kohdata saat.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Tuliukot

Aatsi poppaa, pojat keitti soppaa omalla reseptillä. Kauhan varressa on henkiin heränneet tuliukot, punamultapytyssä pyörittävät. Mutta tarjoilen teille takaisin keittämänne sopan, nuolette lautasenkin, kun on sen aika. Minusta tehdään taas kerran maksumiestä.
 

Olen aikaani edellä. Omaishoidon päättyessä oli henkilöllisyyspaperit vanhentuneet. Se oli viimeinen hankinta päästäkseni pois, että voisin todistaa, kuka minä olen, mistä minä tulen ja mihinkä olen menossa. Kaikki nopeat yhteiskunnan muutokset ovat olleet kuin isku palleaan, siis pieni taivaskokemus. 
Vein pankkiin työstäni käteisenä keräämääni rahaa. Virkailija nousee tuoliltaan seisomaan. Kääntää selkänsä ja puhuu minulle olan yli: 
- Sinä et voi enää tuoda rahaa tilille. Olet turvallisuus riski. Ota avain ja vie tallelokeroon rahasi. Siellä eri firma siirtää rahat tilillesi. 
Minäkö ottaisin pankin avaimen tässä iässä? Olen joutunut pyytämään huoltomiestä avaamaan kodin ovea, kun olen unohtanut avaimet sisälle. Sain rahat sillä kertaa tilille laskujen maksuun, mutta maksut ovat toistuvia ja minulla käteisrahat olivat sukanvarressa. 

Istuin aikaisin aamulla ajattelemassa pankkistrategiaa. Otan matkalaukun ja rahat, poistun kotoani ilmoittamatta kenellekään päämäärää. Ajattelin tyttäriäni, jotka ovat tottuneet lähtöihini, minkä huolen heille aiheuttaisin, kun minua etsitään. Odotin pankkien aukeamista. Soitan uuteen pankkiin, joka vakuutusten lisäksi tarjosi pankkisuhdetta. Kysyin: 
- Otetaanko teillä käteistä rahaa vastaan? 
- Ei oteta, kaikki siirtyy sähköisesti. 
- Kiitoksia, mutta oli hyvä, kun huijarit ehtivät teidänkin pankista siirtää olemattomilla kiinteistöpapereilla miljoonia euroja omille tileilleen. 

Tiesin eläkeuudistuksesta, kohta eläke tulisi tililleni, sain erivapaudella tuoda käteiset rahat siihen asti. Ja nyt en ole pankkiin tuonut edes hiekkaa, mutta en ole hakenut pankin eläkeläiskerhon jäsenyyttäkään. Pankki on tehnyt tyhjän työn puolestani. Koskaan en liity Kultapossu- tai Elohopeakerhoon.
 

Sama toistuu kaapeli- ja lankapuhelinyhteyksien yhteensovittamisessa. Puhelin ei toimi, maksaa 67 €, jos tullaan katsomaan sisälle. Mutta jos yhteys pätkii kellarin ja kerroksen välillä, niin en osta uutta puhelinta, jolle ei enää ole pitkään käyttöä. Puhelin soi, numeronäyttö rekisteröi soiton, soitan takaisin kännykällä. Näin hoidin ajanvaraukset työaikana. Jonkun ajan kuluttua ongelma on korvattu toisella ongelmalla. Minä otan lusikkani pois tästä sopasta. Laskutuksesta en tiedä, mistä osallisuudesta minä maksan. Aika näyttää, onko elämää ennen kuolemaa tai edes vaalien jälkeen. Rahat tai henki, minulla enää henki. Jäljet pelottavat.

Varapäre

Nyt paloi päreet. Lankapuhelinyhteys muodostuu, mutta puhe ei kuulu. Digi-Tv:tä varten on kaapelia vahvistettu. Se ei pelaa käytössä. Tämän jälkeen puhelinyhteys jatkui rätisemällä. Viisaat miehet tulevat hätiin. Ensimmäiseksi testataan liittymän haltija. No, etkö sinä nyt ymmärrä, radion antennijohto pitää nostaa seinälle ja kiinnittää teipillä. Se tehtiin, kun ennen digiä oli kuuluvuus ollut hyvä ilman näitä virityksiä. 
Puhelimen korjaaja tuli, kuuntelin hänen bluutuutistaan, että näiden langattomien yhteyksien laittamisen aikana vanha puhelinkone sanoi palvelusopimuksensa irti. Sain käytöstä poistetun kunnossa olevan puhelimen. Nyt sekin varmasti todetaan väsyneeksi samoin kuin liittymän omistajakin.
 

Soitan lankapuhelimella vika ilmoitukseen. 
- Tervetuloa asiakaspalveluun. Jos asiasi koskee sitä, paina 1. Jos asiasi koskee sitä, paina 2. Jos asiasi koskee sitä, paina 3. Jos asiasi koskee sitä, minulta palaa käämit. Kuulen vain automaatin palveluajoista ja yhteystiedoista kertovan lopun. Painoin vika 3. Sitä vaihdettavaa rallatusta odotusäänenä kuuntelen kauan. Haloo, haloo, minä tiedän, että siellä on joku, mutta en kuule. Tuut, tyyt, tuut vai kuinka se kirjoitetaan.
Otan kännykän, vävyn turvapuhelimeksi lahjoittaman, mutta ei vikailmoituksia varten, vaan, jos minulla on hätä.
 

Soitan kuitenkin asiakaspalveluun. Sama nauha uudelleen. Mutta painan jo - vika 3 - kuultuani sen. Nauha pyörii loppuun ja painan uudelleen - vika 3 - näytössä on 33 ja nauha ilmoittaa, yhdistämme asentajille. Rallatusta loputtomiin. Sitten keskustelu vastaajan kanssa. En osannut asiallisesti tai minua ei ymmärretty, mistä on kyse. Laajakaistasta vai puhelinliittymästä. Onneksi kaapelista ei tällä kertaa, olisin taas joutunut haarotinpaloja kopeloimaan
Koko tämä huijareille luvallisen rahastuskeinon järjestäminen on sieltä haarotinpalasta lähtöisin.
Terveiset poliitikoille hyvinvointivaltion kaatopaikan haarotinpaloista.. Minulla on vielä tekemistä kansanedustajakaudeksi.
 

Voiko yksi kerta niin paljon auttaa, sanoi iäkäs sotainvalidi vävylleen käytyään minun luonani hieronnassa. Veteraanikuntoutus on rahastanut valtionkonttorin tyhjiin. On ollut kannattavaa bisnestä, kun maksaja on valtio. Mutta veteraaneille on ollut hyvin vähäinen hyötyä. Heidän kustannuksellaan on rahastettu. Nyt kilpailutetaan, kuka halvimmalla hoitaa viimeiset veteraanit. Loppuvathan he aikanaan. Pitäisi saada aikaan uusi sota. "Kunpa teitä olisi paljon", Kenraalin ajan eläneen isäni suulla sanottuna. Silloin oli sota ja kyse tykinruuasta. Tätäkö markkinavoimat haluaa, että päästään kokeilemaan uusia sotaleluja ja naisia seksileluina, ovathan he vierasmaalaisia ja siihen työhön miesten muovaamia. 
Suomeenkin niitä tuodaan ja laillistetuille hierojille on edunvalvoja periaatteen ilmoittanut, laki vain puuttuu. Hierojista huoria, huorista salarakkaita.
 

Lakkasi keittämästä, kun tämän kirjoitin. Samoin kuin huuto kylällä suureen ääneen kiroten helpotti. 
- Minulle riittäääää. Sosiaalijohtaja kuuli, melkein päätä silitti ja sanoi: Jospa työntäisit isäsi veteraanikuntoutukseen. Se oli poikkeuksetta evätty häneltä 93 vuoteen asti. Havuseppele luvattiin järjestön taholta tuoda haudalle. En pyytänyt havuseppelettä. Sillä ei ollut enää mitään merkitystä kuolleen isäni haudalla, joskin se olisi ollut mielenrauhaa ja itsetunnon pönkitystä tuojille. "Kaveria ei jätetä" on itsekkyyden seurauksena muuttunut "kaverille ei jätetä" tai tuntemattoman repliikillä. "Sotken suohon".

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Liiterin ikkuna sirpppivarastoon

Sirpit ja vasarat vedetään silloin tällöin keskusteluissa esille, vaikka ei lyödä vasaralla peukaloon eikä olla lähdössä ruista leikkaamaan. Joka ei tunne vanhoja työkaluja, puhuu hilavitkuttimista ja muista yhtä turhanpäiväisistä tarvekaluista, kuin hän niitä tuottaisi tai käyttäisi.
 

