keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Syyttömänä sinnitellyt

Viiden tähden elokuvan "Rita Hayworth - avain pakoon" tyylittömästi valitun suomenkielisen nimen ja samalla henkilön vaihdan vaalityöhön sopivaksi. "Antti Holopainen - tie vapauteen" - juliste antaa minulle työrauhan tehdä eläkeläisenä samaa, mitä olen tehnyt toiminimellä hierojayrittäjänä v:sta 1979 ns. avoimessa yhteiskunnassa, mutta suljetun yhteiskunnan säännöin. Lait laaditaan eduskunnassa, jossa on vaalialueeltamme pitkäaikaisia kansanedustajia. Onko syytä valita enää samoja puhuvia tai puhumattomia päitä, kun tulokset tunnemme nahoissamme elinkaaremme jokaisessa vaiheessa. 

En ole ollut epätietoinen siitä, kuinka seuraan ranskalaisen nunnan esimerkkiä. Valtio siirsi hänet eläkkeelle 75 v. Hän pyysi ylhäältä siirtoa maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon kaatopaikalta. Alkeellisissa oloissa hän opetti lapsia lukemaan ja sai aviomiehet lupaamaan, etteivät viikkoon hakkaa akkaa. Seuraavaksi viikoksi sama uudelleen. 
Sitä en tarvitse lähteä etsimään, olenhan siellä jo ollut ja palannut omalta maalta omaishoidon päätyttyä 7 vuotta sitten. Kaatopaikka on hyvinvointivaltiossa. Erona Kairon kaatopaikkaan on, että täällä pesen puhtaalla vedellä roskikseen vietäviä tölkkejä ja likaantuneita rasioita, etteivät joutuisi kaatopaikkajätteeseen. Kehitysmaissa lapset keräävät kaatopaikoilta jätettä saadakseen päivän toimeentulon. Itänaapurissa lapset myyvät itseään pitääkseen huolta vanhemmastaan tai mummoistaan.
 

 Antti Holopainen on kutsuttu eduskuntaan antamaan asiantuntijalausuntoja, mutta nyt hänen vuoronsa on olla riittävällä äänimäärällä valittu kansanedustaja. Hän osaa hoitaa omat asiansa, niin silloin voimme uskoa hänelle yhteisten asioittemme hoidon.
Turhautuneena yrittäjän ammattitutkintovaatimuksiin houkutella kepillä ja porkkanalla lisäämään tietoa, lupasin osakeannin omaishoitajille. Mutta nyt olen laajentanut kohderyhmää. Olen jakanut vaalityöhön hierontaseteleitä (1t hierontaa). Varaa aika ja tule toteamaan, voiko yksi kerta niin paljon auttaa. Vaalituloksesta riippuen teen ratkaisuni, hieronko koko kansanedustajakauden, vai vain jaossa olevat hierontasetelit. Tätä en tee vaalirahoitukseksi, vaan äänestäjien hyväksi. Meidän Antti Holopaista ei valita rahalla, vaan annetuilla äänillä ja uskolla, että Antti on mies paikallaan. Teot sen osoittavat, eikä pölypilven kesto ja paksuus.
 

Toinen houkutteleva tilaisuus "Einladen" voi odottaa. Asetun yhteisöön, jossa eläke riittää kattamaan kulut ja jossa voin vielä tehdä työtä. Olenhan tietoinen tuotteeni kilpailuedusta, että 7-kymppinenkin voi vaihtaa työpaikka, kun tuotteesta en ole luopunut. Kuinka yhteiskunta vastaa tähän haasteeseen? Vanhuuseläkettä ei voi lakkauttaa eikä työntekoa voi kieltää, joskin se olisi rahoitettujen projektien toive tulla vapaaehtoistyöntekijäksi isoveljen valvontaan. Siinä on "Eingeladen"-sanan kaksi puolta; kutsuttu ja lastattu. Kutsuttuna antaessaan saa, mutta liikaalastattuna meistä tulee hölmöläisen hevosia.

Ei kommentteja: