tiistai 13. helmikuuta 2007

Tyttömäinen olo

Olen oppinut uuden kirjoitustaidon verkossa. 
Minä haluan kirjoittaa kaunoa, sanoi pieni alakoululainen. Siinähän mummi voi auttaa, olihan se oppiaineena vielä oppikoulussakin. Mutta tietoni ja taitoni olivat ruostuneet, tyyppikirjaimet olivat vaihtuneet moneen kertaan. Kirjakaupasta ostin mallivihkot ja aloimme harjoittelemaan. Vuoden kuluttua pikkusisko halusi kirjoittaa kaunoa. Vanha ei kelvannut, taas kirjoitetaan uudella tavalla. Ostin itselleni kirjoitusvihkoja ja olen niihin harjoitellut uusimman tyylin.
 

Verkkokirjoitustaito onkin toinen juttu. Tarvitsin kirjoittaakseni tietokoneen, hiiren, näppäimistön ja tulostimen. Nettiyhteydeksi modeemin ja sopimuksia. Hyydyin kuin Kimi Räikkönen lähtöruutuun kaksi vuotta sitten, kun olin ilmoittautunut etäopiskelijaksi verkkoympäristöön. Mutta Kimin solmiessa rahakkaan sopimuksen Ferrarin kanssa, minä teen samoin ilmaiseksi. Lähden vaalityöhön ferrarinpunaisessa ja uskon tuloksiin, että päihdelääkäri saa tarvittavat äänet tullakseen valituksi eduskuntaan. 

Nyt voin kirjoittaa verkossa mielipiteitäni, kun tähän asti on kyselty: 
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut. 
Nyt olen eläkkeellä, mutta annan vielä vaalityöhön ilmaisia hierontaseteleitä. Testaan kuponkikauppaa, jota vanhuspalvelussa toteutetaan. Palvelusetelillä maksaessasi on hinta korkeampi kuin rahalla maksaessasi. Mutta hierontasetelillä saat yhden tunnin ilmaisen hieronnan. 
Tule yllättymään, voiko yksi kerta niin paljon auttaa. Ihmeitä on tapahtunut. Afatikko sai puhe- ja aloitekykynsä takaisin. Vanhus siirtyi kävelevien puolelle laitoksessa ja monta muuta ihmettä olen nähnyt. Olet kadottanut yhteyden itseesi. Sen löytämiseen tarvitaan kansanparannustaitoa, hierontaa.

Tunnetilani on tyttömäinen olo, kun olen oppinut verkkokirjoitustaidon ja hatuttaminen amerikkalaisella unelmahatulla. 7-kymppinenkin voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta en ole luopunut. Yhteiskunnan rasismista olen päässyt osalliseksi. Ikä, sukupuoli, syntyperä, koulutus (ei-akateeminen, verkkokirjoitustaidoton) jakoivat kansaa kahtia viime vuosisadan alussa. "Mene muinaismummojen muistelupiiriin", oli kehoitus yrittäessäni luoda omaishoitajille vertaistukifoorumia verkossa. Se toimii. On ilmaista, ei matka eikä aika ole esteenä. Paljon rahaa on kulunut turhaan touhotukseen, mutta mitä on saatu aikaan. Lisää eriarvoisuutta, mutta eipä käy 'katteeks'.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Lisää yhtäläisyyksiä;
Tallikaveri sanoo Kimin pitävän ajamisesta enemmän kuin puhuvan. Niin minäkin mieluummin hieron kuin puhun hieromisesta, olen vertaistukena omaishoitajille kuin puhun omaishoitamisesta. Olisiko vaaleissakin oltava ehdokkaalla enemmän tekoja kuin katteettomia lupauksia. Ylilääkäri Antti Holopaisen kompetessi on enemmän teoissa kuin pölyn nostattamisessa. Vastustajat ovat tuliukkoja, mutta nyt lumiukon vuoro.