10-vuotiaana olin mukana talkoissa tai oikeastaan suorittamassa taksvärkkiä Ierikan ruispellolla. Tädin perhe maksoi työllään häränhyyriä. Ierikalla ei ollut työmiehiä. Siksi kaikki naapuriapu piti käyttää hyväkseen. Saatu hyöty maksettiin koko perheen työpäivissä. Itse olin joukon jatkona. Sain sirpin kouraan varoituksella. Se on terävä, älä leikkaa sormiasi. Yritin kantaa korteni kekoon, mutta auringon paistaessa alkoi silmissä vilistä ja kohta veri valui pikkurillistä. Arpi muistutti vuosia talkoopäivästä Ierikan ruispellolla.
 

Aivan pienenä putosin isolta kiveltä louhikkoon kesken leikkien naapurin lasten kanssa. Hiljaisuus ja sitten hirveä huuto. Isä tuli katsomaan aitan nurkalta vitsa kädessä. Mutta selkäsaunalta säästyin, kun olin kivikossa kuin pesästä pudonnut linnunpoikanen. Vanhempien juhannusillan kahvinjuonti keskeytyi. Piti lähteä kirkolle soutamalla. Yöpyminen tuttujen luona ja seuraavana päivänä hienot letit ja rusetit päässä kaupunkiin jollakin häkäpönttökyydillä. Valkoinen takki oli mustunut noesta ja savusta siinä kyydissä. 

Kipsinlaittoa varten minut huumattiin eetterillä. Jalat sidottiin remmillä alustaan. Muistan vastaan potkimisen. Herättyäni kädessä oli kipsi. Sen poisto pelotti muutaman viikon perästä, mutta kipsi leikattiin auki, eihän siinä ollut mitään pelättävää. Luut olivat sattuneet kohdalleen ensikerralla, eikä ole muistuttanut, kumpi käsi on ollut paketissa. Poisto tapahtui poliklinikalla kaupungissa. Takaisin tultiin laivalla Mustinlahteen ja sieltä kävellen hirveän pitkä matka kotiin.
 

Kesäisin pyykit pestiin rannassa. Kivien välissä oli suuri, musta pyykkipata. Kiipesin kivelle ja hämmentelin lipeävedessä kiehuvaa pyykkiä. Keppi lipesi ja molemmilla käsillä otin vastaa, että en huiskahtanut kokonaan pataan. Voi sitä poltetta, huiskutin käsiä, että ilmavirta vähän viilensi. Tästäkään ei jäänyt paloarpia.
 

Käsityöläisen työkädet on testattu ja itse voin todeta. Ovat olleet hyvät välineet käyttäessäni päätä, kättä ja sydäntä hieroessani ihmisiä, joille esitän kysymyksen: 
- Mistä puistosta lähdit, kun olet möhkäle kuin puiston patsas. Nehän seisovat kaupungintalon puistossa. Kaksi patsasta, joista lähempänä kaupungintaloa muistuttavat haluavat erikoiskohtelun. Kauempana olevaa katson kuin veljeäni tai niitä aikalaisia, jotka maattomina tekivät rengintöitä isännille.
 

Tänä päivänä ollaan kiinnostuneita palautteestani, jos olen kysynyt "Liiterin ikkuna"-projektista. Järjestäjän ja minun välillä on eturistiriita. En ole kuulunut joukkoon, mutta projektin edetessä osanottajat ovat häipyneet. Minunkin palautteeni yhteystietojen perusteella on tärkeä kuin vaalikoneen kyselyt. Mitä mieltä olen ollut projektista rasti ruutuun menetelmällä? Tällaisia projekteja rahoitetaan ja minä häpeän raportinantajana, että tyhjän saa pyytämättä. Se niistä hilavitkuttimista.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

Kotkotuksia

En välitä, jos Munkkiklubilla on vähän hämminkiä. Tiedän, että minua viedään. Kaksi vuotta olen kulkenut joka rapun kahteen kertaan, kun polvi on ollut jäykkä. Tänään juoksin rappuja ylös. Olin menossa Tupailtaan. Vanhat muistot heräsivät.
Kun polvi oli jäykkä ja hissi epäkunnossa, oli kuudenteen kerrokseen kapuaminen tuskien taival. Soitin huoltoyhtiöön hissin korjauksesta. Se kestää. Olen pulassa. 

- Meiltä voit tilata kantajan. Otatko mustan vai valkoisen? 
- Ehdottomasti mustan, sillä valkoinen mies ei kanna.
 

Toisen kerran seisoin hissin oven takana, kun korjaajat olivat poistumassa viikonlopunviettoon. Hissi pysyi paikallaan. Joskus ensi viikolla palataan asiaan. Seison tässä siihen asti, mutta minulle on luvattu kantaja seisokin ajaksi. Silloin vanhempi miehistä heltyi ja sanoi: 
- Saadaanhan sinut hissillä ylös. Niin olin viikonlopun yli neljän seinän sisällä. Kaikenlaiset ajatukset onnettomuuden sattuessa risteilivät mielessä. Mutta mitään ei sattunut.
 

Olen oppinut lentämään unessa. Painajaiset loppuivat, kun lentoharjoitukset päättyivät onnistuneeseen laskeutumiseen odottajien levittämän sanomalehden päälle. Nyt on sanomalehden vuoro kertoa viimeisen tutkinnon suorittamisesta. Näyttökansiota en koonnut pöytälaatikkoa varten. Se on elämäntarinan sisällysluettelo, joka pitää täydentää siihen liittyvillä tarinoilla tietoyhteiskunnasta tarinayhteiskuntaan, josta ei yhteiskunnallisuutta puutu.

Seuraa johtajaa

Johdossa on vika, jos bisnekset ei ota onnistuakseen. Olen istunut projektikoulutuksissa viimeiset neljä vuotta ja oppinut uudestaan toisten opettamana, minkä olen osannut jo elinkaareni alusta tähän päivään. On tullut uusia nimikkeitä, kuten bisnesenkeli ja 'oma on asiani'. Siitä tulee johtaja. 
Henkilötasolla olen 'keskipiste', piirrän ympyrän. Se on 'sisäinen minä'. Toinen suurempi ympyrä on 'ulkoinen minä'. Omia asioitani en jaa julkisesti. Johtajana toimin 'ulkoisen minän' alueella. 

On tirkistelijät, jotka haluavat minua mustamaalata. Mutta puhuessaan pahaa, valehtelevat. Se paljastaa vastapuolen sisäisen minän heikkouden. Asetun näiden yläpuolelle, mutta särkyneenä särkyneiden puolelle.
Järjen vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys. On kyseenalaista naisjohtajana oikaista naapurimaan miesjohtajan kravattia julkisesti. Siitä saadaan uusia lööppejä. Sehän on melkein kuin äiti pyyhkisi lapsen nenää hiekkalaatikkoleikeissä. Nyt on tullut muotiin halata ja pussata molemmille poskille Salmelaisen huutaessa vieressä: 

- Irti.
 

Johtajuutta pitää opetella ja asettua kapteenin paikalle, sillä monet viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Kärsivällisyys palkitaan. Sarasvuo toi esille rahan ihmeitä tekevän mahdin. Eroottinen raha, mutta paljasti ihmisen elämän rajallisuuden mieskunnossa. Sekin asia on ystävien avulla hoidossa, että viagran voimalla viimeiset loppumetrit.

lauantai 3. maaliskuuta 2007

Blogi ja Skype

Siinä kaksi väylää maailmalle. Blogi järjestää yllätyksiä, eikä suostu aina aukeamaan. Skype on sensuroitu. Politiikka on yksi aihe ja sen alalajeja lukematon määrä. Sensuuri vinkuu kuin sika, jolta päätä leikataan irti. Liian hyvää, ollakseen totta. Menee kirjoitukset ketuille ja puhuminen maailmaa kiertävälle radalle.

Elokuinen elegia

"Olkaa vapisematta, kädet! Tätä ainetta ei ole varaa läikyttää pisaraakaan hukkaan." Näillä omilla sanoillasi puhuttelin sinua, Tommy Tabermann, pyysin nimikirjoitustasi ja välitin ammatillisen lukkarinrakkauteni kysyen: 
- Oletko aromahieroja? Annoit myöntävän vastauksen. Itse tallennan "tunteita ja tuoksuja" laatikkoon, jossa on kolumnisi ja tuoksuvat merkkipäiväonnittelut. Paketti on täydellinen nautittavaksi lukiessani runoja. Poistuit runomaratonilta veren maku suussa. Se on muistikuvani elämäni ensimmäiseltä ja viimeiseltä runomaratonilta. 
Kulttuuritapahtumasta oli tullut poliitikon yksityinen ääntenkalastelupaikka.
 

Nyt palaat poliittisissa merkeissä kukkaronvartijan kanssa ääniä kalastelemaan. Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Mutta pieni pilkahdus valoa näkyy tunnelin päässä. Jospa pysyisitkin öljynlevittäjänä, etkä kuulisi kukkaronvartijan kysymystä: 
- Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille, ja hierojatkin voisi myydä Eu:n ihmiskaupan naistyöhön tuomaan rahaa julmalle jumalalle. 

Näin puhui Juudas 2000 vuotta sitten ja näin on puhunut yhteisten asioiden hoitoon valittu yhteisen kukkaronvartija 20 vuotta. 
- Tommy, jos sinusta tulee uusi kansanedustaja, pysytkö puolellamme vai siirrytkö riistäjän puolelle laatimaan lakeja, että toiset saavat tehdä tuettua työtä ja toisilla teetetään työtä markkinavoimille? Kysyit joskus: 
- Voiko työtä rakastaa? En ollut kuulemassa vastaustasi. Mutta minun vastaukseni on: 
- Ei, jos en saa tehdä oikeata työtä ja jos toiset vievät palkkani. Nyt eletään tätä aikaa.
Kaupallinen koulutus tarjosi PuheJudo -luennon. Siitä tuli mielessäni teatteriesitys "Vuosisadan rakkaustarina" ja toteutuu kulttuuriministerin roolissa uuden ohjaajan näkemyksenä. Missä tekijä, siellä näkijä. Minua sanataide on puhutellut lääkäreille tarjotun lisäkurssin muodossa "Taide ja taudit", kun itse olen ihmeparantunut.

Poliittinen perhe

Katson sitä kuin jouluseimeä kirjahyllyssä. Puu-ukko, Auringonkukka, pyöreä puukuppi täynnä sorvattuja puumunia ja puinen, hörökorvainen (kukko)Pilli. Kuinka se asettui minun hyllyyni? Sen selittää käyttöön tullut sana yrittäjyydessä ja politiikassa. On ollut munaa. Itse säästyin satamajätkäseikkailulta, etten ollut siinä sultaanissa, jota lokki nokki satamalaiturilla. Olenhan rapulapsi, teen matkaa takaperin pohjamudassa, mutta huomaan tulleeni perille ja jatkan vielä eteenpäin. Olenhan kahden maan kansalainen.
 

Oma sukupuuni valokuvissa. Vanhempieni kuva kultahääpäivänä, minä valkolakinpäivänä, me kolme; äiti ja kaksi tytärtä kuopuksen valkolakinpäivänä ja neljäspolvi tyttärentytär 1-vuotispäivänä. Hän halusi puhua ukin kanssa puhelimessa. Ihmetteli, kun ei oikein ymmärtänyt ukin savonkieltä. Sitten vielä toinen tyttärentytär, suojelusenkelintuoja. Katson seurakunnan kerhossa tehtyä hopeasiipistä enkeliä ja muistan sanat, kun 4-vuotias sen minulle ylpeänä enkelistään ojensi. 
- Kun sinä niin diggaat enkeleistä, tässä sulle oma. 

Nyt enkelini, voimakkaampi tuulta, lentää välillä maahan asti ja vierittelee suuria kiviä tieltäni. Sitten ripustan sen takaisin seinälle. Joskus saan nostaa monta kertaa päivässä, on niin paljon kerrottavaa. Taulun vein kellariin, en voinut pidempään katsoa, kun vanhan saunan puuvajaan ilmestyi kesy hietakurki. Löytyi hylättynä, etsi itselleen uuden elättäjän. Joskus muistaa aikaansaannoksensa, ottaa lapsiin yhteyttä ja taas palaa halkovajaan. 
Onko hän tuleva perheministeri, joka lisätyllä poliittisella vallalla tulee asioitamme hämmentämään, kun meillä menee hyvin? Perhe on yhteiskunnan perusta, sitä ei pidä politiikalla ja lakipykälillä laimentaa tai siitä tulee poliittinen perhe. Minun pesässä ei käki kuku eikä muni.